Margareeta Häkkisen kolumni: Päihdehoito ei sovi nuorille

Palasin viime syksynä lähes parin vuoden tauon jälkeen lääkärin sijaiseksi Päihdesairaalaan. Vieroitushoitoyksikössä yllätyin. Päihdehoitoon tulevat nuoret ja heidän tarpeensa ovat muuttuneet, mutta hoitojärjestelmämme jumittaa paikallaan.

Viime vuosina niin myrkytyskuolemien kuin yhä huonommassa kunnossa osastolle tulevien nuorten määrä on kasvanut. Opioidikorvaushoidon kynnys on etenkin parikymppisillä madaltunut, mutta hoitoon pääsy ei takaa onnistunutta hoitoa. 

Korvaushoidon aloitusjaksolle tulevat potilaat ovat perinteisesti olleet hyvin motivoituneita hoidettavia. Laitosjaksolla ei saa liikaa sekoilla, koska pelissä on paljon. Kotiutuessa odottaa uusi elämä korvaushoidossa. Tämä kaava ei kuitenkaan enää toimi. Yhä useammin nuori korvaushoidon aloittaja päättää keskeyttää aloitusjakson, ennen kuin korvaushoito on edes kunnolla alkanut.

Kuvittelemme, että voimme hoitaa kaikki potilaat niin kuin ennenkin. 

Me keski-ikäiset emme ole osanneet vastata nuorten päihdehoidon muutostarpeisiin. Kuvittelemme, että voimme hoitaa kaikki potilaat niin kuin ennenkin. 

Parikymppisten kohdalla korvaushoidon suurin ongelma ei ainakaan kaikkialla ole enää hoitoon pääsyssä, vaan sisällössä – tai sisällöttömyydessä. Nuoret opioidiriippuvaiset yritetään puristaa samaan muottiin kuin ne, jotka viime vuosikymmenellä saivat ensin nähdä todella paljon vaivaa päästäkseen edes arviointiprosessiin. Tuolloin korvaushoitoklinikan ovet aukesivat vain sinnikkäimmille. Nyt, kun hoitoon pääsee onneksi helpommin, hoidon sisältöä on muutettava. Sen on tarjottava nuorille muutakin kuin lääkkeenjakoa ja kontrollointia.

Hoitoon sitoutumisen on oltava keskeinen kaiken päihdehoidon onnistumisen mittari.  

Alaikäisten päihdehoito tarvitsee ehkä isoimman remontin. Vaikea päihderiippuvuus voi olla alaikäiselläkin kestänyt jo vuosia, joten myös alaikäisille on mahdollistettava tarvittaessa lääkkeellinen vieroitushoito nuorta tukevassa ympäristössä. Lisäksi alaikäisten korvaushoidon tarve Suomessa on selvitettävä ja korvaushoitoon on kehitettävä alaikäisille sopivat arviointi- ja hoitokäytännöt.

Nuoret eivät voi odottaa. He tarvitsevat päihdehoitoa, johon pääsee nopeasti ja helposti. Päihdehoitoon pääsy ei kuitenkaan ole palkkio eikä sitä sellaisena saa pitää. Hoidettavien määrän kasvattamisen lisäksi on tavoiteltava yhä parempaa hoidon laatua. Hoitoon sitoutumisen on oltava keskeinen korvaushoidon ja kaiken päihdehoidon onnistumisen mittari.  

Meidän on keksittävä, kuinka houkuttelemme nuoret päihteiden käyttäjät jäämään hoitoon. Nopeuden ja helppouden lisäksi avainsanoiksi on otettava motivointi, sisältö ja sitouttaminen.

Margareeta Häkkinen työskentelee A-klinikka Oy:n laitoshoito- ja asumispalvelujen ylilääkärinä. Kolumni on julkaistu Tiimi-lehdessä 2/2021.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!