Aivodopingilla parempia tuloksia?

Doping eli urheilusuoritusta parantavien, kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttö on tuttua urheilun ja kuntoilun parista. Mutta mistä on kyse aivodopingissa, jossa pyritään buustamaan aivojen suorituskykyä?

Aivodoping on lievimmillään kahvinjuomista, mutta se voi myös tarkoittaa esimerkiksi pimeästä verkosta ostettujen adhd-lääkkeiden ja muiden stimulanttilääkkeiden käyttöä pienissä määrin suorituskyvyn tehostamiseksi tulevan tenttirupeaman keskellä. Tarkoituksena on stimuloida lääkkeellisesti aivoja, jotta oma suorituskyky kasvaisi. 

Tarkoituksena on stimuloida lääkkeellisesti aivoja, jotta oma suorituskyky kasvaisi. 

Yhteiskuntatieteiden tohtori, päihdetutkija Aleksi Huplin tuore artikkelipohjainen väitöskirja Smarter with drugs? Sociology of congnitive enchancement drugs from users perspectives pureutuu opiskelijoiden aivodopingin käytön yleisyyteen ja luonteeseen Hollannissa ja Suomessa. Aivodoping eli huumeiden tai lääkkeiden ”hyötykäyttö” on käyttöä pienissä määrin oman ajattelun ja suorituskyvyn tehostamiseen. Se voi olla myös sitä, että kannabista käytetään parempien yöunien saavuttamiseen tai amfetamiinia hereillä pysymiseen. Aivodopingin rinnalla Hupli puhuukin myös hyötykäytöstä.

Aivodopingissa keskeistä on ajatus, että pienillä määrillä esimerkiksi stimulantteja voidaan tehostaa aivotoimintaa. Stimulanttien käyttö on osittain puhtaasti sitä, että halutaan pysyä hereillä tai keskittyä vaikkapa tulevaan luku-urakkaan. Osittain siinä on myös kokeilunhalua. Suorituskykyä voisi parantaa myös syväaivostimulaatiolla, mutta se vaatisi aivokirurgiaa. Psykoaktiivisia aineita on helpompi saada.

Aivodopingiin käytetään reseptilääkkeiden ohella katukaupasta löytyviä stimulantteja, kuten amfetamiinia, metamfetamiini sekä esimerkiksi kannabista. Osa käyttäjien käsiin ajautuvista lääkkeistä on kavereiden reseptilääkkeitä, mutta paljon myös ostetaan aineita pimeästä verkosta. Niihin liittyy aina riski väärennetyistä lääkkeistä.

Vaikka käyttö oli pientä ja usein lyhytkestoista, olivat sivuvaikutukset ja -oireet samoja kuin stimulanttilääkkeiden niin sanotussa normaalikäytössä.

Vaikka aivodopingilla haetaan ennen kaikkea hyötykäyttöä, on viihdekäyttö yleistä aivodouppaajien keskuudessa.
Aivodopingin tehokkuus on hyvin subjektiivinen kokemus. Huplin mukaan osa haastateltavista kertoi piristyneensä ja keskittyneensä mahdollisesti sen takia, että hän odotti lääkettä ottaessaan jo ennakkoon piristymistä. Placebo-vaikutus voi siis olla erittäin voimakas.

Opiskelijat myös kertoivat Huplin haastatteluissa käytön aiheuttaneen sivuvaikutuksia ahdistuksesta unettomuuteen. Vaikka käyttö oli pientä ja usein lyhytkestoista, olivat sivuvaikutukset ja -oireet samoja kuin stimulanttilääkkeiden niin sanotussa normaalikäytössä eli samat sivuvaikutukset kuin lääkkeiden käytössä silloinkin, kun niitä käytetään lääkärin määräämänä.

Haastattelututkimuksessa ei selvinnyt, onko aivodopingin käyttö johtanut myöhemmin vakavampaan huumeriippuvuuteen. Hupli kuitenkin pitää mahdollisuutta suhteellisen pienenä. Haastatellut opiskelijat olivat erittäin tarkkoja käyttömääristään eikä käyttö useinkaan ollut erityisen pitkäkestoista. Haittavaikutukset saivat opiskelijat usein lopettamaan käytön. 

Joissakin maissa aivodopingin käyttö on huomattavasti yleisempää. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa hyötykäyttöä on raportoitu paljon enemmän kuin Euroopassa. Suomen ja Hollannin eroja ei voi verrata, sillä kattavaa tutkimusaineistoa ei Suomesta ole tällä hetkellä saatavilla.

Hupli ei usko aivodopingin rantautuneen Suomeen. Suomen lähes olematon hyötykäyttö selittyy hänen mukaansa ainakin osittain Suomen vähemmän vaativalla koulutusjärjestelmällä. Pohjois-Amerikassa opiskelijoilla on valtavat paineet pärjätä opinnoissa, joita varten on mahdollisesti otettu valtavat opintolainat. Koko tulevaisuus riippuu usein opinnoissa menestymisestä ja onnistumisesta. Se kannustaa tai jopa ajaa opiskelijoita tehostamaan suorituskykyään lääkkeellisesti. Suomen armollisempi opiskeluilmapiiri ja vähemmän kilpailuhenkinen yhteiskunta toimii tässä suojaavana tekijänä.

Aivodoping herättää keskustelun eriarvoistumisesta.

Aivodoping herättää myös keskustelun eriarvoistumisesta. Aivodoping-lääkkeenä käytetään esimerkiksi adhd-lääkettä, kuten metyylifenidaattia. Lääke on alun perin määrätty ihmiselle, jolle keskittyminen on vaikeaa. Lääkityksen avulla hän voi saavuttaa parhaimmillaan saman keskittymiskyvyn kuin sellainen opiskelija, jolla ei ole aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä. 

Kun opiskelijat, joilla ei ole adhd-diagoonsia käyttävät adhd-lääkettä tehostaakseen suorituskykyään, he hivuttavat itsensä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaavien opiskelijoiden yläpuolelle. Sosiologisesti tämä luo eriarvoisuutta. Se pätee myös aineiden hankkimisessa: toisilla on siihen resursseja, joko kontaktien tai varallisuuden kautta, toisilla taas ei. Hupli pohtiikin polarisaatiota, jota suorituskyvyn tehostaminen voi aiheuttaa. 

Hupli pohtii, että tällä hetkellä aivodoping on ”hyvin futuristinen” keskustelunaihe; onko itsensä douppaaminen kohti parempaa suoritusta eettisesti väärin? Mutta jokin on selvää: se että aivodopingista voi olla hyötyä opiskeluiden etenemisessä, ei tee siitä yhtään laillisempaa.

Lisätietoa aivodopingista löydät esimerkiksi A-klinikkasäätiön Dopinglinkin verkkosivujen tietopankista.

Teksti: Annuska Dal Maso
Kuva: Pixabay

Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehdessä 5/2021.