Diagnoosi ei auta rahattomuuteen tai osattomuuteen

THL:n ja A-klinikka Oy:n ylilääkäri Margareeta Häkkinen käsitteli viimeiseksi jääneen Tiimi-lehden kolumnissaan päihderiippuvuuksia ja niiden hoitoa. Kirjoituksesta saa kuvan, että sosiaalitoimen ja kolmannen sektorin rooliksi päihderiippuvaisten hoidossa ja kuntoutuksessa jää lähinnä tekemisen keksiminen päihteidenkäytön tilalle, kun ihminen on kuntoutunut terveydenhuollon keinoin kohti omia tavoitteitaan.

Hän kuitenkin toteaa, että psykososiaalisilla hoidoilla lisätään elämänhallintaa, parannetaan terveyttä ja toimintakykyä ja vähennetään päihdehaittoja. Kirjoituksesta saa vaikutelman, että vain terveydenhuollon alaisuudessa toimiva psykososiaalinen päihdetyö tuottaa näitä hyötyjä.

Samat hyödyt kuitenkin toteutuvat sosiaalihuollon puolella tapahtuvassa psykososiaalisessa työssä, jonka menetelmät ovat pääosin samoja terveydenhuollon menetelmien kanssa. Sosiaalisen kuntoutus voi lisäksi sisältää erilaisia toiminnallisia menetelmiä vahvistamaan toimintakykyä ja tukemaan traumojen käsittelyä. Sosiaalityö tarjoaa ihmisille myös konkreettista apua.

Diagnoosi auttaa ongelman tunnistamisessa terveydenhuollossa, ja se voi helpottaa ihmistä itseään ymmärtämään, ettei tilanne enää ole omassa hallinnassa.

Diagnoosi on Häkkisen mukaan avain hoitoon. Käytännön työssä olemme nähneet sen, että moni päihderiippuvainen tarvitsee paljon sosiaalihuollon palveluita, ennen kuin hän pystyy aloittamaan minkäänlaista päihdehoitoa tai kuntoutusta. 

Diagnoosi auttaa ongelman tunnistamisessa terveydenhuollossa, ja se voi helpottaa ihmistä itseään ymmärtämään, ettei tilanne enää ole omassa hallinnassa. Diagnoosi ei kuitenkaan saa toimia edellytyksenä hoitoon pääsylle. Diagnoosit eivät myöskään auta rahattomuuteen, osattomuuteen, asunnottomuuteen tai toimimattomiin perhesuhteisiin. 

Päihdeongelmien hoitoon tarvitaan myös tulevaisuudessa niin sosiaalihuollon kuin terveydenhuollon keinoja.

Terveydenhuollossa toteutetun päihdehoidon rinnalla tarvitsemme sosiaalisen kuntoutuksen menetelmin tehtävää päihdehoitoa. Päihdeongelmien hoitoon tarvitaan myös tulevaisuudessa niin sosiaalihuollon kuin terveydenhuollon keinoja sekä saumatonta yhdessä tekemistä – ei tiukempia raja-aitoja. Meidän tulee työskennellä yhdessä kohti paremmin resursoituja päihdepalveluja ja asiakkaidemme stigman poistamista.

Aila Ronkanen, sosiaalityöntekijä, VTM
Tiina Lintunen, sosionomi (AMK), sosiaalityöntekijä, YTM
Pia Pulkkinen, sosiaalityöntekijä, VTL
Mirka Haili, sosionomi (ylempi AMK)