Vaikuttaako stigma päihdepalveluihin niukkenevien resurssien aikana?

Kuluvan vuoden aikana on julkaistu useampia kyselytutkimusten raportteja, jotka herättävät kysymyksiä päihdepalveluiden tilasta, tulevaisuudesta ja yleisistä asenteista näiden palveluiden resurssointia kohtaan.

Kautta linjan kyselyiden vastaukset ovat sen suuntaisia, että inhimillisyydelle on vielä tilaa, mutta päihdesairauksiin liittyy edelleen voimakas stigma ja päihdesairaiden asema voi huonontua edelleen, mikäli käsityksiä päihdesairauksista ei saada samalle viivalle muiden mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden kanssa.

Hyvinvointialueuudistus on tuonut kehitystä, mutta resurssien riittävyys huolestuttaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki syksyllä 2024 verkkokyselyn päihde- ja riippuvuuspalveluiden muutoksessa kaikille Manner-Suomen hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille. Tulosraportti julkaistiin vuonna 2025.

Vastaajat kuvasivat päihde- ja riippuvuuspalvelujen saatavuudessa ja palveluvalikoimassa tapahtuneita muutoksia, ostopalvelujen käytön vähenemistä, alueellisesti yhtenäisten toimintamallien sekä yhteistyön kehittämistä, huolta taloudellisesta tilanteesta, painotusta peruspalveluihin sekä eriarvoisuutta alueiden sisällä, jos palvelut keskittyvät hyvinvointialueen keskuskuntiin. Palveluiden järjestämisessä kuvattiin sekä kehitystä että myös puutteita.

Suuri osa vastaajista nosti esiin huolen hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta tai resurssien riittävyydestä. Huolta oli erityisesti huumeita käyttävien asiakkaiden palveluiden riittävyydestä. Kustannusten leikkaamisen pelättiin vaikuttavan palvelujen karsimiseen, hoidon laadun heikkenemiseen tai palvelujen jonoutumiseen. Lisäksi oltiin huolissaan yleisesti esimerkiksi sosiaaliturvan heikennyksistä ja sosiaalisten ongelmien kasvusta ja kasautumisesta, ja näiden vaikutuksista päihde- ja riippuvuuspalvelujen tarpeen lisääntymiseen.

STM:n kansalaiskyselyssä ihmisryhmien eriarvoistamisen vastustus voitti

Alkuvuodesta 2025 sosiaali- ja terveysministeriö (STM) käynnisti kansalaiskyselyn, jossa kysyttiin millaisilla periaatteilla sosiaali- ja terveyspalveluista pitäisi päättää. Resurssit eivät riitä kaikkeen ja priorisointia joudutaan jo nyt tekemään arjessa ilman yhtenäisiä ohjeita. Kyselyyn vastasi yli 22 000 henkilöä. Tulosraportin mukaan suomalaiset arvostavat palveluja, jotka kohtelevat kaikkia yhdenvertaisesti riippumatta siitä, millaiset mahdollisuudet ihmisellä on ollut huolehtia itsestään ja terveydestään.

Vastaajilta kysyttiin mm. pitävätkö he hyväksyttävänä, että jotkut ihmisryhmät asetetaan etusijalle julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. 38 % hyväksyi etusijojen asettamisen, kun taas 45 % ei pitänyt tätä hyväksyttävänä. Kyllä-vastauksen antaneita pyydettiin tarkentamaan, mitkä ryhmät heidän mielestään tulisi asettaa etusijalle. Vaihtoehtoja oli 10 ja lisäksi oli mahdollista kirjata avoimeen kenttään jokin muu ihmisryhmä.

Vaikka priorisointia vastustavat ovat vielä enemmistönä, on syytä kiinnittää huomiota siihen, että jos ihmisryhmiä jouduttaisiin asettamaan eriarvoiseen asemaan, niin päihdeongelmaiset ovat listan häntäpäässä. Huomionarvoista on myös STM:n kysymyksenasettelu, jossa vammaisuus ja päihdesairaus ovat ainoita sairauksia tai kehityksellisiä häiriöitä, jotka on nostettu vastausvaihtoehdoiksi, kun taas muut vaihtoehdot liittyvät ikään tai sosioekonomiseen asemaan. Miksi juuri päihdeongelmaiset on nostettu vaihtoehdoksi, mutta vaihtoehtona ei ole esimerkiksi mielenterveysongelmista, diabeteksesta tai muistisairauksista kärsivät? Tietysti on hyvä tunnistaa päihdesairaat haavoittuvana ihmisryhmänä, joka voisi kaivata priorisointia, mutta kysymyksenasettelu tuntuu myös vahvistavan stigmaa päihdeongelmaisia kohtaan. 

Vastaajia pyydettiin myös ottamaan kantaa väittämään: “Samankaltaisessa tilanteessa olevilla ihmisillä on oikeus samanlaisiin julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, vaikka he eivät olisi pitäneet itsestään ja terveydestään huolta.” Vastaajista 76 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa ja 23 % oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. Tässä mielessä vaikuttaa, että suomalaisen yhteiskunnan inhimillisyys on vielä paikallaan.

Kansalaiskyselyn tuloksissa nousi esiin myös, että mielenterveys- ja päihdepalvelut nähdään liian vähäisinä ja vaikeasti saavutettavina aikana, jolloin niiden tarve on kasvanut. 

A-klinikkasäätiön addiktiokysely vahvistaa näkemystä palveluiden kuulumisesta kaikille

A-klinikkasäätiö toteutti alkuvuodesta 2025 addiktiokyselyn, johon vastasi 1016 suomalaista. Vastaajilta kysyttiin mm. ovatko he samaa mieltä väittämien kanssa, että alkoholin tai huumeiden ongelmakäyttäjiltä tai rahapeliongelmaisilta tulisi evätä osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, koska he aiheuttavat itse ongelmansa. Täysin tai melko samaa mieltä näiden väittämien kanssa oli 19-22 % vastaajista, 10-14 % ei ottanut kantaa ja 68 % oli täysin tai melko eri mieltä. Tältä osin näkemykset noudattivat hyvin samoja linjoja STM:n kansalaiskyselyn kanssa.

Mielenterveysbarometrissa päihdeongelmaiset jäivät kauas muista ryhmistä

Mielenterveyden keskusliiton toteuttamassa Mielenterveysbarometrissa vastaajia pyydettiin valitsemaan listalta ryhmiä, joille heidän mielestään pitäisi kohdistaa nykyistä enemmän sosiaali- ja terveyspalvelujen resursseja. Vuoden 2025 kyselyssä suurin kannatus oli resurssien lisäämisessä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille (84 % vastaajista). Mielenterveyskuntoutujille resursseja lisäisi 63 %, huumeiden käyttäjille 36 % ja alkoholiriippuvaisille 32 % vastaajista. 

On ymmärrettävää, että eniten resursseja halutaan antaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Ongelmien ennaltaehkäisy tulee myös halvemmaksi kuin pidemmälle edenneiden ongelmien korjaaminen jälkeenpäin. Mielenterveyskuntoutujien ja päihteitä käyttävien ryhmien välille jää kuitenkin melkoinen ero. Ehkä voisi olla paikallaan tiedottaa enemmän siitä, kuinka usein syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten kesken on päällekkäisyyttä. THL:n Nuorten huumemyrkytyskuolemien olosuhteet – raportissa tarkastellaan kaikkia alle 30-vuotiaiden huumemyrkytyskuolemia vuosilta 2019–2021. Yli puolella heistä oli mielenterveyden häiriö ja yli puolen päihdeongelma oli tunnistettu terveydenhuollossa. 

Stigman purkaminen on tärkeää myös laadukkaiden palveluiden säilyttämiseksi

Eri kyselyiden mukaan suomalaisilla vaikuttaa edelleen olevan sympatiaa riippuvuussairauksien kanssa eläviä kohtaan. Mikäli tulevaisuudessa resurssit niukkenevat lisää, ja priorisointia joudutaan tekemään entistä enemmän, tulee huomata se merkittävä vallankäyttö ja mielipiteiden ohjaaminen, joka tapahtuu jo siinä, mitä ihmisryhmiä kysymyksenasettelussa asetetaan vastausvaihtoehdoiksi. 

Voisiko asenteisiin ja stigmaan vaikuttaa asemoimalla päihdeongelmat yhdeksi mielenterveysongelmien ilmenemismuodoksi, kuten esimerkiksi ICD-10 -tautiluokituksessa luokat F00–F99 sisältävät mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt? 

Edellä mainittujen kyselyiden perusteella vaikuttaa siltä, että laadukkaiden riippuvuuspalveluiden turvaaminen edellyttää myös riippuvuussairauksiin liittyvän stigman purkamista.