Helsingin kaupungin linjaus ei saa lisätä nuorten huumekuolemia

Vapaaehtoistyöntekijämme kuulevat joka viikko Helsingin kaduilla kohdatuilta ihmisiltä, että he haluaisivat apua, jota ei ole saatavilla. Eräs nuori risti kätensä, koska uskoi, että toivoa vielä olisi. Hän haluaisi päästä päihteistä eroon, mutta palvelujen monimutkaisuus ja stigma ovat esteenä.

Helsingin kaupungin päätöksellä nuorisoasemat jaetaan päihde- ja mielenterveysasemiksi. Tällä mallilla vaikeasti päihdesairaiden mielenterveyspalvelut kutistuvat, koska niiden saanti vaatisi vähintään ohjauksen toiseen yksikköön jonottamaan tai lähetteen samaan jonoon. Tällöin säästö ei toteudu, hoidon koordinaatio heikentyy ja potilaan saama apu pirstaloituu. Potilas joutuu myös kertomaan samat asiat taas uudelle taholle, ja tähän nuorilla on kynnystä jo muutenkin. Muutoksella on vaara lisätä byrokratiaa tilanteessa, jossa jono nuorisopsykiatrialla on jo nyt valtaisa.

Riippuvuus- ja mielenterveyshuolet eivät yleensä kulje yksin ja mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä päihdeongelmaisilla nuorilla. Hoitamattomina niistä myös syntyy lisää palvelutarpeita asunnon, toimeentulon ja muiden elämänhallinnan alueilla.

Viime vuonna tehdyssä selvityksessämme huumeita käyttävän nuoren suurin este hoitoon ja palveluihin hakeutumiselle on liian vaikea byrokratia ja palveluiden korkea kynnys.

Usein epätoivoisessa tilanteessa olevan asiakkaan tulisi saada palvelu yhdeltä luukulta, jotta se oikeasti tehoaisi. Byrokratian ja johtamismuutoksen ei tule näkyä hengestään taistelevalle nuorelle, joka ottaa sen yhden pienen askeleen pyytääkseen apua. Apua, johon hänellä on perusoikeus.

Kymmenen vuotta sitten Helsinki vahvisti mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuutta lähentämällä palveluita. Nykyinen järjestelmä on tukenut päihderiippuvaisten mielenterveyshaasteiden yhtäaikaista hoitoa ja apua on saanut oikea-aikaisesti.

Nyt, kun nuorten huumekuolemat, huumeiden käyttö, asunnottomuus ja mielenterveyden haasteet ovat nousussa, niin ollaan tekemässä toisinpäin.

Samaan aikaan hallitusneuvottelijat puhuvat järjestöjen rahoituksen merkityksestä yhteiskunnalle. Järjestöt pitävät ihmisen puolia ja kannattelevat heitä, kenellä ei ole jaksamista tai kykyä pysyä palveluiden byrokratiassa. Kolmas sektori säästää julkisia kustannuksia estämällä ihmisiä putoamasta täysin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Meillä ei ole vara menettää ihmisiä kuolemille, jotka olisivat vältettävissä.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 15.5.2023