10.04.2026 | Päivän puheenaihe
Päihderiippuvuus vaikuttaa koko perheeseen ja eniten kärsivät lapset
Christer Schoultz ei halunnut olla isä, joka juo. Sellainen hänestä kuitenkin tuli. Kymmenen vuoden raittiuden aikana asiat on puhuttu halki lasten kanssa, mutta omaa itseään Schoultz opettelee rakastamaan joka päivä.
Lapset ansaitsevat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Myös ne lapset, joiden vanhemmilla on päihdeongelmia. Ne, jotka opettelevat liian nuorina kantamaan vastuuta, tuntemaan häpeää, peittelemään sotkuja ja valehtelemaan.
Christer Schoultz on ollut raittiina 10 vuotta. Kun Schoultz oli lapsi, hänen isänsä joi, mutta kulissit olivat kunnossa. Isä oli etäinen, mutta ylpeili muille urheilussa pärjäävästä pojastaan, perheen nuorimmasta lapsesta. Elämänsä aikana isä ei raitistunut, vaan kuoli päihteisiin.
Schoultz ajattelee, että lapsuuden traumaattisilla kokemuksilla saattaa olla vaikutusta hänen omaan riippuvuusalttiuteensa. Samantien hän lisää, ettei isosiskoilla ole päihdeongelmaa.
Riippuvuuskierre alkoi jo alakouluikäisenä masturboinnista ja eteni tupakan kautta alkoholiin. Ensimmäisen kerran Schoultz on sammunut 12-vuotiaana ja saanut alkoholimyrkytyksen vuotta myöhemmin. Lukiossa opettaja huomautti, ettei Schoultz saisi tulla humalassa kouluun. Ylioppilasjuhlistaan hän ei muista mitään.
”Teinin uho, viina ja testosteroni voivat olla aika vaikea kombinaatio.”
Kaveripiirissä moni ihaili Schoultzin toleranssia. Urheilu rytmitti elämää, mutta aina kun oli aikaa, hän joi sammumiseen saakka. Schoultzin perhe on akateeminen ja piirit Espoossa hyvätuloisia.
Myöhemmin, kun Schoultz on opiskellut riippuvuuksien luonnetta, hän on huomanut olevansa malliesimerkki riippuvuuskäyttäytymisen synnystä ja etenemisestä.
Omalla tarinallaan hän haluaa osoittaa, ettei addiktio katso taustaa tai tuloluokkaa.
”Pakenen jonnekin, kun en pysty käsittelemään nykyhetkeä ja sen aiheuttamia ikäviä tunteita. Tämä haitallinen toimintamalli on näkynyt läpi elämän erilaisina riippuvaisuuksina.”
Kun Schoultz sai ensimmäisen oman lapsensa, hän joi.
Rakkautta itsensä ulkopuolelta
Schoultz on rahoitusalan ammattilainen, joka on työskennellyt pankkialalla Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa ja Venäjällä. Hän on opiskellut useassa korkeakoulussa ja kiireisinä työvuosinaan hänet löysi Suomen tulolistausten kärkikahinoissa.
26-vuotias Schoultz muutti töiden perässä Ruotsiin. Pankissa työskennellessään hän oli työssään arvostettu. Ennen muuttoaan Ruotsiin Schoultz oli tavannut ensimmäisen vaimonsa ja kaipasi Suomeen. Viikkoaikataulu oli kova ja paineen alla Schoultz joi, sillä se oli paras ja ainoa lääke, jonka hän ahdistukseen tiesi.
Suomen paluun jälkeen vaimo alkoi odottaa lasta. Perhe muutti Tanskaan, mutta palasi pian Suomeen.
Schoultz joi salaa ja voi “sairaan huonosti”, vaikka päivisin hän johti miljardien liiketoimintaa.
”Kun Suomessa uutisoidaan politiikkojen tai julkkisten alkoholiongelmista, moni kiirehtii puolustelemaan, kuinka hyvin nämä ihmiset ovat tehneet työnsä ja kuinka kuormittava työ on. Kun Ruotsissa uutisoidaan, toivotaan, että henkilöt saavat apua sairauteensa.”
Nopeiden vuosien aikana Schoultz ja puoliso erosivat ja palasivat takaisin yhteen. Viimeisestä erosta Schoultz päätyi uuteen lyhyeen suhteeseen, josta syntyi myös toinen lapsi. Siinä vaiheessa hänen toinen jalkansa oli jo työelämän ulkopuolella. Vain kulissit olivat jäljellä.
Schoultz kertoo aina olleensa huomion- ja rakkaudenkipeä. Hän on takertunut parisuhteisiin, vienyt naisia shoppailemaan New Yorkiin vain, koska on voinut. Näin tekemällä hän on ulkoistanut itsensä rakastamisen.
Ovi kotiin, päihdehoitoon ja vaimon sydämeen
Vuonna 2012 Schoultz tapasi viimeisimmän vaimonsa, joka lopulta pakotti Schoultzin hoitoon. Vaimo kuvasi videoita Schoultzista ja alkoi kertoa pariskunnan ystäville Schoultzin juomisesta.
Työelämässä Schoultz ei enää ollut, vaan makasi päivät kotona itsesäälissä.
”Olin käynyt terapiassa puhumassa paskaa terapeutille, jotta saisin uhriutua ja oikeutettua oman juomiseni. Se kuvaa hyvin sitä, kuinka narsistinen sairaus alkoholismi on.”
Vaimo antoi kaksi vaihtoehtoa: jos Schoultz haluaa avata kotioven, hänen pitää avata myös ovi päihdehoitoon.
“Hän sanoi, että olen hyvä, ihana ja rakastava mies, mutta hän ei ala elämään hoitamattoman sairauden kanssa.”
Ilman vastarintaa Schoultz ei tähän suostunut, vaan syytti vaimoaan nalkuttavaksi akaksi, joka liioitteli ongelmaa – tai eihän mitään ongelmaa edes ollut. Humalassa Schoultz viestitteli vanhalle naisystävälleen ja toivoi, että tämä olisi Schoultzin lapsen äiti nalkuttavan akan sijaan. Myöhemmin Schoultz ei tätä edes muistanut, mutta vaimo löysi viestit.
Alkuvuodesta 2016 Schoultz osallistui Minnesota-hoidosta kertovalle luennolle. Pankkitilin saldo oli lähellä nollaa. Vaimo oli sopinut Schoultzin äidin kanssa, että äiti maksaa hoidon.
”Siellä oli toipunut kaveri kertomassa omasta elämästään. Hän kertoi riippuvuudestaan ja olin varma, että se oli salaliittoteoria. Puhe oli kuin omasta elämästäni.”
Minnesota-hoito on Yhdysvalloissa kehitetty päihdehoidon malli, joka käsittelee päihderiippuvuutta sairautena. Minnesota-hoito tähtää täysraittiuteen, ja se alkaa 28 päivän pituisella intensiivijaksolla hoitolaitoksessa. Tätä seuraa 11 kuukauden hoito, jossa korostuu vertaistuki. Hoidon kantava ajatus on, että hoidettava on vastuussa toipumisestaan, mutta ei sairastumisestaan.
Ennen hoitojakson aloittamista Schoultz halusi juoda säilöön ja lähti viikoksi mökille.
”Lopulta en pystynyt enää nielemään mitään. Lähdin kotiin ja ajattelin, että nukun vähän ja juon sitten taas. Nukuin niin pitkään, että promillet menivät alas, enkä herättyäni enää halunnut juoda.”
“Kaikki eivät välttämättä voi antaa anteeksi”
Minnesota-hoitoon sisältyy läheisten kohtaaminen, jolloin hoidettavan läheiset pääsevät kertomaan, miten riippuvuus on heihin vaikuttanut. Hoidettavan tehtävä on kuunnella hiljaa ja ottaa toisten tunteet ja kokemukset vastaan.
”Kaikki eivät välttämättä voi antaa anteeksi. Senkin ymmärsin, mutta halusin kantaa oman korteni kekoon.”
Hoitoon kuuluu omien tunteiden käsittely ja elämäntapahtumien reflektointi päihderiippuvuuden näkökulmasta. Schoultz halusi kaiken ulos ja kirjoitti omasta riippuvuudestaan 48 sivua ranskalaisia viivoja.
Mökkiviikonlopun jälkeen Schoultz ei ole juonut tippaakaan. Raittiuden lähteen muodostavat omat, nyt 21-, 14- ja 10-vuotiaat lapset.
”Puolisoita voi elämässä tulla ja mennä, mutta lapset eivät valitse vanhempiaan.”
Hänen on ollut vaikea palata tilanteisiin, joissa hän on sössinyt lasten kanssa.
Kipeintä addiktiossa on Schoultzin mielestä ollut se, ettei hän ole pystynyt päihtyneenä huolehtimaan lapsistaan.
”Kun vanhin poikani oli 8-vuotias, menimme hänen ja 2-vuotiaan pikkuveljen kanssa mökille viikonlopuksi. Olin niin onnellinen, kun olin saanut molemmat lapset mökille mukaan. Olin päättänyt, että sinä viikonloppuna en juo.”
Mökkimatkalla Schoultz kävi kuitenkin Alkossa hakemassa juotavaa myöhempiä aikoja varten. Kun lapset illalla nukahtivat, Schoultz ajatteli juovansa yhden lasin, mutta joi lopulta koko yön.
“Aamulla en ollut kyvykäs hoitamaan lapsiani, joten 8-vuotias hoiti pikkuveljeään, antoi ruokaa ja vaihtoi vaipat ja kävi kysymässä minulta neuvoja. Sanoin, että laittakaa ulkona pelastusliivit päälle, kun mökki oli rannassa ja ranta veteen jyrkkä.”
Illalla Schoultz nousi sängystä ja ajoi pojat jäätelölle.
Lapsena Schoultz itse kantoi hiljaa häpeää ja vastuuta isästään. Nyt hänen pojastaan oli tullut sankarilapsi.
”Tänä päivänä ollaan käyty pojan kanssa kaikki läpi.”
Matka itsensä rakastamiseen on ollut Christer Schoultzille pitkä. Hän ajattelee, että omakuva on ollut vinoutunut lapsuudesta lähtien.
”Olen aina nähnyt peilistä ruman, inhottavan ja ällöttävän tyypin. Raitistumisen jälkeen minun on täytynyt kääntää peili itseäni päin ja myöntää, että vastaus rakkauteen löytyy tuolta. On pitänyt opetella tykkäämään.”
Päihderiippuvuuden laajat vaikutukset
Christer Schoultzin raitistumisen jälkeen isä ja poika ovat antaneet medialle yhdessä haastatteluja siitä, miltä vanhemman alkoholismi lapsesta tuntuu ja miten suhdetta voi korjata. Christer Schoultz on äärimmäisen ylpeä siitä, että poika haluaa puhua asiasta julkisesti.
”Hän on puhunut päihderiippuvaisen lapsen prosessista ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen.”
Samalla Schoultz kysyy, miksei päihderiippuvaisten alaikäisiltä lapsilta Suomessa kysytä, miten he voivat. Hän on nähnyt, kuinka pienikin lapsi osaa kertoa, miltä vanhemman jatkuva päihtyneisyys tuntuu.
Schoultz toivoo, että addiktiopuhe Suomessa muuttuisi annosten määrän laskemisesta hallinnan menetykseen: kun ihminen ei voi hallita juomistaan, hänellä on ongelma, jota pitää hoitaa.
Schoultz antaa esimerkin.
Suomessa reagoidaan vasta, kun ihminen tulee humalassa töihin. Ruotsissa reagoidaan, kun ihminen tulee valmiiksi humalassa pikkujouluihin.
”Suomessa on alkoholin suurkulutuksen sallivaa verbaliikkaa: etkot, neuvoa-antavat, pikkuperjantai, pikku lauantai, perseet, nakit silmillä. Tämä on kulttuuri, jossa päihteet ovat okei.”
Schoultzin mielestä Suomessa ajatellaan, että juominen on jokaisen oikeus. Hinnan maksavat yhteiskunnan lisäksi päihderiippuvaisen läheiset ja erityisesti lapset, jotka kantavat traumoja läpi elämän.
”Ajatellaan, että viina tekee kaikki iloiseksi, kunnes ei enää teekään. On ollut aikoja, jolloin ympärilläni ovat diskopallot pyörineet, mutta pian olenkin yksin kalsareissa vetänyt viinaa.”
Tykkää, jaa