Jari Sarasvuo alkoholiriippuvuudestaan: Salarakkaasta tuli vanginvartija

Moni yllättyi, kun yrittäjä Jari Sarasvuo muutama vuosi sitten kertoi alkoholiongelmastaan julkisuudessa. Menestyneen, kovakuntoisen yritysvalmentajan juominen on näyttänyt sivustaseuraajalle maltilliselta. Hän on aina hoitanut työnsä, eikä kosteista ravintolailloista ole raportoitu lööpeissä sitten 1990-luvun tv-vuosien.

”En muuttunut juodessa häijyksi tai väkivaltaiseksi, olin jopa hauskaa ja luovaa seuraa. Ulospäin kaikki näytti normaalilta, mutta sisäisesti oloni oli tuskainen ja ahdistunut. Alkoholi oli minulle masenne, joka painoi mieleni alakuloon”, Sarasvuo sanoo.

”Meillä korkeasti toimintakykyisillä alkoholisteilla on sellainen taipumus, että listaamme mitä kaikkea pitää saada aikaiseksi ennen kuin annamme itsellemme luvan juoda. Kellotin elämääni: ensin pitää hoitaa työt, viettää aikaa perheen kanssa ja treenata. Kun olin hoitanut nämä kolme rastia, alkoi oma aika – sain korkata.”

Siitä on yli 1 827 päivää, kun Sarasvuo on viimeksi juonut alkoholia – tosin hän ei ole itse hetkeen laskenut päiviä.

”Juominen oli lopulta pakonomaista; en osannut olla ilman. Mihin tahansa meninkin, mietin aina ensimmäisenä, onkohan tarjolla alkoholia. Se oli itselleni ja perheelleni kuormittavaa, että elämässäni oli vain yksi tärkeä asia, eikä mikään mennyt sen edelle. Raittiutta tuli viisi vuotta täyteen 12. lokakuuta 2024. Näiden vuosien jälkeen voin kiitollisena sanoa, että en tunne enää viinan himoa – alkoholi ei ole elämäni keskipiste.”

”Luulin olevani voiton puolella”

Sarasvuo on elämänsä aikana päättänyt monta kertaa lopettaa juomisen. 15 vuotta sitten hän oli puolitoista vuotta ilman alkoholia, mutta tilanne kääntyi päälaelleen.

”Alkoholiriippuvuus on kuin kalteva, hyvin liukas taso, jossa ihminen valuu hiljalleen alaspäin, kunnes liukua on enää vaikea pysäyttää. Tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta, kun olen lopettanut, mutta toivottavasti viimeinen. Harva raitistuu ensimmäisellä yrittämällä, ratkeaminen on osa monen toipuvan alkoholistin tarinaa – sen olen saanut kokea itsekin”, Sarasvuo sanoo.

”Luulin olevani jo voiton puolella, sekin tunne on osa tätä sairautta. Ajattelin, että kyllä minusta voi tulla kohtuukäyttäjä. Kaadoin 19 kuukauden raittiuden jälkeen itselleni vain maltillisen lasillisen punaviiniä. Sain hyvin nopeasti huomata, että salarakkaasta tuli jälleen vanginvartija; puolen vuoden jälkeen join taas lähes päivittäin. Vaikka kuinka yritin, pisimmät raittiusjaksot kestivät korkeintaan 48 tuntia. Jokaisen lopettamisyrityksen jälkeen juomisesta tuli aina ahdistavampaa – tajusin, etten voinut elää enää niin.”

”Nykyään hävettää vähemmän”

Ajatus alkoholin kohtuukäytöstä ei ole enää vaihtoehto – samaan ansaan ei astuta toistamiseen.

”Tiedän, miltä tuntuu olla alkoholin vankina ja miltä tuntuu olla siitä vapaa – en halua takaisin siihen vankilaan. Jos hyvin käy, en ota enää koskaan ensimmäistäkään ryyppyä.”

Päihderiippuvuuksiin liittyy usein vahva häpeän tunne, se on Sarasvuollekin tuttu seuralainen.

”Tämä on tunne-elämän häpeäsairaus. Yritin alkoholilla lieventää sisäistä kärsimystäni, puuduttaa tietoisuuttani ja paeta tunteitani. Juodessa, krapulassa ja selvinpäin – koko ajan hävetti ihan saatanasti. Nykyään hävettää vähemmän”, hän toteaa.

”Kun häpeän tunteen kestää ja pääsee edes hieman sen yli, toipuminen voi alkaa. Raitistumisen jälkeen tunne-elämäni on tasaantunut; murehdin vähemmän, olen iloisempi. Nyt tunteet pitää ottaa vastaan sellaisina, kun ne tulevat – ennen kaikkea ne pitää oikeasti tuntea.”

Vertaistuen voima on merkityksellistä raitistumisessa

Sarasvuon puhelin on soinut tasaiseen tahtiin sen jälkeen, kun hän kertoi alkoholiriippuvuudestaan. Linjoilla on välillä julkisuudesta tuttuja, toisinaan tavan kansalaisia. Yksi antaa kiitosta alkoholiriippuvuuteen liittyvän stigman poistamisesta, toinen hakee tukea omaan tilanteeseensa.

”Ihmiset ovat pyytäneet apua, aika paljonkin. Tämä on jaettu ongelma. Minulla on sellainen perussääntö, että jos ihminen on humalassa, en jatka keskustelua, vaan pyydän soittamaan selvinpäin. Harvoin puhelua tulee seuraavana päivänä, mutta osa on soittanutkin. Tiedän, että yhteiset keskustelumme ovat tukeneet muutamia raitistumisessa”, Sarasvuo sanoo.

”Suosittelen juomisen kanssa kamppailevia tukeutumaan rohkeasti ihmisiin, joilla on pidempi kokemus raittiudesta kuin itsellä. Näin minäkin olen matkan varrella tehnyt. Yhtä lailla AA-kerho tai järjestöjen vertaistukiryhmät tarjoavat luottamuksellista apua, johon kannattaa tarttua.”

Vertaistuki on ollut Sarasvuolle monella tavalla merkityksellistä.

”En minä mitään vastaanottoa ole laittamassa pystyyn, mutta olen voimavarojeni mukaan tuttujeni tukena. En ajatellut alun perin edes huudella sairaudestani, mutta kun päätin avata keskustelun, siitä ei ole tullut loppua. Haluan palvella, jos kokemukseni voi auttaa toisia. Koen, että apu ja tuki kulkee luottamuksellisissa keskusteluissa aina molempiin suuntiin; toista auttaessa tulee myös itse kohdatuksi.”

Riippuvuudet NYT -seminaarissa on luvassa