Päihde- ja mielenterveysyhdistykset kokevat järjestöjen äänen heikentyneen päätöksenteossa
MIPA 2.0 -hankkeen tekemässä kyselyssä valtaosa yhdistysjohdosta (78 %) arvioi järjestöjen mahdollisuudet tulla kuulluiksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa riittämättömiksi. Hyvinvointialueiden koetaan arvostavan järjestöjen tekemää työtä, mutta valtionhallinnon suhteen näkemys on kriittisempi.
Valtioneuvoston periaatepäätöksenä vuonna 2024 hyväksymä Kansalaisjärjestöstrategia hallituskaudelle 2023–2027 tunnistaa aktiivisen ja elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan järjestöineen keskeiseksi osaksi toimivaa demokraattista yhteiskuntaa. Strategian tavoitteena on vahvistaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä sekä lisätä niiden osallistumista julkisen hallinnon valmistelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Strategia perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman linjaukseen hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen parantamisesta.
Päihde-, mielenterveys- ja rikosseuraamusyhdistysten johdolle tehdyssä kyselyssä 78 % vastaajista oli kuitenkin eri mieltä väittämästä, jonka mukaan järjestöillä on riittävästi mahdollisuuksia tulla kuulluiksi lainsäädännön ja päätöksenteon valmistelussa (kuvio 1). Vain 4 % vastaajista piti näitä mahdollisuuksia riittävinä.
Kuvio 1. Päihde-, mielenterveys- ja rikosseuraamusyhdistysten johdon (n=147) vastaukset järjestöjen toimintamahdollisuuksia ja arvostusta yleisesti koskeviin väittämiin.
Lisäksi valtaosa vastaajista koki järjestöjen aseman tässä pikemminkin heikentyneen kuin parantuneen. 71 % vastaajista oli eri mieltä väittämästä, jonka mukaan järjestöjen rooli lainsäädännön ja päätöksenteon valmistelussa on vahvistunut. Vain muutama prosentti vastaajista oli samaa mieltä väittämän kanssa. Vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen näyttää koskevan järjestökenttää hyvin laajasti.
*Suurten järjestöjen rooli ja vaikutusmahdollisuudet ovat olleet aiemmin vahvoja. Pienten toimijoiden ääni ei ole hyvin kuulunut aiemminkaan. Tässä hetkessä suurten toimijoiden mahdollisuudet vaikuttaa ovat heikentyneet.
Vastaajat kokivat järjestöjen kuulemisen olevan usein näennäistä ja osallistumisen näihin prosesseihin vaativan järjestöiltä paljon tietotaitoa ja resursseja.
Kuulemiset ovat aina olleet näennäisiä, koska päätökset tehdään niin ylätasolla, ettei siellä ole kiinnostusta arjen asioihin.
Mahdollisuudet tulla kuulluksi ja rooli päätöksenteon valmistelussa on vahvistunut, mutta kaikki eivät osaa käyttää eivätkä löydä väyliä näihin.
Huolta järjestöjen mahdollisuuksista esittää kriittisiä näkemyksiä
Kyselyn mukaan yhdistykset ovat huolissaan myös järjestöjen mahdollisuuksista toteuttaa vapaasti yhteiskunnallista vaikuttamista. Lähes puolet vastaajista (45 %) oli eri mieltä väittämästä, jonka mukaan järjestöt voivat esittää kriittisiä näkemyksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä ilman pelkoa kielteisistä seurauksista. Samaa mieltä väittämän kanssa oli harvempi eli joka kolmas vastaaja.
”Keskustelukulttuurin kärjistyminen voi vähentää halua tuoda esiin haastavia näkemyksiä tai osallistua keskusteluun tunteita herättävistä aiheista, joita esimerkiksi päihde- ja rikosseuraamuspolitiikka sekä niihin liittyvät toimet kiistatta ovat. Järjestöjen ammatillista ja kokemustietoa yhdistävällä äänellä olisi kuitenkin tärkeä paikka näissä keskusteluissa”, toteaa tutkija Sari Jurvansuu.
Järjestöjä arvostetaan hyvinvointialueilla, suhde valtionhallintoon on jännitteisempi
Kyselyssä tarkasteltiin myös näkemystä järjestöjen saamasta arvostuksesta. Yli puolet (58 %) vastaajista koki, että hyvinvointialueilla arvostetaan järjestöjen tekemää työtä. Eri mieltä tästä oli vajaa kolmannes vastaajista. Alueellisella tasolla järjestöjen työn arvo siis tunnistetaan ja sitä pidetään merkityksellisenä. Vuoden 2025 Sosiaalibarometrin mukaan yhteistyö järjestöjen ja hyvinvointialueiden välillä onkin tiivistä: joka kolmas sosiaalialan ammattilainen kertoi ohjaavansa asiakkaitaan järjestöjen tuen piiriin säännöllisesti, loputkin lähes poikkeuksetta satunnaisesti – ja joka viides aiempaa useammin.
Suhteessa valtionhallintoon korostuivat kielteiset arviot. Enemmistö (67 %) vastaajista oli eri mieltä väittämästä, jonka mukaan valtionhallinto arvostaa järjestöjen tekemää työtä. Vain 16 % vastaajista oli samaa mieltä. Arvio selittynee osin hallituksen päätöksillä supistaa järjestöjen rahoitusta noin kolmanneksella vaalikauden aikana. Kyselyssä nousi esiin kokemus siitä, että arvostus näkyy kyllä puheen tasolla, mutta ei konkreettisena tukena järjestöjen toiminnalle.
Toimintaa arvostetaan, jos rahaa ei tarvitse myöntää toiminnan tukemiseen. (…) Jos vaikka hyvinvointialue arvostaisikin paikallista yhdistystoimintaa, niin valtionhallinnan välinpitämättömyys vie pohjan toiminnalta.
Kokemus arvostuksesta on vaikea asia. Avustuksista vastaavien henkilöiden kohtaamisissa arvostus välittyy selvästi, mutta itse avustuksissa arvostuksen kokemus on heikentynyt, kun avustussummat ovat pienentyneet.
He sanovat arvostavansa järjestöjen työtä, arjessa emme näe sitä.
Vaikka kyselyn kysymykset koskivat vastaajien näkemyksiä järjestöistä yleisesti, heijastanevat vastaukset myös heidän kokemuksiaan nimenomaan päihde-, mielenterveys- ja rikosseuraamusalojen toimijoina.
”Näiden järjestöjen kohderyhmillä on vähän keinoja osallistua lainvalmistelun tietopohjan tuottamiseen, vaikka heihin kohdistuu usein voimakasta oikeudellista sääntelyä, viranomaisvaltaa ja julkista kontrollia. Heidän kansalaisosallisuuttaan olisi tärkeä vahvistaa. Järjestöt voivat toimia tässä sillanrakentajina hallinnon ja kansalaisten välillä. Tätä vuoropuhelua tulisi kyselytulosten mukaan tiivistää, sillä tilanteen koetaan entisestään heikentyneen”, Sari Jurvansuu toteaa.
Järjestöjen merkitys demokratiassa tärkeä! Järjestöjen toiminnassa heikommassa asemassa olevien tilanteet tulevat vähintään huomioiduksi. Järjestöissä ohjataan kansalaisvaikuttamiseen sen rinnalla, että asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta vahvistetaan. Ainakin meidän yhdistyksessä.
Kyselyn taustaa
Tulokset perustuvat A-klinikkasäätiön koordinoiman Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA 2.0) tekemään Järjestökyselyyn. Kysely toteutettiin vuoden 2025 loka- ja marraskuun aikana. Siihen vastasi toiminnanjohtaja, hallituksen puheenjohtaja tai muu yhteyshenkilö 147 mielenterveys-, päihde- rikosseuraamusyhdistyksestä.
*Sitaatit on poimittu väittämiin (kuvio 1) liittyvästä avoimesta kysymyksestä, jossa vastaajia pyydettiin tarkentamaan näkemyksiään omin sanoin.
Kirjoittajat: Sari Jurvansuu, Taina Heinonen ja Jouni Tourunen / Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)
Lisätietoja
Tykkää, jaa