Ikääntyneille suunnattuja päihdepalveluja tulee kehittää

Suomen väestö ikääntyy. Vuonna 2019 Suomen väestöstä 22 prosenttia oli yli 65-vuotiaita, ja on arvioitu, että vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. [1, 2]

Samaan aikaan eläkeikäisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt 1980-luvun puolivälistä lähtien. [3] Tulevaisuudessa ikääntyneiden joukossa on myös yhä enemmän pitkään tai runsaasti huumeita käyttäneitä. 

Ikääntyneiden tarpeet päihdepalveluilta voivat erota nuoremmista ikäryhmistä. Esimerkiksi liikuntarajoitteisuus tai muistisairaus voivat vaikeuttaa avun hakemista ja saamista. 

On kuitenkin huomioitava, että eläkeikäiset muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän, jonka toimintakyky, sairaudet ja palveluiden tarve eroavat toisistaan. Palveluiden kehittämisessä tulisikin kuulla ikääntyneitä, jotta palvelut olisivat aidosti asiakaslähtöisiä. 

A-klinikkasäätiön järjestölähtöinen päihdetyön kehittämistoiminta keräsi talvella 2021 kohtaamiltaan kansalaisilta näkemyksiä siitä, miten ikääntyneiden päihdepalveluita tulisi kehittää. Kohtaamiset tapahtuivat ikääntyneille suunnatuissa teemapäivissä kirjastossa ja päiväkeskuksessa. Tiedonkeruun tavoitteena oli tuoda esiin ikääntyneiden näkemyksiä palvelutarpeista ja välittää tietoa palveluiden kehittämisen tueksi. Tässä artikkelissa käydään läpi tiedonkeruun keskeisempiä tuloksia. 

Yksinäisyys päihteiden käytön taustalla 

Tapahtumissa kohdatut ihmiset kokivat, että yksinäisyys on usein ikääntyneiden päihteiden käytön taustalla vaikuttava tekijä. Heidän mukaansa ikääntyneille tulisi tarjota nykyistä enemmän matalan kynnyksen päivä- ja ryhmätoimintaa. Vastaajat näkivät, että vähentämällä yksinäisyyttä, voidaan samalla myös vähentää päihteiden käyttöä: 

Vastaajien mukaan tietoa aiheesta ja olemassa olevista palveluista tulisi välittää siellä, missä ikääntyneet liikkuvat: esimerkiksi terveyskeskuksissa, harrastus- ja vapaa-ajan toiminnassa sekä palvelutaloissa. Vastauksissa ideoitiin myös erilaisia päihdeteemaisia iltoja tai tietoiskuja, joissa voisi välittää tietoa ikääntyneiden päihteiden käytöstä matalalla kynnyksellä. Aiheesta voisi näiden lisäksi tiedottaa esimerkiksi eläkeikäisille suunnatuissa lehdissä tai muuten media kautta. 

Hieman yllättäen useampi vastaaja kertoi, että he itse lähtisivät etsimään tietoa päihdepalveluista verkosta. Onkin hyvä muistaa, että monet ikääntyneet toimivat sujuvasti netissä ja etsivät sitä kautta tietoa palveluista. Kuitenkin vastaajat toivat myös esiin, että netin lisäksi tarvitaan myös vaihtoehtoisia tiedotuskanavia. 

Ikäerityisyyden huomioiminen palveluissa

Kohdattujen ihmisten mukaan päihteiden käytöstä tulisi kysyä ensisijaisesti terveydenhuollossa. Terveyskeskukset nähtiin muutenkin otollisina paikkoina matalan kynnyksen päihdeneuvonnalle ja mielenterveyspalveluille.

Eläkkeelle jääminen nähtiin tärkeänä käännekohtana ihmisen elämässä ja vastaajien mukaan työterveydessä voitaisiin nykyistä enemmän huomioida päihdeasiat ja ottaa päihteiden käyttö puheeksi ennen eläkkeelle jäämistä. 

Palveluissa ja niiden kehittämisessä tulisi myös laajemmin huomioida ikäerityisyys. Tämä tarkoittaa vastaajien mukaan esimerkiksi ikääntyneille suunnattuja omia ryhmiä ja henkilöstön osaamisen vahvistamista. Päihdepalveluiden tuen pitäisi olla myös tarpeeksi kannattelevaa: vastaajat pitivät tärkeänä, että asiakkaalla olisi sama omahoitaja ja tapaamisten välissä olisi mahdollista saada tukea ammattilaiselta tai vertaiselta. 

Vastauksissa nousi myös esiin, että perinteisten palveluiden rinnalle osa ikääntyneistä tarvitsisi kotiin vietäviä päihdepalveluita. Myös etsivä vanhustyö nähtiin tärkeänä: 

Keskusteluissa nousi vahvana esiin, että päihteiden käyttö on yhä herkkä aihe ja palveluihin hakeutumisen kynnys on korkea. Vastauksissa pohdittiin muun muassa, voisiko päihdepalveluihin liittyvää stigmaa poistaa se, että työntekijät jalkautuisivat tilaisuuksiin, jossa ikääntyneet asioivat. Eräs vastaaja tiivisti asian hyvin: 

Lisätietoa

Tutustu järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoimintaan täältä.