Mitä tarkoitetaan päihdepalveluiden saavutettavuudella?

Päihde- ja riippuvuusstrategian mukaan yhteiskunnan tulisi varmistaa tarpeenmukaiset, asiakaslähtöiset päihdepalvelut, niiden saavutettavuus, saatavuus ja kohdentaminen eri syistä haavoittuville ryhmille heidän erityistarpeensa huomioiden.

Mutta mitä saavutettavuus käytännössä tarkoittaa?

Päihdepalveluiden saavutettavuudella viitataan siihen, kuinka helposti päihdepalvelut ovat niiden tarvitsevien ihmisten ulottuvilla. Saavutettavuus ei tarkoita pelkästään palveluiden olemassaoloa, vaan myös niiden todellista käyttömahdollisuutta eri ihmisryhmille.

Tutkimusten mukaan vain noin kolmasosa päihdepalveluita tarvitsevista saa niitä, vaikka oikeus päihdepalveluihin on subjektiivinen (Vanjusov, 2022; Mäenpää ym., 2024). Miten päihdepalveluiden saavutettavuutta voidaan edistää?

Hallinnolliset esteet ja tiedon puute vaikeuttavat palveluiden saamista

Päihdepalveluiden saavutettavuutta voidaan tarkastella useasta näkökulmasta.

Institutionaalinen saavutettavuus liittyy siihen, miten palvelut on järjestetty ja hallinnollisesti toteutettu. Koska päihdepalvelut sijaitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnalla, niiden jakautuminen eri hallinnonaloille voi hankaloittaa asiakkaiden pääsyä palveluiden piiriin. Lisäksi viranomaisten välisen tiedonkulun puutteet ja hallinnolliset esteet voivat hidastaa palveluihin ohjautumista (Vanjusov, 2022).

Tämä on noussut esiin myös A-klinikkasäätiön toteuttamissa kyselyissä sote- ja sivistyspalveluiden ammattilaisille. Ammattilaisten mukaan yhteistyön haasteena on usein palveluihin pääsyn vaikeus sekä pitkät jonot.

Informatiivinen saavutettavuus tarkoittaa, että ihmisillä on oltava riittävästi tietoa palveluiden olemassaolosta ja niihin hakeutumisesta. Jos tieto on hajanaista tai vaikeasti saatavilla, moni ei osaa hakeutua palveluihin ajoissa.

A-klinikkasäätiön kansalaiskyselyiden vastaajista vain 51 % tiesi, missä omalla alueella on tarjolla päihde- ja mielenterveyspalveluita. Kansalaiset näkevätkin tiedon lisäämisen päihde- ja mielenterveyspalveluista yhtenä keskeisenä kehittämistarpeena.

Kielteisillä palvelukokemuksilla on suuri merkitys

Taloudellinen saavutettavuus liittyy siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa palveluiden käyttö on niiden kustannusten vuoksi. Asiakasmaksut, matkakulut tai muut taloudelliset seikat voivat estää pienituloisia ihmisiä käyttämästä tarvitsemiaan palveluita. Vaikka lainsäädäntö mahdollistaa maksualennuksia tai vapautuksia, kaikki eivät tiedä niistä tai osaa hakea niitä, mikä voi lisätä eriarvoisuutta palveluiden käytössä (Vanjusov, 2022).

Fyysinen saavutettavuus viittaa palveluiden maantieteelliseen sijaintiin ja niiden käytännön saavutettavuuteen. Esimerkiksi haja-asutusalueilla päihdepalvelut voivat sijaita kaukana ilman kunnollisia kulkuyhteyksiä, mikä vaikeuttaa hoitoon pääsyä. Myös tilojen esteettömyys on tärkeä huomioitava seikka erityisesti niille, joilla on liikuntarajoitteita (Mäenpää ym., 2024).

Ikääntyneet ovat yksi tällainen kohderyhmä, joka voi jäädä päihdepalveluiden ulkopuolelle. Ikääntyneiden palveluissa työskentelevät ammattilaiset ovat kyselyissä nostaneet esiin, että usein ikääntyneet tarvitsevat apua ja tukea kotiinsa esimerkiksi liikuntarajoitteiden vuoksi. Myös muistiongelmat voivat vaikeuttaa avunsaantia.  

Kokemuksellinen saavutettavuus tarkoittaa asiakkaiden omia tuntemuksia ja aiempia kokemuksia palveluista. Stigman pelko tai aiemmat kielteiset palvelukokemukset voivat estää ihmisiä hakeutumasta hoitoon. Lisäksi henkilökunnan asenteet ja palvelukulttuuri vaikuttavat siihen, kuinka turvalliseksi ja hyväksytyksi asiakas kokee itsensä hoitoprosessin aikana (Vanjusov, 2022).

Saavutettavuuden haasteet ja kehitystarpeet

Päihdepalveluiden saavutettavuuden parantaminen edellyttää edellä mainittujen eri ulottuvuuksien, institutionaalisen, informatiivisen, taloudellisen, fyysisen ja kokemuksellisen, huomioimista ja yhteistyön kehittämistä eri toimijoiden välillä. Erityisesti sairaalahoidon jälkeinen hoitoketju kaipaa vahvistamista, jotta päihdeongelmia kokevat ihmiset saavat tarvitsemansa jatkohoidon ajoissa (Mäenpää ym., 2024).

Tiedonkulun parantaminen, asiakasohjauksen vahvistaminen ja palveluiden saavutettavuuden huomioiminen eri elämäntilanteissa voivat auttaa varmistamaan, että mahdollisimman moni saa tarvitsemansa avun.

Päihdepalveluiden saavutettavuuden parantaminen ei ole vain yksilöiden etu, vaan myös yhteiskunnallisesti merkittävää, sillä hoitamattomat päihdeongelmat kuormittavat terveydenhuoltoa ja lisäävät sosiaalisia ongelmia.

Lisätietoa