Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Tarja Virolainen

”Se, miten suhtaudumme vaikeuksissa oleviin ihmisiin, kuvastaa laajemmin yhteiskuntamme tilaa”

A-klinikkasäätiön Osis-toiminnassa tehdään jalkautuvaa vapaaehtoistyötä päihteitä käyttävien parissa. Vapaaehtoistyötä koordinoiva kohtaavan päihdetyön asiantuntija Pihla Valkeala kertoo, että on itsekin työssään oppinut kohtaamaan ihmisten erilaisuutta entistä paremmin. ”Ihmiset elävät elämäänsä valtavan erilaisilla tavoilla, ja siitä huolimatta jokainen elämä on arvokas.”

”Koordinoin jalkautuvaa vapaaehtoistyötä A-klinikkasäätiön Osis-toiminnassa. Vapaaehtoiset, joilla ei välttämättä ole aikaisempaa kosketusta päihdemaailmaan, jalkautuvat kaduille yhdessä muiden vapaaehtoisten, hankkeemme työntekijän ja vertaisvapaaehtoisten kanssa. Listoillamme on yli 400 vapaaehtoista, joista vuonna 2025 noin 90 eri ihmistä kävi kentällä jalkautumassa enintään kymmenen hengen porukoissa.

Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina vastaan vapaaehtoisten perehdytyksestä sekä jalkautumisten aikatauluista ja viestinnästä. Jalkautuvaa työtä tehdään kahdesti viikossa. Uudet vapaaehtoiset saavat tehtävään perehdytyksen ja kirjoittamani toimintaoppaan.  Noudatamme tiettyjä turvallisuussääntöjä ja jokaisen kierroksen jälkeen puramme yhdessä läpi fiiliksiä ja kierroksen tapahtumia. Jos jokin tilanne jää mietityttämään, voimme lisäksi tarjota vapaaehtoisille lyhytterapiaa. Haluamme pitää vapareistamme hyvää huolta. Järjestämme heille myös virkistäytymisiä ja syventävää koulutusta.

Sinällään vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan edellytä mittavaa kouluttautumista tai muodollista osaamista. Pitkälle pääsee sillä, että osaa kohdata ihmisiä kunnioittavasti.

Vapaaehtoisistamme lähes jokainen on ollut tyytyväinen siihen, että on uskaltautunut toimintaan mukaan.

Moni yllättyy siitä, miten hyvin meitä otetaan kaduilla vastaan. Usein kohtaamiset johtavat keskusteluihin, jotka antavat uutta näkökulmaa kummankin osapuolen elämään.

”Yhteiskunnassamme moni voi todella huonosti juuri nyt”

Olen kehittänyt jalkautuvaa vapaaehtoistyötä A-klinikkasäätiöllä vuodesta 2022. Tuolloin alkaneessa Vapariväylä-hankkeessa kehitimme tällaista toimintamuotoa ensimmäisinä Suomessa. Vertaiset olivat jalkautuneet aikaisemminkin, mutta meidän toimintaamme sai tulla mukaan myös ilman aikaisempaa kosketusta päihdemaailmaan.

Kun Vapariväylä-hanke vuonna 2024 päättyi, siirryin kohtaavan päihdetyön asiantuntijaksi Osis-toimintaan, joka tarjoaa matalan kynnyksen vertaistoimintaa ja yksilöohjausta Helsingissä. Vapaaehtoistoiminnan malli tuotiin osaksi Osiksen työtä. Lisäksi pyöritämme Tsemppis-kahvilaa, joka on auki neljänä päivänä viikossa.

Olen sydämeltäni humanisti. Olen työskennellyt koko urani heikommassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Ensimmäiseltä koulutukseltani olen liikuntaneuvoja, sitten valmistuin yhteisöpedagogiksi nuorisotyön ja järjestötoiminnan kentälle. Olen työskennellyt kehitysvammaisten ohjaajana ja järjestösuunnittelijana. Vapaaehtoistoimintaa olen koordinoinut aikaisemmin myös Aivovammaliitossa.

Jokainen meistä voi joskus olla siinä tilanteessa, että tarvitsee muiden apua.

Kun hain töihin A-klinikkasäätiölle, olin jo pidempään halunnut siirtyä päihde- tai asunnottomuustyön pariin. Yhteiskunnassamme moni ihminen voi todella huonosti juuri nyt. Se, miten suhtaudumme vaikeuksissa oleviin ihmisiin, kuvastaa laajemmin yhteiskuntamme tilaa.

”Työssä koetut tilanteet saavat myös tuntua”

Työssäni olen saanut tutustua valtavan moniin ihmisiin, joita en muuten omassa arjessani olisi tavannut. Tämä on työssäni ehdottomasti parasta. Olen oppinut kohtaamaan ja hyväksymään ihmisten erilaisuutta. Elämme elämiämme valtavan erilaisilla tavoilla, ja siitä huolimatta jokainen elämä on arvokas. Ymmärrän myös ihmisiä ja eri kulttuureja entistä paremmin, mutta tässä työssä ei koskaan voi olla valmis.

Näin vuosina olen myös oppinut, että työssä koetut tilanteet saavat tuntua. Kohtaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat elämässään todella ahtaalla. Ihmisillä ei välttämättä ole varaa ostaa ruokaa, ja puheissa kuuluu pelkoa ja epätoivoa siitä, että leipäjonojakin lakkautetaan.

Välillä, kun näen eläkeläisiä nukkumassa Helsingin päärautatieasemalla, mietin, tähänkö olemme todella tulleet.

Jos kohtaamani ihmiset ja heidän tilanteensa eivät vaikuttaisi minuun, pitäisin tilannetta aika huolestuttavana.

Työ on paikoittain kuormittavaa, mutta onneksi minulla on hyvät kollegat. Puramme päivittäisiä tapahtumia yhdessä. Saamme myös työnohjausta, ja tarvittaessa meillä on mahdollisuus debriefingiin eli kuormittavien tilanteiden tarkempaan jälkipuintiin. Se on tärkeää.

Toiminnassamme on mukana paljon vakiintuneita asiakkaita. Ajan myötä monet suhteet syvenevät, ja on palkitsevaa nähdä, että voin omalla työlläni auttaa ihmisiä elämässään eteenpäin. Juuri hiljattain löysin kaapistani kirjeen, jonka eräs asiakkaani kirjoitti minulle. Kirjeessään hän kiitti minua siitä, että olin antanut hänelle riittävästi aikaa rakentaa luottamusta, ja siitä, että olin ollut hänelle tukena ja turvana. Tuo palaute lämmitti mieltäni. Se oli osoitus siitä, että olen onnistunut työssäni siinä, missä halusinkin.

Kuvassa A-klinikkasäätiön asiantuntija Pihla Valkeala kadulla jalkautumassa. Hän on juuri antamassa kahvia apua tarvitsevalle ihmiselle

Pihla Valkeala

  • Aloitti A-klinikkasäätiöllä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina Vapariväylä-hankkeessa  (2022–2024). Hankkeen päätyttyä siirtyi kohtaavan päihdetyön asiantuntijaksi Osis-hankkeeseen keväällä 2025.
  • Opiskellut liikuntaneuvojaksi Kisakalliossa, yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja sosionomiksi Hämeen ammattikorkeakoulussa.
  • Työskennellyt projektityöntekijänä Miina Sillanpään säätiössä ja järjestösuunnittelijana Aivovammaliitossa.
  • Vapaa-ajalla Pihlan löytää mökiltä. ”Työ on haastavaa ja kaipaan sitä, että välillä voin vetäytyä mökille olemaan yksin hiljaa.”

Lahjoituksesi tuo ruokaa, turvaa ja toivoa

Tee lahjoitus

Uratarinoita, jotka muuttavat maailmaa

Blog
A-klinikkasäätiön Oikeus hiv-testiin -hankkeen suunnittelija potrettikuvassa katsoo suoraan kameraan
”Lapsensa huumeille menettäneen vanhemman sanat pysäyttivät”

Päihdetyö on vienyt haittoja vähentävän työn konkarin Jenny Kaasinen-Wickmanin vuosien varrella niin vauvajuhliin kuin hautajaisiinkin. ”Halusin huumetyöläiseksi, koska jouduin liian monta kertaa omassa elämässäni todistamaan, mitä kohtaamattomuus tarkoittaa riippuvuussairaan ihmisen elämässä.”

Blog
Henkilö katsoo kameraan potrettikuvassa
”Pitkäjänteinen päihdetyö rakentaa yhteiskuntarauhaa”

Pasi Korhonen on nähnyt työssään kahden vuosikymmenen aikana, miten tiiviisti päihde- ja mielenterveysongelmat voivat kietoutua toisiinsa. ”Mitä pidempään olen tehnyt tätä työtä, sitä syvemmäksi sen merkityksellisyys on itselleni muuttunut.”

Blog
Punatukkainen henkilö seisoo kädet ristissä ulkotilassa, yllään musta huppari, jossa lukee "A-klinikkasäätiö". Hän katsoo suoraan kameraan itsevarmasti. Taustalla on vaalea rakennus ja ruukkukasveja. Kuvan oikeassa reunassa on mustia graafisia elementtejä.
”Halusin ymmärtää, miksi ihminen valitsee perheensä sijaan pullon”

Kaupassa, ravintolassa ja elektroniikka-asentajana työskennellyt Aino Rukkila havahtui kolmekymppisenä pohtimaan, mitä hän haluaisi oikeasti tehdä työkseen. Läheisen päihderiippuvuus herätti kysymyksiä, joihin hän on 20 vuoden uransa aikana etsinyt ja löytänyt vastauksia.

Anna arvio

012345678910