Piristeiden käytön lisääntyminen päihde- ja mielenterveystyön haasteena

Piristeiden lisääntyvä käyttö näkyy niin kouluterveyskyselyissä, lääkekorvaustilastoissa, rekistereihin perustuvissa ongelmakäyttäjien lukumäärien arvioissa, jätevesitutkimuksissa, väestökyselyissä, takavarikkotilastoissa ja päihdetyön kenttähavainnoissa. Heijastaako lisääntyvä piristeiden käyttö muuttuneita elintapojamme ja ympäristön vaatimuksia ja miten voisimme vastata jatkuvasti muuttuvaan huumausainetilanteeseen?

Lailliset piristeet tulevat nuorten elämään jo perusasteella

Kahden vuoden välein tehtävä kouluterveyskysely on tehty edellisen kerran keväällä 2025. Päihdeaiheisiin kysymyksiin vastasivat perusopetuksen 8. ja 9 luokkalaiset, lukioiden 1. ja 2. vuoden opiskelijat sekä ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat.

Vuoden 2025 kouluterveyskyselyn tuloksissa valtakunnantasolla kannabiskokeilujen yleisyys on laskenut edelleen ja on alimmalla tasolla, kun tarkastellaan ajanjaksoa 2015–2025. Samoin on alkoholin viikoittaisen käytön ja vähintään kerran kuussa tapahtuvan humalajuomisen suhteen.

Sen sijaan hieman toisenlainen kehityssuunta on keskushermostoa piristävien aineiden osalta. Erilaisten nikotiinituotteiden yhteenlaskettua päivittäisen käytön yleisyyttä voidaan tarkastella vuodesta 2017 vuoteen 2025 ja käytön yleisyys on ollut aaltoliikkeessä. Tarkemmassa tarkastelussa huomataan, että tupakoinnin yleisyys on ollut laskussa koko tarkastelujakson ajan ja nuuskaaminenkin pääsääntöisesti vuodesta 2019 lähtien.

Sen sijaan sähkösavukkeiden yleisyys vähintäänkin kaksinkertaistui vuonna 2023 ja tuli pääsääntöisesti hieman alaspäin vuonna 2025. Nikotiinipussien käytöstä on kysytty ensimmäisen kerran vuonna 2023 ja vuonna 2025 niiden käytön yleisyys vähintäänkin kaksinkertaistui ja ammattioppilaitoksissa päivittäisen käytön yleisyys kasvoi yli viisinkertaiseksi. Aika näyttää kääntävätkö uudet nikotiinituotteet pitkään jatkuneen hyvän kehityssuunnan nikotiinituotteiden käytön vähentymisessä vai jääkö nousu lyhytaikaiseksi.

Myös energiajuomien lähes päivittäinen kulutus on noussut kymmenessä vuodessa 2–3-kertaiseksi, ja lukiolaisilla matalamman lähtötason takia vieläkin enemmän.

Viimeisimpänä trendinä uudemmissa energiajuomissa on noin 70 % korkeampi kofeiinipitoisuus kuin perinteisemmissä energiajuomissa. Suomen markkinoilla perinteisten energiajuomien kofeiinipitoisuus on 32 mg / 100 ml. Uudempien energiajuomien kofeiinipitoisuudet ovat noin 55 mg / 100 ml. Vuonna 2024 Suomen markkinoille tuotiin energiajuoma, jossa oli jo kaksinkertainen kofeiinipitoisuus 64 mg / ml ja puolen litran pakkauskoko. Tämä tuote vedettiin markkinoilta, koska Ruokavirasto huomautti siinä olevan kofeiinimäärän ylittävän turvallisen kerta-annoksen rajan.

Vaikuttaakin siltä, että myös laillisilla piristemarkkinoilla viranomaisvalvonta on tarpeen. Energiajuomien myynnin ikärajasta on viime vuosina keskusteltu paljon ja tälläkin hetkellä eduskunnassa on käsiteltävänä kansanedustajan lakialoite energiajuomien myymisen kieltämiseksi alle 18-vuotiailta.

Viime vuosina paljon huomiota on kiinnittänyt myös lisääntyneet ADHD-diagnoosien ja lääkitysten määrät. ADHD:n lääkinnässä käytettävät lääkkeet ovat pääasiassa piristeiksi luokiteltavia aineita. Kelan tietojen mukaan vuonna 2024 ADHD-lääkkeistä sai korvauksia yhteensä yli 115 000 henkilöä. Samana vuonna joka kymmenes suomalainen esiteinipoika käytti ADHD-lääkkeitä. Kelan tutkijoiden mukaan lisääntyneiden ADHD- ja masennusdiagnoosien takia olisi syytä tarkastella lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen liittyviä tekijöitä, kuten perhetilanteita, oppimisympäristöjä, sosiaalisia suhteita, opiskelupaineita ja sosiaalista mediaa.

ADHD-lääkkeenä käytettyä lisdeksamfetamiinia on myös tutkittu amfetamiiniriippuvuuden korvaushoitolääkkeeksi. Toistaiseksi stimulanttiriippuvuuteen ei olemassa kliiniset kokeet läpikäynyttä hyväksyttyä korvaushoitoa. Stimulanttiriippuvuus on kuitenkin lisääntyvä ongelma.

Laittomien piristeiden markkinat ovat moninkertaistuneet viidessä vuodessa

Tuoreen rekisteritietoihin perustuvan tutkimuksen mukaan vuonna 2022 Suomessa arvioidaan olleen 29 100–37 800 amfetamiineja ongelmallisesti käyttävää henkilöä. Aiemman tutkimuksen mukaan vuonna 2017 amfetamiinien ongelmakäyttäjiä arvioitiin olleen 20 900–27 800 henkilöä. Tämä tarkoittaa noin 36–39 % nousua sekä vähimmäis- että enimmäisarvioon viidessä vuodessa. Sen sijaan opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioitiin vuonna 2022 olleen 25 000–28 300 kun vuotta 2017 koskeva arvio oli 23 500–29 500. Vähimmäisarvio kasvoi reilut 6 % ja enimmäisarvio laski noin 4 %.

Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön eroja selittänee useammat eri tekijät, mutta yksi olennainen ero voi olla, että opioidiriippuvuuteen on olemassa korvaushoito mutta amfetamiiniriippuvuuteen ei ole. Opioidikorvaushoidossa olevat lasketaan mukaan ongelmakäyttäjien arviossa, joten laittomilta markkinoilta korvaushoitoon siirtyminen ei suoraan laske ongelmallisesti käyttävien määrän arviota.

Onnistuessaan korvaushoito kuitenkin vie asiakkaan laittomilta markkinoilta. Riippuvuuteen sairastuneet todennäköisesti kuluttavat ainetta huomattavasti enemmän kuin satunnaiskäyttäjät ja suurkuluttajat todennäköisesti vastaavat merkittävästä osasta kokonaiskulutusta. Tämä kulutuksen epätasainen jakautuminen on tuttua niin alkoholin kulutuksessa kuin rahapelien pelaamisessa.

Alkoholin osalta eniten juova kymmenes juo noin 50 % kaikesta kulutetusta alkoholista ja eniten juova viidennes vastaa noin 75 % kokonaiskulutuksesta. Opioidikorvaushoidossa oleva potilas tarkoittaa markkinoita ylläpitävän asiakkaan poistumista laittomilla markkinoilla, mikä voi rajoittaa markkinoiden kasvamista. Kun korvaushoitoa ei ole, yksi markkinoiden kasvua jarruttava mekanismi puuttuu.

Alkoholin kokonaiskulutusta on mitattu vähittäis- ja anniskelukulutuksen tilastoilla sekä matkustajatuonnin ja verkko-ostamisen arvioilla. Joidenkin huumausaineiden osalta vastaavia arvioita kokonaiskulutuksesta voidaan tehdä paikallisesti tutkimalla jätevedestä löytyvien huumejäämien määrää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen jätevesitutkimuksessa kymmenen suurimman kaupungin seurannassa amfetamiinin määrä jätevedessä on lähes kolminkertaistunut välillä 2012–2024, joskin kehitys on ollut aaltoliikemäistä. Seurannassa kokaiinin käyttö oli hyvin marginaalista vielä vuonna 2012, mutta markkina alkoi kiihtyä 2010-luvun lopulla. Kokaiinijäämien määrä jätevedessä on 30-kertaistunut välillä 2012–2024 siten, että suurin osa kasvusta on tapahtunut 2020-luvulla. Ekstaasin (MDMA) määrä jätevedessä on pysynyt melko samalla tasolla välillä 2012–2024. Viime vuosina alfa-pvp -nimisen piristeen käyttö on lisääntynyt etenkin Etelä-Suomessa. Helsingissä alfa-pvp:n määrä jätevedessä kolminkertaistui välillä 3/2020–11/2022 ja kymmenkertaistui välillä 3/2020–11/2024 eli vajaassa viidessä vuodessa.

Huumausaineiden käytön yleisyyttä väestössä kartoitetaan Suomessa neljän vuoden välein tehtävällä väestökyselyllä. Edellisen kerran kysely on tehty syksyllä 2022 eli siitä on jo 3 vuotta. Jätevesitutkimusten perusteella kokaiinin kokonaiskulutus on kasvanut neljäsosan verran välillä 2022–2024, mikä voisi heijastua jo käytön yleisyyteen ja siten väestökyselyn tieto saattaa kokaiinin osalta olla hieman nykytilannetta jäljessä. Väestökyselyn löydökset auttavat kuitenkin havainnoimaan pidemmän aikavälin kehitystä. Kysely on rajattu 15–69-vuotiaille ja kyselyn toteutustavasta johtuen kyselyllä tavoitetaan parhaiten satunnais- ja kokeilukäyttöä, kun taas kaikkein vakavimmista ongelmista kärsivät henkilöt ovat kyselyn vastauksissa aliedustettuina.

Väestökyselyssä kysytään huumausaineiden kokeilusta ja käytöstä vastaajan koko elinajalta (elinikäisprevalenssi), edellisen 12 kk ajalta (vuosiprevalenssi) ja edellisen 30 päivän ajalta. (kuukausiprevalenssi). Kuukausiprevalenssin yleisyydestä on saatavilla tietoa vain muutamille kaikkein yleisimmistä aineista, joten vuosiprevalenssi on kolmesta vaihtoehdosta paras tutkimusajankohdan yleisempää huumetilannetta kuvaava indikaattori.

Suomessa huumausaineiden käyttö viimeisen vuoden aikana on yleisintä 15–34-vuotiaiden keskuudessa. 16 % heistä on käyttänyt jotain huumausainetta edellisen 12 kk aikana. Kun tarkastellaan 15–34-vuotiaiden edellisen 12 kk aikaista käyttöä ja vertaillaan sitä EU:n keskitasoon, on Suomessa kannabiksen ja MDMA:n käytön yleisyys hieman EU:n keskitason alapuolella. Kokaiinin käytön yleisyys on hieman EU:n keskitason yläpuolella ja amfetamiinien käytön yleisyys on yli kaksinkertainen EU:n keskitasoon nähden. Lisäksi voidaan tarkastella käytön yleisyyden kehitystä viime vuosikymmeneltä vuoteen 2022.

Kannabis on edelleen ylivoimaisesti käytetyin huumausaine. Kannabiksen käytön vuosiprevalenssi 15–34-vuotiailla on kasvanut välillä 2014–2022 noin 12 %. Vaikka amfetamiinin käyttö on huomattavasti harvinaisempaa, on sen vuosiprevalenssi 15–34-vuotiailla kasvanut välillä 2014–2022 noin 67 %. Vastaavasti kokaiinin käytön yleisyys on kasvanut noin 210 %.

Väestökyselyä tuoreempaa tilannetietoa saadaan jätevesitutkimuksen lisäksi lainvalvontaviranomaisten takavarikkotilastoista, joskin takavarikkomäärissä voi olla isoja vaihteluja yksittäistenkin onnistuneiden operaatioiden myötä. Kesällä 2025 Poliisihallitus tiedotti, että alfa-PVP:tä on vuoden puolivälissä saatu takavarikkoon saman verran kuin koko edellisenä vuotena yhteensä. Takavarikot painottuvat Etelä- ja Lounais-Suomeen.

Helsingin poliisilaitos tiedotti syksyllä takavarikoineensa kuluvana vuonna jo syksyyn mennessä ennätyksellisen paljon amfetamiinia ja kokaiinia ja että alfa-pvp ei tilastojen valossa vaikuta korvanneen amfetamiinia. Myös Tulli tiedotti loppuvuodesta, että kokaiinitakavarikkojen määrä on noussut huomattavasti edellisen kahden vuoden aikana.

Kokaiinin käytön lisääntyminen näkyy myös päihdetyössä. Esimerkiksi päihdeneuvonnan auttavassa puhelimessa kokaiiniin liittyvät puhelut ovat tuplaantuneet muutamassa vuodessa.

Piristeiden käytön yleistymiseen vastaaminen päihde- ja mielenterveystyössä

Niin nikotiinipussien, alfa-pvp:n kuin kokaiininkin osalta hiljaisempia signaaleja on ollut havaittavissa jo aiemmin, mutta niin kouluterveyskyselyssä kuin jätevesitutkimuksessa muutos markkinoilla näkyy jyrkkänä kasvuna keikahduspisteen jälkeen. Varautumisesta nopeasti muuttuvaan tilanteeseen puhutaan, mutta monesti vaikuttaa siltä, että reagoimme liian hitaasti nopeisiin muutoksiin edes keikahduspisteen jälkeen. Amfetamiinin ja kokaiinin käytön yleistymisen kehitys on ollut nähtävissä niin väestökyselyissä kuin jätevesitutkimuksissa jo 2010-luvun alkupuoliskolta lähtien ja 2020-luvulla kehitys on konkretisoitunut aiempaa jyrkempänä kasvuna.

Suomessa on tiedetty, minkälainen huumausainekulttuuri ja -markkinat sekä niihin vastaavat interventiot ovat muualla Euroopassa, mutta olemme kenties ajatelleet, että olemme poikkeus ja nämä ilmiöt eivät koske meitä samalla tavalla. Olemme ehkä niin henkisesti kuin maantieteellisesti Euroopan pohjoisessa ja itäisessä osassa pussin perällä, johon esimerkiksi kokaiinimarkkinat ovat levinneet viimeisten joukossa. Ilmiö, joka on monessa muussa maassa kypsynyt pitkällä aikavälillä nykyisiin mittasuhteisiinsa, on lyhyessä ajassa rantautunut sellaisenaan Suomeen. Joudumme nyt sopeutumaan tilanteeseen paljon nopeammassa aikataulussa kuin maat, joissa tilanne on kehittynyt vuosikymmenten saatossa.

Esimerkiksi Englannissa kokaiini on ollut 16–26-vuotiailla kannabiksen jälkeen toisiksi yleisimmin käytetty huumausaine jo 20 vuotta. Vielä kymmenen vuotta sitten olisimme ehkä ajatelleet, että tämä ei ole realistista Suomessa, koska olemme perinteisesti olleet amfetamiinimaa. Nyt ei ehkä olisi yllättävää, jos syksyn 2026 väestökyselyssä kokaiinin käyttö olisi nuorilla aikuisilla yhtä yleistä kuin amfetamiinin käyttö.

Emme voi aina etukäteen tietää, mitkä hiljaiset signaalit kasvavat pitkälle edenneiksi ongelmiksi, mutta niihin kaikkiin olisi hyvä varautua. Päihde- ja mielenterveystyötä pitäisi pystyä kehittämään julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyössä pitkäjänteisellä, tulevaisuuteen katsovalla otteella, sen sijaan, että reagoimme vasta kun ongelma on konkretisoitunut.