Avun saaminen ei saisi olla huumeita käyttävälle ihmiselle maratonin kaltainen ponnistus

Kun aloitin kolme vuotta sitten Helsingin Katuklinikassa, kuvittelin tietäväni, mihin ryhdyn. Olinhan tehnyt töitä päihteiden ja riippuvuuksien parissa jo vuosikausia. Hyvin nopeasti kuitenkin selvisi, että en tiennyt. Taas oli tämä savolainen hypännyt suoraan syvään päätyyn.

Nyt kuvittelen, että tiedän ainakin jo jotain. Ja kuinka paljon nämä vuodet opettivat ja antoivat minulle. Toki ne myös ottivat, sitä ei voi kieltää.

Opin sen, kuinka monimutkainen palvelujärjestelmä voi olla. Ymmärsin miksi se ei tavoita asiakaskuntaamme ja miksi asiat jäävät heiltä hoitamatta.

Opin esimerkiksi sen, kuinka monimutkainen palvelujärjestelmä voi olla. Sen kautta ymmärsin, miksi se ei tavoita asiakaskuntaamme ja miksi asiat jäävät heiltä hoitamatta. Hyvin usein asiakkaillemme on kasaantunut paljon hoitamattomia asioita usealta eri saralta elämäntilanteen kaaottisuuden vuoksi.

Palvelujärjestelmä on ihan omanlaisensa viidakko, jossa välillä meinasi itselläkin mennä sormi suuhun. Se, että yhden asian kanssa pääsee maaliin, edellyttää useita eri toimenpiteitä. Ensin pitää löytää oikea luukku, johon varata aika. Tämän jälkeen ajalle pitää päästä, tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan. Jo se voi olla iso haaste, koska välillä päivät ja kellonajat saattavat olla hukassa.

Tilannetta ei helpota se, että sinulla ei ole puhelinta tai ainakaan puheaikaa. Ei henkkareita eikä verkkopankkitunnuksia, joita vaaditaan nykyään lähes kaikkien asioiden hoitoon. 

Tämän jälkeen sinulle annetaan mahdollisesti uusi aika ja sitä ennen pitää tehdä jotain toimenpiteitä, jonka jälkeen asiaasi aletaan käsittelemään tai pääset jonoon. Silti sinulta saatetaan tarvita vielä lisää toimia, ennen kuin mahdollisesti pääset maaliin. Prosessi on pitkä ja hidas.

Tämän jälkeen on sama prosessi edessä mahdollisesti niiden yhdeksän muun hoitamattoman asian kanssa. Ja eri luukuilla.

Tilannetta ei yhtään helpota se, että sinulla ei ole mahdollisesti puhelinta tai ainakaan puheaikaa. Ei henkkareita eikä verkkopankkitunnuksia, joita vaaditaan nykyään lähes kaikkien asioiden hoitoon. Ei se ole ihme, jos asiat jäävät hoitamatta.

Me kentällä työskentelevät ihmiset tiedostamme tämän. Jokainen taho, kaikki toimijat. Ja olemme yrittäneet tätä huutaa ääneen niille tahoille, jotka tähän voisivat vaikuttaa.

Itse palveluita on kyllä olemassa paljonkin, mutta ne ovat asiakkaidemme tavoittamattomissa. Summa summarum: mitä siis muuttaisin, jos natsat siihen riittäisivät?

 Mahdollisimman moni palvelu olisi saatavilla samalta luukulta, samalla kertaa. Palvelut menisivät sinne, missä asiakkaat ovat eli kaduille.

Sen, että eri sosiaali- ja terveyspalvelut saataisiin lähemmäksi asiakaskuntaamme ja ne toimisivat ainakin osittain ilman ajanvarausta. Mahdollisimman moni palvelu olisi saatavilla samalta luukulta, samalla kertaa. Palvelut menisivät sinne missä asiakkaat ovat ihan konkreettisesti eli kaduille. Ja siellä matkassa olisi työntekijä, jolla on myös se leimasin mukana.

Uskon, että tällä säästettäisiin paljon kaikkien aikaa ja myös rahaa. Asiakaskuntamme olosuhteita voitaisiin parantaa ja inhimillistää. Jokainen saisi hänelle kuuluvan ja tarvitsemansa avun ilman, että tarvitsisi maratonin mittaista matkaa kulkea joka asian kanssa, jokaikinen kerta. 

Haluan vielä kiittää näistä vuosista kaikkia meidän asiakkaitamme. Ilman teitä ei olisi ollut meitä. Lisäksi haluan kiittää kaikkia vertaisia, läheisiä, työkavereita ja yhteistyökumppaneita. Nämä kolme vuotta ovat olleet mahtava matka teidän kanssanne, mutta nyt on aika antaa uusien tuulien kuljettaa. Kiitos ja kumarrus siis!