Marko Merikukka tulkitsee työkseen tilastoja

Asioita voi katsoa niin monelta kantilta. Usein meillä on tapana katsoa niitä sieltä kielteisestä vinkkelistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen pohjalta selviävät luvut pysäyttävät.  

”Joka neljännelle vuonna 1987 syntyneelle on asetettu joko mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosi tai hänelle on määrätty psyykenlääke 9–24-vuotiaana. Mielenterveyden häiriöistä johtuva työkyvyttömyys oli myönnetty 1,4 prosentille 16–24-vuotiaista ja joka kolmastoista nuori oli ilman toisen asteen tutkintoa 28-vuotiaana.” 

Kenenkään ei käy kieltäminen, etteivätkö luvut olisi karua luettavaa, mutta Itlan eli Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön tiedeasiantuntija Marko Merikukka osaa nähdä näissäkin luvuissa epätoivon sijaan toivon.  

”Kyseessä on lukuja palveluiden käytöstä. Näiden palveluiden pariin on hakeuduttu, muutenhan niistä ei olisi tilastotietoa. Ja kun katson lukuja sen tulkinnan valossa, ajattelen että apua on haettu ja sitä saatu”, selittää Merikukka tapaansa lukea tilastoista myös ne hyvät uutiset.  

Ja tilastoja Oulussa asuva tiedeasiantuntija osaa toden totta tulkita. Hän tutki lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia 10 vuoden ajan THL:n kohorttihankkeessa. Viime syksynä julkaistussa väitöskirjassaan Lapsuuden elinolojen yhteydet aikuisuuden hyvinvointiin, kansallinen syntymäkohortti 1987 -rekisteritutkimus Merikukka tarkasteli hyvinvointia erityisesti mielenterveyden ja koulutuspolkujen pituuden näkökulmasta. THL:n kohorttitutkimus oli avainasemassa Merikukan väitöskirjassa. 

Kohorttitutkimus on pitkittäistutkimus. Pitkään seurannassa, yleensä vuosia, olevaa rajattua tutkimusjoukkoa kutsutaan kohortiksi. THL:n kohorttitutkimuksen tutkimusjoukko muodostuu vuonna 1987 syntyneistä, joita seurattiin tutkimuksessa lähes kolmen vuosikymmenen ajan. 
 
Nykyiseen työpaikkaansa Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiöön Merikukka siirtyi vuosi sitten. Siellä hän on mukana keittämässä kasvuntuki.fi-sivustoa. Se on ammattilaisille suunnattu tietopankki erilaisista lasten ja perheiden tukemiseen tarkoitetuista varhaisen vaiheen psykososiaalisista työmenetelmistä.

Merikukan tehtävä on tutkia menetelmien vaikuttavuutta. Merikukka on myös perustamassa kevään aikana julkaistavaa uutta tieteellistä Kasvun tuki -aikakausilehteä, jonka tavoitteena on saada tutkimus, käytäntö ja päätöksenteko ikään kuin saman pöydän äärelle yhteisen foorumin avulla. 

On helpompi rakentaa vahvoja lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia

Kirjailija, orjuuden vastustaja ja historian aktivisti Frederick Douglass on sanonut viisaasti: ”On helpompi rakentaa vahvoja lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia”. Samaa lausetta Merikukka käytti omassa väitöskirjassaan ja sen hän sanoo kysyttäessä, miksi juuri lasten ja nuorten elämänkulku kiinnostaa häntä.

Työkseen Marko Merikukka etsii tapoja, miten nuoria ja lapsiperheitä voitaisiin tukea ja auttaa entistä paremmin. Hän uskoo hyvän ja toimivan lapsipolitiikan olevan parasta eläkepolitiikkaa.  

”Kun lapset ja nuoret voivat hyvin, se on laajemmassa mittakaavassa yhteiskunnan etu.” 

Hyvä lapsipolitiikka on parasta eläkepolitiikkaa.

Nuorten pahasta olosta ja ongelmista puhutaan nykyään paljon. Merikukka korostaa kuitenkin tilastojenkin tukemaa tietoa, että valtaosalla nuorista menee nykyään hyvin. Suurimalla osalla nuorista arki rullaa tasaisesti eteenpäin, he pärjäävät ja heillä on elämässä turvaverkkoja.

Merikukka nostaa esiin myös mielenterveyden ongelmiin liittyvän stigman hälventymisen nuorten parissa. Pahasta olosta uskalletaan puhua ja apua uskalletaan hakea matalammalla kynnyksellä. Tilastoissa käytettävät rekisterit kertovat palveluiden käytöstä, mutta myös siitä, että apua on saatavilla.  
 
Sitten on heitä, jotka voivat pahoin. ”Näen tilanteen haasteellisena meidän kompleksisessa yhteiskunnassamme. Yhteiskunta ja media luovat nuorille suuria paineita, on ilmastokriisi ja jatkuva myllerrys ja muutos”, Merikukka pohtii. 

Muutos on nopeampaa kuin koskaan. Se mikä tuntuu nyt olevan normaalia ja vakiintunutta nuorten elämässä, ei välttämättä päde enää viiden vuoden kuluttua.  

Jos otamme aikajanaksi 20 vuotta, on nuorten elämä muuttunut valtavasti verrattain lyhyessä ajassa. Elämä ympärillämme on digitalisoitunut vahvasti. Se on osittain ollut hyvä asia, esimerkiksi koronaepidemian aikaan digitalisaatiosta on ollut paljon apua. Nuoret ovat voineet pitää yhteyttä toisiinsa ja muuhun maailmaan sen ansiosta. Digitalisaatio on kuitenkin kasvattanut myös ärsykkeiden määrää.  

Muutoksen tahti on nopeampi kuin koskaan.

”Sosiaalinen media voi aiheuttaa saatavilla olon pakkoa, asettaa vaatimuksia tietynlaisesta mallista ja kiusaaminen on siirtynyt myös digitaaliseen muotoon”, Merikukka luettelee nykynuorten haasteita, joita nuoret vielä 20 vuotta sitten eivät joutuneet kohtaamaan.  

Eniten Merikukka on kuitenkin huolissaan niistä nuorista, jotka nuorisotutkimuksenkin näkökulmasta ovat jääneet koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Näiden nuorien tilanne kertoo palveluiden pirstaloitumisesta ja siitä, etteivät eri palvelut maassamme keskustele keskenään.  

Tilastojen valossa toimiva arki ja turvalliset luotettavat aikuiset lapsen ja nuoren elämässä suojaavat nuorta parhaiten elämän vaikeuksilta. Pärjäämiseen elämässä vaikuttavat vahvasti lapsuuden elinolot, perheen taloudellinen tilanne ja vanhempien koulutusaste. Arjen sujuvuuteen vaikuttavia tekijöitä on paljon ja ne elävät perheen mukaan.   

”Nämä ovat tutkimuslähtöisiä vastauksia. Empiirisellä mutu-tuntumalla lisään vielä pärjäämisen listaan nuoren oman luonteen”, Merikukka sanoo.  

Aina vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan lapsen ja nuoren elinympäristöön. Elämä voi mennä eri tavoin kuin mitä on suunniteltu. Miten lapsen tai nuoren polkua voi silloin kääntää kohti parempaa?  Merikukka vaikenee toviksi, kysymys ei ole helppo.  

Avoimuus perheen, koulun, nuoren ja eri organisaatioiden kesken olisi tehokkain tapa auttaa nuorta eteenpäin.

”Palvelujen näkökulmasta varhainen avun tarpeen tunnistaminen sekä matalan kynnyksen palvelut ja niiden pariin hakeutuminen ovat avainasemassa korjausliikkeeseen. Varhainen tunnistaminen nousee esiin yhtenä tärkeimpänä tapana auttaa nuoria haasteiden läpi, mutta se ei vielä riitä. Tulisi viedä asioita aktiivisesti eteenpäin, tilanne ei saisi jäädä vain puheen tasolle”, Merikukka korostaa.  

Avoimuus eri organisaatioiden välillä sekä nuoren itsensä kuuleminen ovat tärkeitä kannattelijoita siinä, että ongelmia saadaan aidosti purettua. Erityisen tärkeää olisi kokonaiskuvan näkeminen ja tiedonkulku eri osapuolien välillä.  

”Avoimuus perheen, koulun, nuoren ja eri organisaatioiden kesken olisi tehokkain tapa auttaa nuorta eteenpäin.” 

Huumorintajuinen ja selvästi pilke silmäkulmassa kasvanut Merikukka on itse luovinut tiensä aikuiseksi seuraten selkeää urapolkua. Miten hän itse onnistui löytämään oman tiensä ja uransa?  

”Olen ollut aina itseäni fiksumpien seurassa. Se ympäristö on vienyt minua aina eteenpäin”, Merikukka luonnehtii omaa koulutuspolkuaan.  

Hän oli itse kovin kiltti ja tunnollinen nuori.  

”En ollut sitä vain myönteisessä merkityksessä. Jos voisin sanoa nuorelle Markolle jotain, kehottaisin häntä olemaan vähän rennompi ja elämään vähän enemmän”, Merikukka nauraa.  

Ulkoinen pakko ei saa olla ainoa tekijä.

Vaikka Merikukka sanookin, että olisi toivonut ymmärtävänsä, ettei koulunkäynti ole kaikki kaikessa, hän pitää oppivelvollisuuden pidentämistä hyvänä asiana.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei yksistään kuitenkaan riitä, jos se otetaan käyttöön pelkkänä ulkoisena pakotteena. Ulkoinen pakko ei saa olla ainoa tekijä, jonka avulla jatketaan nuoren koulutuspolkua.

Vuorovaikutus turvallisen aikuisen, opettajan, kanssa voi kuitenkin motivoida nuorta jatkamaan koulussa. Puhutaan luokkatyörauhasta sen laajemmassa merkityksessä kuin pelkkä kuri ja nuhde.

Työrauha sisältää sääntöjen lisäksi kohtaamisen ja välittämisen. Kun se toimii, sisäinen motivaatio tukee opiskeluiden jatkamista ja helpottaa ulkoista, yhteiskunnan asettaman velvollisuuden täyttämistä.   

Marko Merikukka näkee nuorten polarisoituneesta tilanteesta huolimatta valtavan paljon toivoa tässä ajassa.  

”Nuoriso on nykypäivänä valtavan tietoisia asioista, ja heillä on erittäin taitavat kyvyt tiedonhakuun.” 

Nuoret hoitavat kyllä oman osuutensa, jos vain me aikuiset hoidamme heille sellaisen kasvuympäristön ja yhtenäisen, kommunikoivan palvelupolun, jonka avulla heidän on turvallista kasvaa aikuiseksi.  

Marko Merikukka 

Tiedeasiantuntija, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö, Oulu 

Paras ominaisuutesi työssä? 

Järjestelmällisyys ja aikatauluttaminen. 

Huonoin ominaisuutesi työssä? 

Liiallinen pedanttius. Tunnistan itsestäni sisäsyntyisen hiertäjän. 

Rakkain työkalusi? 

MS Excel ja Outlookin kalenteri.

Mitä työ on sinulle opettanut? 

Väitöskirjatyö opetti paljon luonteenpiirteistä ja paineen alla työskentelystä. Opin myös, että kaikesta selviää tavalla tai toisella. 

Mistä saat vastapainoa työlle? 

Toimin vapaa-ajalla ryhmäliikuntaohjaajana, ohjaan mm. Les Millsin BODYBALANCE-, BODYCOMBAT- ja BODYPUMP-konseptitunteja. Vastapainoa saan myös perheen kanssa luonnossa liikkumisesta ja lautapelaamisesta.  

Ellet olisi tiedeasiantuntija, mitä voisit olla? 

Lähdin aikoinani melkein opiskelemaan farmasiaa eli voisin olla farmaseutti. Viime aikoina olen ajatellut, että voisin olla hyvä psykologi. Minua on aina myös kiinnostanut graafinen suunnittelu ja tiedeviestintä.   

Teksti: Annuska Dal Maso
Kuva: Itla 

Haastattelu on julkaistu Tiimi-lehdessä 2/2021.

PIENI PYYNTÖ SINULLE: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!