Duopolitalous uhkaa alkoholipolitiikassa – kenen etu ratkaisee?

Hallitus on viemässä alkoholipolitiikkaa suuntaan, joka suosii kahden kaupan keskusliikkeen hallitsemaa duopolia. Talousvaliokunnan lausunnon perusteella olemme siirtymässä monopolista duopoliin, jossa satojen miljoonien eurojen tulovirrat valuvat Alkon sijaan kaupan keskusliikkeille. Mutta kenen etuja tällä politiikalla oikeastaan ajetaan?

Alkoholipolitiikan peruspilarit murtuvat

Alkoholipolitiikan ensisijaisen tavoitteen tulisi olla haittojen vähentäminen ja erityisesti lasten suojeleminen. Näkymättömät lapset -kampanja muistuttaa, kuinka vanhempien alkoholinkäytön vaikutukset ulottuvat syvälle perheiden arkeen. Suomessa on 89 000 lasta, joiden kasvuympäristöä varjostaa vanhemman vakava päihdeongelma. Lisäksi alkoholin haitat ulottuvat satoihin tuhansiin muihin perheisiin, joissa ongelmat kytevät piilossa.

Talousvaliokunta kuitenkin katsoo, että kuluttajien valinnanvapauden ja kilpailun nimissä alkoholijuomien kotiinkuljetuksen ja verkkokaupan esteitä tulee purkaa.

Mietinnössä jopa kyseenalaistetaan vahvan tunnistautumisen vaatimus, koska se voisi olla “hallinnollisesti ja taloudellisesti raskas” ruoan ja juoman kotiinkuljetusta tarjoaville yrityksille. Priorisoidaanko tässä liiketoiminnan edistäminen ihmisten turvallisuuden ja terveyden edelle?

Lastensuojelun ja yhteiskunnan hinta

Päätös lisätä alkoholin saatavuutta verkkokaupan ja kotiinkuljetuksen kautta kannustaa ja helpottaa alkoholin käyttöä kodeissa. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kotiinkuljetus lisää myös humalahakuisuutta ja pidentää juomistilanteita. Suomalaisessa arjessa alkoholi on jo nyt yleisimmin käytettyä kotona – riskit alaikäisille ja päihtyneille luovutuksesta ovat todellisia.

Alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaa lastensuojelun kuormitusta ja syventää perheiden ongelmia. Nykyiselläänkin lastensuojelu on äärimmäisen kuormittunut: vuonna 2023 tehtiin lastensuojeluilmoitus yli 110 000 lapsesta, ja kodin ulkopuolelle sijoitettiin 17 300 lasta. Kuinka moni lapsi joutuu kantamaan lisää turvattomuuden taakkaa, jos alkoholi tuodaan kotiovelle entistä helpommin? Alkoholin toimittaminen koteihin tarkoittaa monessa tapauksessa lähisuhdeväkivallan fasilitointia. Onko avunannosta pahoinpitelyihin tullut kunniallista elinkeinotoimintaa?

Kilpailua vai määräävän markkina-aseman vahvistamista?

Talousvaliokunnan linjaukset ontuvat myös taloudellisesti. Suomessa kahden keskusliikkeen hallitsema ruokakauppa on jo nyt liian vahvassa asemassa markkinoilla. Alkoholijuomien kotiinkuljetuksen salliminen ei suinkaan lisää kilpailua, vaan siirtää monopoliaseman Alkolta duopoliasemaan keskusliikkeille.

Lopputuloksena syntyy tulonsiirto, jossa kansanterveyden hinta maksetaan yksityisen voiton edistämiseksi. Vastuullisuudestaan niin tarkat kaupparyhmät tekevät poikkeuksen periaatteistaan tavoittelemalla lisämyyntiä alkoholista ja lisäämällä tietoisesti alkoholihaittojen riskiä koko yhteiskunnassamme.

On myös vaikea ymmärtää, miksi talousvaliokunta katsoo 1 000 euron seuraamusmaksun olevan riittävä sanktio alkoholin toimittamisesta alaikäiselle tai päihtyneelle. Tällainen summa ei tunnu missään, kun alkoholin myyjänä on 10–50 miljoonan euron liikevaihdolla toimiva suurempi marketti.

Alkoholitoimituksia ei pidä nähdä vain lähettitoimintana, vaan on pidettävä mielessä alkoholimyynnin viimesijainen hyötyjä, joka monesti on päivittäistavarakauppa.

Asiantuntijat kehottavat hallitusta kuuntelemaan asiantuntijoita ja kansalaisia.

Yli 70 % suomalaisista on huolissaan alkoholin aiheuttamista kustannuksista ja vaikutuksista kansanterveyteen. Yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta meidän tulee priorisoida lasten ja perheiden turvallisuutta, ei lisätä haittojen reittejä.

Alkoholipolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon ja pitkän aikavälin hyvinvointivaikutuksiin – ei lyhytnäköiseen elinkeinopolitiikkaan, joka kasvattaa suurten toimijoiden valtaa. Ehkä toivoa on näkyvissä siinä, että useat valiokunnan jäsenet ilmaisivat lausunnosta eriävän mielipiteensä ja asian käsittely jatkuu nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Asiantuntijoiden näkemyksiä alkoholipolitiikasta