01.03.2022 | Näkökulma
Kannattaako kertoa jos käyttää?
Keräsin tietoa huumeita käyttäneiden ihmisten kokemuksista sosiaalityön maisterintutkielmaa varten. Tutkin kokemuksia ja ajatuksia huumeiden käytöstä kertomisesta sosiaali- ja terveydenhuollon asioinneissa.
Apua hakeva ihminen kokee usein, että kaikki hänen terveydelliset ongelmansa sivuutetaan mikäli tiedoissa on maininta huumeiden käytöstä. Huumeita käyttäneen on vaikea todistaa, ettei huumeista ole hänelle ongelmaa, kun huumeet itsessään nähdään ongelmana. Riippumatta siitä, että esimerkiksi vastaavalla käyttötiheydellä alkoholinkäyttöä pidettäisi normaalina ja harmittomana. Sen puolesta puhuminen, että huumeita voisi käyttää ongelmitta, on niin ikään edelleen vaikeaa, koska huumeet sinänsä nähdään epäilyttävänä ilmiönä.
Vaikka julkisuudessa nähdään yhä moniäänisempää keskustelua huumeiden käytöstä, muutoksen siirtyminen huumeita käyttäneiden asiointikokemuksiin on hidasta. Kettil Bruunin ja Nils Kristien 1980-luvulla luoma käsite huumeista hyvänä vihollisena on yhä ajankohtainen.
Leima otsaan
Jos henkilö kertoo terveydenhoidon palveluissa tai sosiaalityössä asioidessaan käyttäneensä tai kokeilleensa huumeita, seuraukset eivät useinkaan ole toivottuja. Monet kokevat tulleensa ikuisesti – tai ainakin varsin pitkäaikaisesti – leimatuksi huumeriippuvaiseksi, vaikka käyttö olisi ollut jopa kokeiluluontoista. Kohtelun koetaan muuttuvan huonommaksi huumeidenkäyttöön liittyvän tiedon myötä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilla koetaan valitettavan usein olevan varsin yksiulotteinen käsitys huumeiden käytöstä. Huumeita käyttänyt samaistetaan riippuvuusongelmaiseen käytön luonteesta riippumatta. Harva haluaa narkkarin leiman, varsinkin jos kokee huumeet sivuasiana elämässään, käytön ollessa mahdollisesti tiheydeltään harvaa ja tehty viihdetarkoituksessa. Niinpä huumeita käyttänyt mielellään salaa asian, varsinkin kun myönteisiä kokemuksia käytöstä kertomisesta ilmenee varsin vähän.
Huumeita käyttäneet kokevat tilanteen epäoikeudenmukaisena. Epäoikeudenmukaisuuden kokemusta lisää se, että huumeisiin liittyvä kirjaus ja sen leviäminen eri tahoille tuntuu hallitsemattomalta. Tieto saattaa tulla vastaan varsin yllättävissä yhteyksissä, vaikka terveystiedon toivoisi olevan erittäin luottamuksellista. Kokemuskertomuksissa on kuvattu, miten tieto huumeiden käytöstä tai kokeilemisesta on mennyt esimerkiksi TE-toimistolle.
Hoidon sijaan ajokorttiseuloja
Monilla on kokemuksia hoidon saamisen vaikeutumisesta, etenkin mielenterveyden ongelmien osalta, jos asiakastiedoissa on maininta huumeista. Tällöin hoito alkaa keskittyä päihdehoitoon, vaikka henkilö itse ei kokisi käyttöään ongelmalliseksi tai siihen ei liittyisi riippuvuutta. Muiden mielenterveyden ongelmien hoidon koetaan jäävän puutteelliseksi tai kokonaan saamatta. Myös kipulääkityksen saamisen kanssa koetaan ongelmia, jos asiakastiedoissa on merkintä huumeista.
Ajokorttiin liittyen koetaan vaikeuksia, erityisesti seuloihin passittamisen muodossa, vaikka henkilö ei olisi ikinä ajanut päihtyneenä. Monien muidenkin käytännön asioiden koetaan vaikeutuvan, kuten vakuutusasioiden.
Erityisesti monet kokevat epäoikeudenmukaisena sen, että alkoholinkäyttöä ei pidetä ongelmana melko suurillakaan käyttömäärillä, mutta vähäinenkin huumeiden käyttö nähdään ongelmana. Koetaan, että alkoholia satunnaisesti juova on normaali kansalainen, kun taas huumeita satunnaisesti käyttävä on narkomaani, jonka pitää mennä päihdehoitoon. Monet kokevat tilanteen samankaltaiseksi, kuin lauantaina kaksi saunakaljaa ottavan ja pikkujouluissa humaltuvan ohjaamisen alkoholikatkolle.
Asiakkaat kuitenkin kokevat, että tietyissä tilanteissa erityisesti terveydenhoidossa olisi hyödyllistä tietää henkilön käyttävän huumeita. Näin olisi esimerkiksi onnettomuustilanteessa lääkkeiden määräämisen yhteydessä, jotta turvallisuustekijät tulisi huomioitua lääkeyhdistelmien suhteen. Joskus eteen saattaa tulla myös tilanne, jossa terveysongelma liittyy nimenomaan huumeisiin, jolloin asiakas kokisi kertomisen olevan tarpeen. Siinäkin tapauksessa asiakas saattaa jättää kertomatta asiasta, koska pelkää ylimitoitettuja, liian laajalle leviäviä seurauksia.
Lisää tietoa ja taitoa tarvitaan
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden suurempi tietämys huumeista ja niiden käytöstä vaikuttaa tutkitusti asenteisiin siten, että tiedon avulla huumeita käyttävät nähdään entistä vähemmän epämieluisana asiakasryhmänä. Tiedon lisääminen erityisesti eri käyttötapojen ja eri huumeiden osalta on monien asiakkaiden toiveissa.
Monesti kysymys tuntuu olevan siitä, että edes tieto siitä, että kaikki huumeidenkäyttäjät eivät ole riippuvaisia eivätkä millään lailla ongelmissa, ei ole saavuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa. Aina kun huumeista puhutaan, puhutaan päihdehoidosta. Tilanne on täysin erilainen silloin, kun puhutaan alkoholinkäytöstä.
Keskustelu mahdollisista lakimuutoksista huumeiden käytön dekriminalisoinnin osalta vaatii seurakseen keskustelua asennemuutoksesta. Erityisen tarpeellista on, että tahot joiden tulisi auttaa ja tukea ihmisiä monissa eri tilanteissa, osaavat antaa tarvittavaa apua vailla asiaankuulumatonta leimaamista ja tilanteiden yksinkertaistamista.
Kirjoittaja
Elli Kurkikangas
Sosiaalityöntekijä
Elli Kurkikankaan Pro gradu: Siitä ainakin mainitaan syyllistävään sävyyn : Huumeiden käytöstä kertominen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa
Tykkää, jaa, kommentoi