Hengenpelastaja

Jani Keto on koulutukseltaan ensihoitaja ja työskennellyt noin viisi vuotta Mændenes Hjemissa eli Miestenkodissa Kööpenhaminassa Tanskassa. Miestenkoti tarjoaa erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja kodittomille huumeita käyttäville ihmisille mutta myös kaikille muille apua tarvitseville ja nimestään huolimatta nykyään myös naisille. Miestenkodin toimintaa rahoittaa Kööpenhaminan kaupunki.

Miestenkodissa on monenlaisia palveluja, kuten mahdollisuus yöpyä tilapäisesti, terveysneuvontaa, ainetunnistuspalvelu, terveys- ja sosiaalipalveluja sekä yökahvila. Yksi osa Miestenkodin toimintaa on huumeiden käyttöhuone nimeltään Skyen. Siellä on yhdeksän injektiopaikkaa ja yhdeksän paikkaa polttamiselle. 

Tila, jossa huumeita voi käyttää valvotusti ja mahdollisimman turvallisesti, on toimiva tapa saada kontakti huumeita käyttäviin. Skyenissa käy päivittäin noin 400–500 ihmistä. Rekisteröityjä käyttäjiä on 7600, joista 6400 on miehiä. Yleisimmät käytetyt aineet ovat kokaiini, heroiini, metadoni, Ritalin ja bentsodiatsepiinit.

Aluksi meillä oli 43 sääntöä, mutta huomattiin, ettei se toiminut.

Jani Keto sanoo, että iso osa työstä Miestentalossa on konfliktien käsittelyä. Huumeita käyttävien ihmisten keskinäiset konfliktit ovat arkipäivää. Niitä pyritään ehkäisemään ennalta, mutta kun jotain tapahtuu, henkilöstö menee väliin ja koettaa puhumalla rauhoittaa tilanteita. Vartijoita ei käytetä. Kovia sanktioita ja sanktiointia ylipäänsä vältetään.

”Aluksi meillä oli 43 sääntöä, mutta huomattiin, ettei se toiminut. Sen jälkeen on ollut vain viisi yleisempää sääntöä: ei väkivaltaa, ei uhkailua, ei aseita eikä kaupankäyntiä ja kuunnellaan henkilökunnan antamia ohjeita. Tärkeintä on, että tilanteisiin uskalletaan mennä ja puhutaan ihmisille. Puututaan tilanteisiin ja yritetään ratkaista niitä”, Jani Keto summaa.

Keto korostaa yhteyden luomista ja ylläpitämistä Miestentalon palveluja käyttäviin ihmisiin. Oleellista on kunnioitus ja kiinnostuksen osoittaminen, joskaan liian intiimejä kysymyksiä ei pidä kysyä. 

Konfliktienkin kautta oppii tuntemaan ihmisiä.

”Jos on semmoista vilpitöntä ja rehellistä kiinnostusta, niin heitä oppii tuntemaan. Konfliktienkin kautta oppii tuntemaan ihmisiä. Tietää, missä kenenkin rajat menevät, ja palvelujen käyttäjät tietävät, missä työntekijöiden rajat menevät.” 

”Mitä paremmin tunnet ihmiset ja mitä parempi suhde heihin on, sitä helpompi ratkoa konflikteja. Vaikeimpia tilanteita tulee niiden ihmisten kanssa, joita me emme tunne. Silloin ei voi yhtään tietää, miten ihminen reagoi ja käsittelee tilanteita.”
 
Asiakkaat ja henkilöstö pitävät säännöllisesti kokouksia, joissa keskustellaan ajankohtaisista asioista ja mietitään parannuksia toimintaan.

Skyenissa tapahtuu yliannostus keskimäärin noin joka kolmas päivä riippuen vuodenajasta ja siitä, millaisia aineita kadulla liikkuu. Jotain käyttöhuoneen merkityksestä kertoo, että kuolemantapauksia ei ole ollut. Yliannostustilanteessa ensihoitajan koulutuksen saanut Keto antaa lääkkeet ja sosiaalityöntekijä ventiloi eli antaa lisähappea.

Yliannostus on hengenvaarallinen tila ja stressaava myös henkilöstölle. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Nyttemmin tunteet jäävät jo sivuun ja itse tilanteeseen pystyy keskittymään paremmin.

”Kutsumme aina paikalle ambulanssin, mutta ihmiset harvemmin haluavat mennä siihen. Eivät he halua mennä sairaalaan. Niin he sitten jäävät Skyeniin tarkkailtavaksi. Vielä akuutin vaiheen jälkeen heitä neuvotaan pysymään lähialueella. Monesti he tulevat jälkeenpäin kiittämään saadusta avusta. Itsellekin on hieno nähdä, että ihminen selviää seuraavaan päivään.”

Työntekijät myös neuvovat injektiotekniikassa. Joskus aineita pistetään väärään suoneen, väärin päin ja ohi suonen. Silloin on parempi, että on joku neuvomassa.

Jani Keto sanoo, että käyttötila oli työpaikkana aluksi shokki Pietarsaaresta Pohjanmaalta tulleelle nuorelle miehelle, joka ei ollut tottunut näkemään huumeita pistäviä ihmisiä. Edelleen työ käyttöhuoneessa tuntuu psyykkisesti raskaalta, eikä sitä jaksa tehdä kovin pitkään kerrallaan. Silloin on mahdollista siirtyä töihin Miestentalon muihin palveluihin.

Tanskassa on viisi huumeiden käyttöhuonetta neljässä kaupungissa. Suomessa käyttöhuoneita ei ole, mutta keskustelua käydään siitä, pitäisikö olla. Jani Keto ihmettelee, miten Suomessa ei ole käyttöhuoneita, sillä huumeita käyttäviä ihmisiä on yksin pääkaupunkiseudulla vähintään tuhansia. 

Poliitikot ovat nähneet, että homma toimii.

Tanskassa kaikki poliittiset puolueet yhtä lukuunottamatta ovat käyttötilojen kannalla.

”Poliitikot ovat nähneet, että homma toimii. Käyttäjät eivät ole enää niin näkyviä kaduilla, kun he tulevat meille. Enemmän keskusteltu on siitä, että pitäisi saada pienempiä käyttöhuoneita eri puolille Kööpenhaminaa.”

Työ Miestentalossa on myös suhdetoimintaa. Huumeidenkäyttäjien palvelut ovat usein ympäristön silmätikkuna, ja ympäristötyötä tarvitaan. Toisaalta Miestentalo on toiminut Kööpenhaminan Vesterbrossa yli sata vuotta, joten naapurusto on siihen myös tottunut.

”Yritämme tehdä yhteistyötä naapurien kanssa niin hyvin kuin pystymme. Jos valituksia tulee, niitä kuunnellaan ja koetetaan korjata tilanne. Yhteyttä pidetään puolin ja toisin, esimerkiksi nyt tulossa glögitilaisuus, jossa keskustellaan yhteisistä asioista. Ongelma on yleensä metelöinti. Mekin yritämme sanoa heille, että kunnioittaisivat naapureita.”

Toisaalta palveluista on myös hyötyä naapurustolle. Huumeita käyttävät eivät ole rappukäytävissä piikittämässä, eivätkä lapset ole näkemässä, kun joku on saanut yliannostuksen. Huumeidenkäyttöön liittyvä roskaaminen on vähentynyt merkittävästi.

Yhteistyö on hyvää paikallisen poliisin kanssa. Poliisi ohjaa huumeita käyttäviä ihmisiä kadulta Miestentaloon.

Yhteiskunta tunnetaan siitä, miten heikoimpia kohdellaan.

Jani Keto on ollut töissä Suomessa Psykiatrisessa vankisairaalassa ja Pietarsaaren pelastuslaitoksella. Ruotsissa hän on työskennellyt Ystadissa sairaalan päivystyksessä. Nyt hän on töissä Tanskassa. Hän on pohtinut eri Pohjoismaita toimintaympäristönä.

”Yhteiskunta tunnetaan siitä, miten heikoimpia kohdellaan. Tanska on humaani paikka. Tanskassa lähdetään siitä, että kaikilla on sama ihmisarvo ja kaikkia pitää kohdella hyvin ja kunnioituksella. Kohtele toista ihmistä niin kuin haluaisit että itseäsi kohdellaan. Se on aina hyvä neuvo.”

Ruotsissa päivystystyössä hän koki, että päihteitä käyttäviä pidettiin alempiarvoisina kuin muita ihmisiä. Suomessa päihteidenkäyttäjät ovat aika syrjäytyneitä, eivät he ehkä tunne olevansa osa yhteiskuntaa, Jani Keto miettii. Toisaalta hän kehuu Psykiatrista vankisairaalaa työpaikkana. Siellä hän sanoo saaneensa tärkeän opin: me emme ole täällä tuomitsemassa vaan auttamassa.

Tanska tunnetaan myös hygge-käsitteestä: tanskalaiset tykkäävät, kun on mukavaa ja kotoisaa ja kaikilla on hyvä olla. Tätä haastattelua tehdään joulun alla, ja Jani Keto kertoo, että Miestentalon jouluhygge on ovella.

”Silloin syödään yhdessä meidän palvelujen käyttäjien kanssa ja pidetään hauskaa. He saavat juoda ja polttaa. Se on kerran vuodessa.”

Hyggefiilis on vallannut myös Jani Kedon Kööpenhaminassa Miestentalossa. Tämä työsuhde on tähän mennessä hänen elämänsä pisin.

”Viihdyn Miestentalossa tosi hyvin, enkä ainakaan tällä hetkellä voi nähdä itseäni töissä missään muualla. Näiden ihmisten auttaminen on mulle intohimo ja sydämen asia.”

Jani Keto

Sairaanhoitaja, Mændenes Hjem (Miestenkoti), Kööpenhamina

Paras ominaisuutesi työssä?
Se on ilman muuta kärsivällisyys. Ja se, että on empaattinen ja kohtaa ihmiset kunnioituksella taustasta riippumatta.

Huonoin ominaisuutesi työssä?
Kielitaito, tanska on tosi vaikea kieli. Vaikka pärjään sillä, en varmaan koskaan opi sitä sujuvasti.

Rakkain työkalusi?
Kärsivällisyys on tärkeä, koska nämä ihmiset vaativat kärsivällisyyttä. Myös hymy on tärkeä, ja se, että pystyy ottamaan asioita välillä huumorilla.

Mitä työ on sinulle opettanut?
Se on opettanut tuntemaan paremmin itseäni ja omia rajojani. Työ on opettanut paljon myös ihmisarvosta. Kun meidän palveluja käyttäviä on oppinut tuntemaan, heistä on tullut tosi läheisiä. He ovat ihan loistavia ihmisiä, vaikka heillä on ongelmia.

Mistä saat vastapainoa työlle?
Surffailusta, sitä tulee harrastettua Bornholmin saarella, jossa asun. Merivesi on nyt ehkä viisiasteista, mutta märkäpuvulla pärjää hyvin. Kaikenlaista luovaa teen myös.

Ellet olisi töissä sairaanhoitajana Mændenes Hjemissa, mitä voisit olla?
Vaikea sanoa. Tuskin menisin töihin ainakaan sairaalaan. Ehkä tekisin jotain luovaa.

Teksti: Auli Saukkonen
Kuva: Sisse Skyhøj Olsen
 

Juttu on julkaistu Tiimi-lehden numerossa 1/2020.
 

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.