Opinnäytetyö: Mielenterveys- ja päihdeomaisista yli puolet arvioi työkykynsä huonoksi tai kohtalaiseksi

Emmi Kangas ja Saana Koskensalo (Diakonia-ammattikorkeakoulu) tarkastelivat opinnäytetyössään mielenterveys- ja päihdeomaisten itsearvioitua työ- ja toimintakykyä sekä psykososiaalisia vaikeuksia heidän tullessaan mukaan omaisten vertaisryhmätoimintaan. Tutkimuskyselyyn vastasi 134 omaista ryhmän ensimmäisellä tapaamiskerralla. Itsearvioidun työ- ja toimintakyvyn kartoittamisessa käytettiin ko. osioita Työterveyslaitoksen kehittämästä Kykyviisarista. Psykososiaalisia vaikeuksia mitattiin PARADISE24Fin-kyselyn mielialaa ja unta koskevilla kysymyksillä.

Omaisten työ- ja toimintakyky on usein alentunut  

Itsearvioitu työkyky oli 16 prosentilla omaisista huono, 40 prosentilla kohtalainen, 41 prosentilla hyvä ja kolmella prosentilla erinomainen. Reilulla kolmanneksella itsearvioitu toimintakyky jäi niin alhaiseksi, että heidän kohdallaan pidettäisiin perusteltuna selvittää ammattilaisen kanssa suoriutumista vaikeuttavia tekijöitä ja pyrkiä toimiin sen parantamiseksi.

Toimintakyky arvoitiin keskimäärin paremmaksi kuin työkyky. Lapsiomaiset (aineistossa täysi-ikäisiä) arvioivat työ- ja toimintakykynsä heikommiksi verrattuna muihin omaisryhmiin.

Huoli ja ahdistuneisuus suurta yli puolella omaisista

Psykososiaalisista vaikeuksista yleisiä olivat huolestuneisuus ja ahdistuneisuus, joiden suhteen yli puolet omaisista koki suuria tai erittäin suuria vaikeuksia. 41 prosenttia koki suuria tai erittäin suuria uneen liittyviä vaikeuksia (esim. vaikeus nukahtaa, heräily): joka kymmenes koki univaikeutensa erittäin suuriksi tai sellaisiksi, ettei niistä selviä.

Yli kolmanneksella oli suuria tai erittäin suuria väsymykseen ja voimattomuuteen sekä suruun, alakuloisuuteen tai masentuneisuuteen liittyviä vaikeuksia. Lapsiomaisilla korostuivat huolestuneisuuden ja ahdistuneisuuden tunteet, vanhemmilla uneen ja suruun liittyvät vaikeudet.

Omaisten elämäntilanteet tulisi huomioida työterveyshuollossa ja työpaikoilla

Opinnäytetyön tekijät nostavat esiin huolen omaisten työkyvyn vaikeuksista. He pitävät tärkeänä omaisnäkökulman puheeksi oton käytäntöjen kehittämistä perusterveydenhuollon lisäksi myös työterveyshuollossa. Työpaikoilla tulisi tarjota joustoja esimerkiksi työaikojen suhteen. Palveluissa, joissa kohdataan omaisia, ammattilaisten tulisi osata tunnistaa omaisten tarpeet ja tarjota oikeanlaista tukea. Lisää tutkittua tietoa tarvitaan eri omaisryhmien erityisistä vaikeuksista ja tuen tarpeista.

Kyselyaineistosta

Kangas ja Koskensalo hyödynsivät opinnäytetyössään Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) vuosina 2022-2023 kerättyä kyselyaineistoa. Kyselyyn vastanneista omaisista (N=134) yli puolet oli mielenterveys- tai päihdeongelmia omaavan läheisensä vanhempia, vajaa viidennes puolisoja/kumppaneita, 12 prosenttia täysi-ikäisiä lapsia ja seitsemän prosenttia sisaruksia tai muita sukulaisia. Valtaosa (90 %) oli naisia. Joka toinen oli kokoaikatyössä ja reilu kymmenesosa osa-aikatyössä (loput eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä). Enemmistö (67 %) oli hakeutunut vertaisryhmään läheisen mielenterveysongelman vuoksi. Omaiset tavoitettiin tutkimukseen järjestöjen toiminnan kautta, joten tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia mielenterveys- ja päihdeomaisia.

Emmi Kangas & Saana Koskensalo (2025): Vertailututkimus mielenterveys- ja päihdeomaisten työkyvystä ja arjen hyvinvoinnista. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosionomi (AMK), diakoniatyö. Sosionomi.