Kun nuori tulee juttelemaan Lasisen lapsuuden chattiin, hän on tehnyt jo valtavan työn

Iltapäivän ruuhkabussissa istun kantamuksineni arviolta yläkouluikäisen tytön viereen. Tyttö vaikuttaa kiusaantuneelta. Hän näprää kännykkäänsä ja vaihtaa vähän väliä asentoa. Keräilen kamppeeni ja nousen jäädäkseni seuraavalla pysäkillä pois. Ovien avautuessa vilkaisen vielä tyttöä. Hän katsoo minuun uhmakkaasti ja nostaa jalat edellä olevan penkin selkänojalle.

Toisenlainen kuva avautuu Lasisen lapsuuden chatissa. Nimimerkin suojassa jutteleva nuori kertoo kokevansa syyllisyyttä, kun hän puhuu äidin juomisesta jollekin. Juominen on asia, josta ei tässä perheessä puhuta. Ei kotona, eikä varsinkaan kodin ulkopuolella.

Toinen nuori on mokannut, mutta rohkenee kuitenkin chatissa kertoa asiasta Lasisen lapsuuden työntekijälle. Nuori nimimerkin takana kysyy: ”Suututko sä nyt mulle?”

Vaikka vanhemman juominen ei koskaan ole nuoren syytä, valitettavan moni nuori kantaa syyllisyyttä.

Vanhemman haitallista juomista kokeneet nuoret ovat tottuneet sivuuttamaan omat tarpeensa ja laittamaan muiden tarpeet etusijalle. Usein sanotaan, että heille on kasvanut tuntosarvet. Niillä he aistivat muiden tunnetiloja, lukevat tilanteita ja pyrkivät ennakoimaan tulevaa. Moni nuori yrittää huolehtia itsestään, kodista ja vanhemmasta siten, ettei vanhemmalle tulisi tarvetta juoda. 

Vaikka vanhemman juominen ei koskaan ole nuoren syytä, valitettavan moni nuori kantaa syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, ettei ole onnistunut pitämään kotia riittävän siistinä tai kouluarvosanoja riittävän hyvinä. Moni nuori kokee riittämättömyyttä siitä, ettei ole ollut tarpeeksi kiltti.

Nuorelle ensimmäinen iso askel on huomata ja hyväksyä, että hän haluaa puhua jonkun kanssa vanhemman juomisesta.

Chatissa osa nuorista uskaltautuu puhumaan ensimmäistä kertaa vanhemman juomisesta. Jo siihen mennessä nuori on tehnyt valtavan työn. Nuorelle ensimmäinen iso askel on huomata ja hyväksyä, että hän haluaa puhua jonkun kanssa vanhemman juomisesta. Toinen askel on konkreettinen tukipalvelun etsiminen. Kolmas askel on, että hän rohkenee aloittaa chat-keskustelun. Se tarkoittaa ajan ottamista vain itselle ja omille ajatuksille. Antautumista sille, että chatin toisessa päässä on joku vain häntä varten kolmen vartin ajan. 

Bussista ulos astuessani huomaan hämmentyneeni tytön provokaatioyrityksestä. Jälkikäteen mietin, että näidenkin penkille nostettujen jalkojen ja uhmakkaan katseen takana piilee jotain. Todennäköisesti epävarmuutta ja isoa tarvetta tulla hyväksytyksi. Mahdollisesti myös salattua huolta, ehkä pelkoa ja yritystä selviytyä kaikesta itse.