Näyttelijä Elina Aallon addiktiomonologi koulukiertueelle: ”Vanhemman juomisesta saa puhua”

Näyttelijä ja esiintymisvalmentaja Elina Aalto astelee verhon takaa lavalle ja muuntautuu silmänräpäyksessä 5-vuotiaaksi Alexaksi. Pienen tytön kasvutarina on täynnä tunteiden ääripäitä; elämää varjostaa äidin juominen. Nallepukuun sonnustautuneen viulistin, Siljamari Heikinheimon, riipaisevan kauniit sävelet soivat syvälle sydämeen.

Meneillään on 1471 Askelta -monologin koenäytös. Tällä kertaa esitystä seuraavat poikkeuksellisesti aikuiset, mutta syksyn aikana esiintyjät ja A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminta vievät monologin kahdeksaan kouluun Uudellamaalla.

”Esitys on suunnattu 14-vuotiaille eli kahdeksasluokkalaisille. Tarinan pääviesti on: vanhemman juomisesta saa puhua. Mikä tärkeintä, haluamme oivalluttaa nuoret siitä, että apua ja tukea on saatavilla”, Elina Aalto sanoo.

”Aihe on tärkeä, sillä yhdenkään nuoren ei pidä jäädä yksin vanhemman tai läheisen riippuvuuden kanssa. Koko työryhmämme harras toive on, että saisimme mukaan lisää yhteistyökumppaneita, joiden tuella pystyisimme kiertämään esityksen kanssa vaikka kaikki Suomen koulut läpi.”

Tarinaa on työstetty nuorille sopivaksi asiantuntijoiden avulla

Aalto on työstänyt näytelmää kaksi vuotta. Nuori kohderyhmä on vaikuttanut suuresti tarinan sisältöön ja toteutustapaan.

”Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että saisimme teinit pitämään kännykät taskussa 45 minuuttia kestävän esityksen ajan. Teatterin vaikuttavuus on hyvin vahva etenkin, jos saamme nuoret olemaan läsnä ja keskittymään yhteiseen hetkeemme”, Aalto toteaa.

”Monologin aihe on arka ja tarina synkkä, mutta se tarjoaa myös valoisia helpotuksen hetkiä. On ollut ensiarvoisen tärkeää, että olen voinut sukeltaa aiheeseen niin A-klinikkasäätiön ammattilaisten, kokemusasiantuntijan kuin psykologinkin kanssa. Olemme muokanneet esitystä monta kertaa matkan varrella, ja hiomme sitä aina ensi-iltaan asti.”

Nuoret eivät jää yksin tarinan nostattamien ajatusten ja tunteiden kanssa, vaan kokemus puretaan yhteisessä työpajassa näytöksen jälkeen.

Työpaja kehittää nuorten tunnetaitoja

Nuorisopsykiatrialla aiemmin työskennellyt psykologian tohtori, erikoispsykologi ja psykoterapeutti Vera Gergov on ollut Elina Aallon apuna suunnittelemassa, miten vaikeaa aihetta voidaan käsitellä turvallisesti työpajoissa oppilaiden ja opettajien kanssa.

”Työpajassa oppilaat menevät päähenkilön saappaisiin ja pohtivat prosessidraaman kautta näytelmän sanomaa ja sen merkitystä itselle. Kyse ei ole näyttelemisestä, vaan kokemuksellisesta osallistamisesta ja itsetutkiskelusta tarinan kautta. Vaikka näytelmän teema olisi nuorelle etäinen, on hänen mahdollista päästä tätä kautta asettumaan toisen asemaan. Työskentely kehittää erityisesti empatiaa sekä mentalisaatiokykyä eli kykyä pohtia omaa ja toisen näkökulmaa – ja näitä tunnetaitoja ihminen tarvitsee läpi elämän”, Gergov sanoo.

Hän on kouluttanut draamallisia keinoja opettajille, jotka ovat kaivanneet työkaluja vaikeiden aiheiden käsittelyyn kouluarjessa. Hän painottaakin, että ilman koulujen vahvaa sitoutumista 1471 Askelta -kokonaisuutta olisi ollut mahdotonta toteuttaa.

”Esitys ja työpajat tehdään täysin nuorten hyvinvointi ja turvallisuus edellä. Teema voi osua hyvinkin lähelle osallistujia, mikä täytyy huomioida. Tarina saattaa saada aikuisen kyyneliin, mutta ei välttämättä herätä samaa tunnetta koululaisissa. Siinä missä yksi nuorista herkistyy, toinen saattaa ahdistua ja joku taas heittää tilanteen vitsiksi. Pitää muistaa, että nuorten tunnetaidot vasta kehittyvät, ja tavat reagoida erilaisiin tunteisiin vaihtelevat”, Gergov toteaa.

”Oleellista on, että luomme yhdessä näyttelijöiden ja opettajien kanssa luottamuksellisen ilmapiirin, jossa jokainen nuori voi olla oma itsensä kaikkine tunteineen. Paikalla olevilla aikuisilla on valmiudet kohdata nuoret ja auttaa heitä käsittelemään pintaan nousseita ajatuksia ja tunteita. Jokaisessa esityksessä ja työpajassa on mukana koulun oma yhteisöohjaaja, koulukuraattori tai -psykologi.”

Lasisen lapsuuden ammattilaiset tukena chat-palvelussa

Esityksen ja työpajan lisäksi nuoret pääsevät tutustumaan näytelmän teemaan digikanavissa – lopulta siis kännykätkin saa avata. A-klinikkasäätiön Lasisen lapsuuden ammattilaiset päivystävät koulukiertueen aikana chatissa.

”Oppilaat saavat QR-koodin verkkosivuillemme, josta he pääsevät etsimään lisää tietoa ja saavat halutessaan apua. Avaamme kiertuekoulujen oppilaille myös chat-palvelun, jossa nuoret voivat purkaa tuntojaan anonyymisti ammattilaistemme kanssa vielä koulupäivän jälkeenkin, A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan asiantuntija Anna-Sofia Lehto kertoo.

Lokakuussa 2024 starttaava kiertue on otettu kouluissa ilolla vastaan; palaute on ollut positiivista ja kannustavaa.

”Opettajat ovat jo etukäteen kiittäneet, että saavat ulkopuolisia ammattilaisia avukseen käsittelemään vaikeita aiheita. Monet heistä ovatkin jo etukäteen toivoneet, että naapurikoulunkin oppilaat ja opettajakollegat pääsisivät kokemaan saman. Esitys ja työpaja ovat arvokas oppimismahdollisuus, jonka soisi kaikille Suomen kouluille.”

Lahjoittamalla autat vanhempien alkoholinkäytöstä kärsiviä lapsia, nuoria ja aikuisia