On ihan tutkittu juttu, että haitoista ja riskeistä saarnaaminen ei tuota juuri koskaan pysyvää käyttäytymisen muutosta 

Lopettelen juuri kolmatta vuotta terveystieteiden opintoja Jyväskylän yliopistossa. Erityisesti terveyskasvatuksen pääaineessa keskitymme pohtimaan ja suunnittelemaan sitä, miten saisimme ihmiset pysyvästi muuttamaan terveyskäyttäytymistään: vähentämään alkoholin käyttöä, liikkumaan enemmän, syömään terveellisemmin tai jaloittelemaan kesken työpäivän. 

Turhan usein pyrimme aikaansaamaan muutoksia korostamalla kulloinkin kyseessä olevan käyttäytymisen haittapuolia.

Tapoja vaikuttaa on monia. Turhan usein pyrimme aikaansaamaan muutoksia korostamalla kulloinkin kyseessä olevan käyttäytymisen haittapuolia. Jaloin aikein jaamme tietouttamme siitä, miten saattaa käydä, jos jatkaa entiseen malliin. Saarnaamme.

Vaikka tarkoitus on hyvä, voisimme yrittää silloin tällöin vilkaista peiliin. Olemme niin keskittyneitä heristelemään sormiamme muille, että niin tehdessämme todellisuus ja käytäntö tuppaavat unohtumaan tyystin. 

Minä vilkaisin peiliin viime viikolla. Keskustelin kollegani kanssa energiajuomien haittapuolista ja lounastauolla päädyin ostamaan kaupasta tölkin. 

Energiajuoma on toki kevyt esimerkki, mutta omaa terveyttäni koskeva valinta sekin. Juodessani tölkkiä tyhjäksi pohdin ääneen sitä, kuinka tiedostan päivittäisen energiajuomien kuluttamisen haitat hyvin – ja moni niistä minua myös avuliain aikein valistaa. Siitä huolimatta juomia ostan; saarnat mielessäni, täysin tiedostaen.

Sormien heristelyn sijaan voisimme keskittyä kohtaamaan.

Haittojen ja riskien ymmärtäminen voi toki edesauttaa terveydelle edullisten valintojen tekemistä. Niistä saarnaamalla ei kuitenkaan juuri koskaan saada aikaan pysyvää käyttäytymisen muutosta. Tämä on ihan tutkittu juttu.

Siispä muistutus saarnaamisesta ja saarnaamattomuudesta, erityisesti itselleni, mutta myös sinulle. Meille kaikille terveyden edistämisen teemojen parissa työskenteleville ja opiskeleville, alasta riippumatta. 

Sormien heristelyn sijaan voisimme keskittyä kohtaamaan. Ymmärtämään, miksi toimimme, kuten toimimme. Kysymään itseltämme ja muilta, mitä muutoksen aikaansaaminen merkitsisi – vai merkitsisikö mitään? Oppimaan ja löytämään uudenlaisia toimivampia tapoja vaikuttaa.

Saarnaamisen sijasta kuunnellen.