Kohtaamispaikan sulkeminen heikensi mielenterveyskuntoutujien vointia 

Mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnista on kannettu huolta koronaepidemian ja siihen liittyvien rajoitustoimien aikana. Moni kuntoutuja saa arkeensa tukea matalan kynnyksen kohtaamispaikoista. 

Sari Jurvansuun, Teemu Kaskelan ja Jouni Tourusen artikkelissa kuvataan koronapoikkeustilan vaikutuksia erään mielenterveyskuntoutujien kohtaamispaikan toimintaan ja toiminnan muutosten vaikutuksia kävijöiden arkeen ja koettuun hyvinvointiin. Tutkimuksessa haastateltiin kohtaamispaikan kävijöitä ja työntekijöitä elo-syyskuussa 2020. 

Tutkimus on tehty osana Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0), jossa tarkastellaan matalan kynnyksen palvelujen kävijöilleen mahdollistamaa osallisuutta. 

Toimintaa korvaamaan perustetut sähköiset tukimuodot tavoittivat kävijöitä heikosti.

Kohtaamispaikan sulkeminen maaliskuussa 2020 lisäsi kävijöiden kokemaa yksinäisyyttä, ahdistusta ja omaan psyykkiseen sairauteen liittyviä pelkoja. Arjesta katosivat mielekäs tekeminen ja turvaa tuovat rutiinit. Monen kävijän vointi huonontui ja itsetuhoiset ajatukset voimistuivat. Tähän yhdistyi vaikeus saada tarvittavaa psykososiaalista tukea koronarajoitusten karsimista hoitopalveluista.

Kohtaamispaikkatoimintaa korvaamaan perustetut sähköiset tukimuodot tavoittivat kävijöitä heikosti. Moniin kävijöihin yhteys katkesi täysin.

Kuntoutujien arjesta puuttuivat usein työ, perheen ja sosiaalisten verkostojen tuki ja valmiudet käyttää sähköisiä palveluja, jotka voivat pehmentää eristäytymisen kielteisiä vaikutuksia. Eristäytyneisyys kasvatti kynnystä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämä vaikeuttaa kuntoutujien palaamista kohtaamispaikkatoiminnan piiriin sen taas avautuessa ja pitkittää tarvittavan tuen saamista.

Sähköisten etäpalvelujen lisäksi tarvitaan uudenlaisia tavoittamisen ja tukemisen keinoja.

Tutkimuksessa korostuu kohtaamispaikkojen tärkeä asema palvelujärjestelmässämme. Niiden sulkeminen vaarantaa kävijöiden hyvinvoinnin ja lisää vaikeuksien kasautumisen riskiä. Tukipalvelujen kehittäminen poikkeusoloissa on tärkeää tämän ehkäisemiseksi. Sähköisten etäpalvelujen lisäksi tarvitaan uudenlaisia tavoittamisen ja tukemisen keinoja, joilla säilytetään yhteys kuntoutujiin ja estetään kaikkien palvelujen ulkopuolelle jääminen.

Sari Jurvansuu, Teemu Kaskela & Jouni Tourunen: Kun kohtaamispaikka suljettiin – kävijöiden ja työntekijöiden kokemuksia koronapoikkeustilan vaikutuksista. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2021.

Lisätietoa: Tutkija Sari Jurvansuu, A-klinikkasäätiö, 046 9210 804, [email protected]