10.03.2025 | Addiktioiden asiantuntija
Tarja Virolainen
”Paluu Somaliaan antoi perspektiiviä nuorisotyöhön Suomessa”
Mahad Sheikh Musse oli 12-vuotias, kun hän pakeni Somalian sisällissotaa Suomeen 1990-luvun alussa. Merkonomi- ja lähihoitajaopintojen kautta hän löysi kutsumusammattinsa nuorisotyössä, ja on jo yli 20 vuoden ajan auttanut syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajanuoria pääkaupunkiseudulla. Paluu synnyinmaahan oli hänen urallaan käänteentekevä matka.
Teen lähes päivittäin työparini kanssa Helsingin kaduilla etsivää työtä, jotta tavoittaisimme avun tarpeessa olevia maahanmuuttajataustaisia nuoria. A-klinikkasäätiön Jalma-hankkeen koordinaattorina kohtaan nuoria siellä, missä he ovat: metroissa, ostoskeskuksissa, asema-alueilla, kouluissa ja nuorisotiloissa.
Jokaisen Suomeen tulevan maahanmuuttajan tarina on yksilöllinen; yksi pakenee sotaa, toinen vainoa ja kolmas saattaa tulla työn tai opiskeluiden perässä. Osa nuorista saapuu Suomeen yksin, toiset perheensä kanssa.
Olipa kyseessä maahanmuuttaja tai Suomessa syntynyt, meitä ihmisiä yhdistää usein yksi asia: kynnys hakea apua päihde- ja mielenterveysongelmiin. Se saattaa olla erityisen korkea maahanmuuttajalla, joka ei osaa kieltä, tunne kulttuuria tai ymmärrä suomalaisen yhteiskunnan rakenteita. Tärkeä osa työtämme onkin kasvattaa tietoisuutta palveluista sekä ymmärrystä maahanmuuttajayhteisöjen ja suomalaisen yhteiskunnan välillä.
Pakenin lapsena Somalian sisällissotaa Savoon
Olin 12-vuotias, kun synnyinmaassani Somaliassa alkoi sisällissota. Monet eivät selvinneet sodasta hengissä ja selvinneet olivat menettäneet läheisensä sekä koko omaisuutensa. Olen yksi tuhansista onnekkaista pakolaisista, joka sai heti sodan alkaessa turvapaikan Suomesta 1990-luvun alussa. Muutimme perheeni kanssa Somalian pääkaupungista Mogadishusta Pohjois-Savoon, ja Kuopiosta tuli uusi kotini.
Ihmiset olivat vilpittömän uteliaita, mutta meidät otettiin ystävällisesti vastaan.
Tietämättömyys oli tahatonta, kun minulta kysyttiin, kävelikö Somaliassa kotikadullani leijonia.
Vaikka suomen kieli oli vaikea oppia, sain nopeasti uusia ystäviä. Me lapset sopeuduimme melko helposti muutokseen, mutta vanhemmillani kotoutuminen vei enemmän aikaa.
Äidilläni oli elintarvike- ja vaateliike Somaliassa ja isäni oli puolestaan lentoyhtiössä insinöörinä. Somalikulttuuriin kuuluu vahvasti yrittäjyys ja myyntityö, se eli vahvasti myös minussa kulttuurimme kautta. Päätin peruskoulun jälkeen opiskella Kuopiossa merkonomiksi, sillä näin myyntityössä myös kansainvälisiä mahdollisuuksia. Minulla oli kova halu tehdä töitä ja ansaita omaa rahaa, mutta lama-ajan Kuopiossa kaupanalalle oli vaikea työllistyä. Päätin vaihtaa täysin suuntaa: muutin Helsinkiin opiskelemaan lähihoitajaksi.
Vuosituhannen vaihteessa pääkaupunkiseudulla ei ollut juurikaan vapaa-ajan hengailupaikkoja maahanmuuttajanuorille – tai aikuisillekaan. Aloin ystävieni kanssa järjestää limudiskoja, joissa ei myyty alkoholia ja soitettiin hip hoppia ja räppiä. Kohtasin monia apua ja tukea tarvitsevia maahanmuuttajanuoria sekä heidän perheitään. Oivalsin, että haluan auttaa nuoria pääsemään kiinni uuteen elämään ja yhteiskuntaan – löysin kutsumusammattini. Lähihoitajan opinnot vaihtuivat lopulta lennossa nuorisotyönohjaajan koulutukseen.
"Oivalsin kokemukseni kautta, että haluan auttaa nuoria pääsemään kiinni uuteen elämään ja yhteiskuntaan", A-klinikkasäätiön Mahad Sheikh Musse kertoo.
Erityisiä kohtaamisia nuorten kanssa: ”Ilman sinua en olisi tässä”
Ennen A-klinikkasäätiön Jalma-hanketta työskentelin yli 20 vuotta Helsingin kaupungin nuorisopalvelussa. Olen kohdannut urani aikana tuhansia nuoria. Maahanmuuttajataustani ja yhteinen kieli helpottaa kohtaamisia, mutta kovia kokeneiden ja haastavassa tilanteessa elävien nuorten kanssa luottamuksen kasvattaminen vie aikaa.
Kun luottamuksen lopulta ansaitsee, se tuntuu lottovoitolta.
Ne hetket ovat jääneet vahvasti mieleen, kun nuori on tullut vuosia kohtaamisemme jälkeen sanomaan minulle: ”Ilman sinua en olisi tässä.” Eräs nuori tuli taannoin kiittämään minua tuesta ja näytti ammattikorkeakoulun päättötodistuksensa. Hän oli päässyt eroon haitallisesta kaveripiiristä ja suorittanut tutkinnon, olin valtavan iloinen ja ylpeä hänestä. Tässä työssä on toisaalta myös opittava elämään sen kanssa, että kaikkien tarinalla ei ole onnellista loppua – tätä on joskus vaikea hyväksyä.
Käänteentekevä matka Mogadishun nuorten psykiatriseen sairaalaan
Palasin Somaliaan vuonna 2014, jolloin vierailin Habeeb Psychiatric Hospitalissa Mogadishussa. Se oli silmiä avaava reissu. Veimme nuorten psykiatriseen sairaalaan suomensomalialaisilta lahjoituksena rahaa ruokaan ja tarvikkeisiin, sillä paikka toimii täysin järjestö- ja vapaaehtoisvoimin.
Somalian valtio ei tue millään tavalla nuorten mielenterveystyötä jatkuvan konfliktitilan ja nälänhädän keskellä. Rikkaat saavat maksullista hoitoa, mutta vähävaraiset jäävät ilman apua ja joutuvat tyytymään esimerkiksi terveydelle haitallisiin halpoihin lääkeväärennöksiin.
Matka oli minulle käänteentekevä kokemus. Sain perspektiiviä omaan työhöni ja näin vielä kirkkaammin kulttuuriset ja yhteiskunnalliset erot, sillä olinhan itse asunut tuolloin jo pitkään Suomessa.
Ymmärsin, että nuorten pelko ja epäluulo viranomaisia kohtaan voi johtua myös synnyinmaan kokemuksista.
Maahanmuuttajanuori saattaa kantaa vanhempiensa traumataakkaa
Yhteiskunnallinen keskustelu on muuttunut Suomessa kovemmaksi ja kapeakatseisemmaksi vuosikymmenten aikana – erityisesti nykyisen hallituksen aikana. Ystävällinen uteliaisuus on muuttunut ennakkoluuloksi ja tietoiseksi syrjimiseksi. Rasismi on iso riski maahanmuuttajanuoren mielenterveydelle.
Maailman ja synnyinmaan epävakaa tilanne sekä Suomen poliittinen ilmapiiri saattavat nostaa pakolaisena Suomeen tulleiden maahanmuuttajien traumat pintaan.
Nuorten mieltä voi painaa myös yksinäisyys ja velvollisuudentunne kotimaahan jääneitä perheenjäseniä kohtaan, mikä vaikeuttaa oman elämän rakentamista uudessa maassa.
Suomen kieli ja kulttuuri on tärkeä oppia nopeasti, mutta samalla olisi oleellista tukea vahvemmin niin nuorten kuin aikuistenkin mielenterveyttä heti maahanmuuton alkuvaiheessa. Jos esimerkiksi sodan aiheuttamia traumoja ei hoideta, voi syntyä ylisukupolvinen kierre. Vaikka nuori olisi syntynyt Suomessa, hän saattaa kantaa vanhempiensa traumataakkaa.
Nuorten ääni kuuluviin kotouttamisprosessin kehittämisessä
Mielenterveyden tukemisen lisäksi kotouttamisessa tulisi huomioida kokonaisvaltaisemmin yksilölliset tarpeet. Liian usein maahanmuuttajat niputetaan yhdeksi ryhmäksi esimerkiksi lähtömaan tai kielen perusteella. Unohdetaan, että esimerkiksi pakolaisten sosioekonominen asema voi olla hyvin erilainen. Myös perheiden sisäisissä kulttuureissa voi olla isoja eroja, vaikka kaikki olisivat lähtöisin samasta maasta.
Haastattelin taannoin maahanmuuttajia, jotka ovat käyneet armeijan. Kokemus oli heille tärkeä kotoutumisen kannalta; intissä kaikki ovat samalla puolella. Myös urheilu ja muut harrastukset voivat auttaa löytämään uusia ystäviä ja pääsemään mukaan yhteisöön. Kotouttamista tulisi kehittää valtakunnallisesti yhdessä maahanmuuttajien kanssa – erityisesti ääneen pitäisi päästää nuoret itse.
Mahad Sheikh Musse
- Mahad on toiminut A-klinikkasäätiön Jalma-hankkeen koordinaattorina vuodesta 2024.
- Hän työskenteli aiemmin yli 20 vuotta Helsingin kaupungin nuorisopalvelussa nuorisotyönohjaajana ja on tehnyt jalkautuvaa ja etsivää työtä nuorten parissa kadulla.
- Koulutukseltaan hän on merkonomi ja nuorisotyönohjaaja.
- Vapaa-ajallaan Mahad rakastaa matkustaa ja tutustua uusiin kulttuureihin. Lisäksi hän valokuvaa ja kirjoittaa blogia.
Urapolkuja, jotka muuttavat maailmaa
Ole mukana rakentamassa inhimillisempää yhteiskuntaa
Liity uutiskirjeemme tilaajaksi ja laajenna ymmärrystäsi addiktioista. Saat ajankohtaista tutkimustietoa, oivaltavia näkökulmia ja konkreettisia ratkaisuja, jotka edistävät hyvinvointia ja auttavat luomaan välittävämpää yhteiskuntaa.
Tykkää, jaa