Päihdeongelmaisten vanhempien perhetyypittely

Tutkimuksen nimi:

Päihdeongelmaisten vanhempien perhetyypittely

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

A typology of families with parental alcohol or drug abuse

Tekijä:

Jääskeläinen, M. Holmila, M. Raitasalo, K.

Viitteet:

Addiction research & theory 24 (4), 288-299

Julkaisuvuosi:

2016

Ingressi:

Hieman yli kymmenen prosenttia suomalaisista vuonna 1991 syntyneistä asui perheessä, jossa vanhemmalla oli päihdeongelma. Päihdeongelmaisen vanhemman lapset kohtaavat lapsuudessaan muita lapsia todennäköisemmin myös toimeentulo-ongelmia sekä vanhempien mielenterveysongelmia ja asumiseroja.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Suomalaisella tutkimuksella oli kolme tavoitetta. Ensinnäkin selvittää perheessä olevien päihdeongelmien yleisyys Suomessa vuonna 1991 syntyneiden lasten koko lapsuuden aikana. Toisena tavoitteena oli selvittää kuinka perheet, joissa oli päihdeongelmia, erosivat muista perheistä mielenterveysongelmien, eroamisien, toimeentulo-ongelmien ja koulutusasteen suhteen. Kolmanneksi tavoitteena oli tarkastella tilastollisesti, voidaan vanhempien päihdeongelmia kohdanneiden perheiden joukosta löytää erilaisia perhetyyppejä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen poimittiin kaikki Suomessa vuonna 1991 syntyneet lapset (N=62 751), jotka olivat elossa 18 ikävuoteen mennessä, joita ei ollut adoptoitu eivät he olleet muuttaneet ulkomaille ennen vuotta 2009. Lisäksi poimittiin tiedot heidän vanhemmistaan.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ristiintaulukointia käyttäen alkoholi ja huumeongelmien yleisyyttä lasten vanhemmilla sekä päihdeongelmien suhdetta vanhempien asumiseroihin ja mielenterveysongelmiin, koulutukseen ja perheen toimeentulo-ongelmiin. Latentin luokka-analyysin avulla etsittiin alaryhmiä (tai tyyppejä) päihdeongelmia kohdanneiden perheiden joukosta. Tarkastelua tehtiin lapsuuden eri vaiheissa (0-6 v., 7-12 v. ja 13-17 v.).

Rekisteritietoja vanhempien alkoholin ja huumeiden ongelmakäytöstä poimittiin terveydenhuollon sairaala- ja avohuollon erityishoitotiedoista (diagnoosit), sosiaalialan laitoshoitotiedoista (tulosyynä päihdeongelma), ja lääkeostotiedoista (vain päihdehoidossa käytetyt lääkeaineet) ja kuolinsyistä (päihde-ehtoiset kuolemat).

Vanhempien mielenterveysongelmia tarkasteltiin erikoissairaanhoidon diagnoositiedoista ja mielialanlääkkeiden ostotiedoista. Toimeentulo-ongelmiksi katsottiin toimeentulotuen saaminen vähintään kolmena kuukautena kolmen vuoden aikajaksolla. Vanhempien asumiseroa tarkasteltiin Väestökeskuksen asuinhistoriasta. Koulutuksen osalta tarkasteltiin peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Keskeiset tulokset

Yhteensä 11 prosentissa perheistä jommallakummalla vanhemmista löytyi merkintä päihdeongelmasta jossain vaiheessa ennen kuin lapsi täytti 18 vuotta. Isän alkoholiongelma oli yleisimpi (7,0 %) kuin äidin alkoholiongelma (2,4 %). Samoin isän huumeongelma (0,9 %) oli yleisempi kuin äidin huumeongelma (0,6 %). Vain 0,9 prosentissa molemmilla vanhemmista oli päihdeongelma. Päihdeongelmat perheessä yleistyivät lapsen kasvaessa. Jommankumman vanhemman mielenterveysongelmat, perheen toimeentulo-ongelmat, asumiserot ja vanhempien peruskoulutasolla oleva koulutus olivat yleisempiä päihdeongelmia kohdanneissa perheissä.

Latentin luokka-analyysin avulla erotettiin viisi erilaista tyyppiä päihdeperheistä: alkoholiongelmainen isä, erossa elävä alkoholi- tai huumeongelmainen isä, alkoholiongelmainen äiti, huumeongelmainen äiti ja rikkinäinen perhe. Yli puolet perheistä kuuluivat ”alkoholiongelmainen isä” perhetyyppiin, jossa isän alkoholiongelman lisäksi perheellä ei ollut muita ongelmia. ”Erossa elävä alkoholi- tai huumeongelmainen isä” perhetyypissä isä asui lähes aina erillään ja isällä oli usein muita ongelmia. Molemmilla vanhemmilla oli usein toimeentulovaikeuksia, jotka äidin osalta vähenivät lapsen kasvaessa.

”Alkoholiongelmaisen äidin” perheessä molemmilla vanhemmilla oli usein peruskoulutusta korkeampi koulutus. Puolella ryhmän äideistä oli myös muita mielenterveysongelmia ja monilla myös toimeentulo-ongelmia, sen sijaan perheen isillä ei yleensä ollut mitään ongelmia. ”Huumeongelmaisen äidin” perheelle oli tyypillisiä vielä korostuneemmin edellisen perhetyypin ongelmat, mutta lisäksi lapsi asui muita päihdeongelmaisia perheitä useammin isänsä luona (28-34 % tapauksista). ”Rikkoutuneessa perheessä” lapsi asui useammin muualla kuin kummankaan biologisen vanhemman luona. Molempien vanhempien päihdeongelmat, äidin mielenterveysongelmat ja vanhempien peruskoulutus olivat yleisiä ja lähes kaikki perheet olivat saaneet toimeentulotukea.

Johtopäätökset

Vanhempien päihdeongelmien esiintyvyys vastaa päihdeongelmien yleistä esiintyvyyttä Suomessa. Joskin päihdeongelmaisten äitien osuus oli aiempaa kyselyyn perustuvaa tutkimusta suurempi. Lapset, joiden vanhemmilla oli päihdeongelmia, kohtasivat lapsuudessaan myös toimeentulo-ongelmia, asumiseroja ja vanhempien mielenterveysongelmia muita lapsia useammin.

Päihdeperheet erosivat myös keskenään paljon toisistaan. Yli puolissa tapauksista kyse oli isän alkoholiongelmasta, johon ei liittynyt muita ongelmia. Muissa löydetyissä perhetyypeissä taas monet ongelmat kasautuivat. Tutkimuksen mukaan kaikista haavoittuvaisimpia ovat perheet, joissa vanhemmilla on huumeongelmia tai äidillä alkoholiongelmia.

Tuloksen relevanssi:

Päihdetyössä on tärkeää kysyä ihmisiltä heidän lapsistaan, sillä päihdeongelmat ovat yhtä yleisiä lapsiperheillä kuin muillakin ihmisillä. Velvollisuus kysyä lapsista tulee hoitotilanteessa jo laista. Koska mielenterveysongelmat ovat yleisiä, niitä tulisi kartoittaa aina kun vanhempi hakee apua päihdeongelmaansa. Monesti päihdeongelma löydettiin vain toiselta vanhemmista ja siksi päihdeongelmattoman vanhemman tukeminen on lapsen ja perheen kannalta oleellista. Usein vanhemman päihdeongelmaan linkittyi perheen sosiaalihuollon asiakkuus. Sosiaalityöntekijöiden rooli onkin päihdeongelman tunnistamisessa ja hoitoon ohjaamisessa tärkeää varhaisen puuttumisen mahdollistamiseksi.

Teemat:

Alkoholi
Huumeet
Läheiset
Mielenterveys
Nuoret

Viittaajan nimi:

Teemu Kaskela