23.03.2026 | Addiktioiden asiantuntija
Tarja Virolainen
”Nuoret tarvitsevat aitoja kohtaamisia, eivät pelkkiä lomakkeita”
”Suomalainen yhteiskunta ei vielä tunnista riittävän hyvin maahanmuuttajataustaisten nuorten elämäntilanteita”, sanoo kohtaavan päihdetyön asiantuntija Marine Meliksetyan A-klinikkasäätiön Jalma-hankkeesta. Hän kohtaa työssään nuoria, joiden arkea värittävät samaan aikaan ulkopuolisuus, rasismi, taloushuolet ja vaikeus löytää palveluja, joihin voisi luottaa.
Moni maahanmuuttajataustainen nuori elää ristiriitojen keskellä. Koti voi edustaa yhtä kulttuuria ja ympäröivä yhteiskunta toista. Kotona nuori voi kohdata kovia odotuksia ja taloudellisia paineita, kodin ulkopuolella rasismia ja kokemusta siitä, ettei oikein kuulu minnekään.
Näissä tilanteissa nuoren voi olla vaikea löytää aikuisia tai palveluita, jotka todella tunnistaisivat hänen tilanteensa. Liian usein järjestelmä tarjoaa ensimmäiseksi lomakkeita, vaikka nuori tarvitsisi ennen kaikkea kohtaamista. Jos luottamus viranomaisiin särkyy, sitä voi olla vaikea korjata. Silloin moni jää palveluiden ulkopuolelle.
Tehtäväni on puuttua tilanteeseen ennen kuin nuoren polku johtaa syrjäytymiseen tai vankilaan.
Työskentelen kohtaavan päihdetyön asiantuntijana A-klinikkasäätiön Jalma-hankkeessa. Teemme työparini Mahadin kanssa jalkautuvaa ja etsivää työtä Helsingissä. Tarjoamme 18–29-vuotiaille maahanmuuttajataustaisille nuorille neuvontaa, tukea ja yksilöllistä keskusteluapua eri kielillä. Ohjaamme heitä eteenpäin palveluihin ja tarjoamme neuvontaa myös vanhemmille. Me siis tuemme nuoria jalkautuvan ja etsivän työn keinoin.
Nuorille edustamme usein viranomaisia, mutta monessa keskustelussa olemme pikemminkin turvallisia aikuisia, joskus melkein kuin sukulaisia tai läheisiä. Monesti nuoret kiittävät meitä avusta ja toivovat, että kohtaamme uudelleenkin. Se, että joku välittää, on monelle asiakkaalle iso asia.
”Nautin työstäni siksi, että kohtaan sen kautta jatkuvasti hyviä ihmisiä”
Olen koulutukseltani psykologian maisteri. Suoritin tutkintoni Armeniassa, mutta sitä ei ole tunnistettu Suomessa. Täällä olen opiskellut lisäksi lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyöhön. Olen täydentänyt osaamistani myös mielenterveystyön ja sosiaaliturvan neuvonnan opinnoilla.
Ennen nykyistä työtäni olen työskennellyt päiväkodissa, asumispalveluyksiköissä, sairaaloissa, palvelutaloissa ja hoivakodeissa. Olen toiminut myös freelance-tulkkina. Äidinkieleni on armenia, jonka lisäksi puhun sujuvasti suomea, venäjää, arabiaa ja englantia. Lisäksi olen toiminut palveluneuvojana maahanmuuttajapalveluissa, palveluasiantuntijana Kelassa ja ohjaajana Suomen Punaisen Ristin Paperittomat-ohjelmassa. Jalma-hankkeessa voin hyödyntää kaikkea tätä osaamista tavalla, joka tuntuu omalta.
Tunnen olevani oikeassa paikassa silloin, kun saan auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä.
Tiedän, etten voi muuttaa ihmisten elämää kokonaan. Kuitenkin se, että kohtaamme ihmisiä ihmisinä ja neuvomme heitä eteenpäin, voi auttaa heitä elämässään uuteen suuntaan.
Nautin työstäni myös siksi, että kohtaan sen kautta jatkuvasti hyviä ihmisiä. Minulle on tärkeää, että työssä kohdataan toinen arvostavasti. Tuntuu, että tavalliset kohteliaisuus ja lempeys ovat nykyajassa välillä hukassa. Tässä työssä ne eivät ole pieniä asioita. Kun toiseen suhtautuu lämmöllä ja kunnioituksella, se jää mieleen.
”Tässä ajassa työni vaatii henkistä kestävyyttä”
Työviikon alkaessa tiedän yleensä melko hyvin, miltä tuleva viikko näyttää. Maanantaisin pidämme työparini kanssa viikkopalaverin, jossa käymme läpi edellisen viikon tapahtumia ja alkavan viikon aikatauluja. Silti suunnitelmat muuttuvat usein, jos asiakkaamme tarvitsevat akuutisti apua.
Jalkaudumme nuorten pariin noin kolme kertaa viikossa. Lisäksi annamme yksilötukea ja ohjaamme asiakkaita eteenpäin palveluihin, joista heille voi eri tilanteissa olla apua – esimerkiksi päihdepalveluihin, paperittomien terveyspalveluihin, lastensuojeluun tai Kelaan. Teemme yhteistyötä kaupungin toimijoiden ja muiden hankkeiden kanssa. Pidämme myös infotilaisuuksia esimerkiksi päihteistä, mielenterveysongelmista ja niihin liittyvistä palveluista sekä tukimuodoista, myös vanhemmille. Joissakin kulttuureissa näistä asioista vaietaan, jolloin avun hakeminenkin voi olla vaikeaa. Huomioimme tämän, ja työskentelemme eri kulttuureja ymmärtäen.
Tässä ajassa työni vaatii paljon henkistä kestävyyttä. Poliittiset päätökset heijastuvat suoraan työni arkeen.
Nuorten mielenterveyshaasteet, taloushuolet ja asunnottomuus ovat lisääntyneet.
Samalla järjestöihin kohdistuvat leikkaukset heijastuvat myös meidän työhömme. Moni yhteistyökumppani on joutunut karsimaan toimintaansa tai lopettamaan sen kokonaan. Järjestöjen rahoitusleikkaukset ovat olleet viime vuosina laajasti esillä suomalaisessa sosiaali- ja terveyskentässä.
Ammattilaisena minun täytyy etsiä itsestäni voimaa, jotta voin käydä asiakkaideni kanssa läpi heidän haasteitaan ja olla heidän tukenaan. Onneksi saan työnantajaltani työnohjausta. Se auttaa pitämään huolta omista voimavaroistani.
”Jos luottamus syntyy, sillä voi olla suuri merkitys ihmisen elämään”
Työssäni olen oppinut, että jos luottamus viranomaisiin särkyy, sitä voi olla vaikea korjata. Luottamus syntyy hitaasti. Jos se kuitenkin syntyy tai palautuu, sillä voi olla suuri merkitys ihmisen elämän kulkuun. Pienilläkin kohtaamisilla voi olla yllättävän suuri vaikutus.
Olen oppinut myös kärsivällisyyttä. Ehkä suomalainen sisukkuus on tarttunut minuun. Aina asiakkaamme eivät halua tehdä yhteistyötä, ja se on ihan hyväksyttävää. Voin antaa ihmisille aikaa ja pyrin pysymään saatavilla.
En halua luovuttaa, vaan ajattelen, että kohtaamme sitten, kun aika on asiakkaalle sopiva.
Toivon, että voin tulevaisuudessa syventää osaamistani moniongelmaisten nuorten kanssa työskentelyssä. Haluan edistää oikeudenmukaisuutta ja tukea ihmisten hyvinvointia. Jos voin työlläni vaikuttaa siihen, että yksikin nuori voi paremmin ja löytää elämälleen uuden suunnan, minulla on ollut hyvä ja merkityksellinen ura.
Marine Meliksetyan
- Työskennellyt A-klinikkasäätiön Jalma-hankkeessa vuodesta 2024.
- Opiskellut Armeniassa psykologian maisteriksi ja Suomessa lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyöhön. Täydennyskoulutuksena mielenterveystyön ja sosiaaliturvan neuvonnan opintoja.
- Työskennellyt palveluneuvojana maahanmuuttajapalveluissa ja Kelassa sekä ohjaajana Suomen Punaisen Ristin Paperittomat-ohjelmassa.
- Toimii varsinaisena jäsenenä Vantaan monikulttuurisuusasiain neuvottelukunnassa.
- Vapaa-ajalla soittaa viulua ja pianoa, käy museoissa ja näyttelyissä sekä lukee ja kirjoittaa runoja useilla kielillä.
Tykkää, jaa