Järjestöjen tehtävää kansakunnan yhdistäjänä tulee suojella, ei alistaa kilpailuvaltioideologialle 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt toimivat heikommassa asemassa olevien kansalaisten etujen ja oikeuksien ”asianajajina” sekä eniten apua ja tukea tarvitsevien rinnalla kulkijoina. Järjestöjen rooli on ollut esittää julkista valtaa haastavia näkemyksiä ja toteuttaa yhteiskunnallista vaikuttamista. Yhteiskunnan toimintatapojen kyseenalaistaminen suojelee oikeusvaltiota ja palvelee meitä kaikkia elämäntilanteesta riippumatta. 

Ennaltaehkäisyn merkitystä painotetaan, mutta järjestöjen kyky reagoida ketterästi ja nopeasti uusiin yhteiskunnan haasteisiin ei näy rahoituksessa 

Poliittisesti ohjautuvat rahoitukselliset säästöt kyseenalaistavat sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteiskunnallisen merkityksen. Vuoden 2025 leikkausten on arvioitu vähentäneen sote-järjestöistä tuhat työpaikkaa ja lähivuosille on esitetty mittavia lisäleikkauksia. Säästöt implikoivat järjestöjen toiminnan olevan tarpeetonta samalla, kun sote-alan työntekijät kertovat ohjaavansa julkiselta puolelta asiakkaita järjestöjen piiriin riittämättömien resurssien vuoksi. On nähty, että pelkästään yhden päihdetyön päiväkeskuksen sulkeminen synnyttää ruuhkaa terveydenhuoltoon ja sosiaalipuolelle, ja kuormittaa muita palveluja. 

Kevyemmällä, järjestöjen matalan kynnyksen toiminnalla lähellä ihmisten arkea voidaan hillitä kustannuksia ja ehkäistä haittoja. Tämä on pitkällä aikajänteellä katsoen järkevä ja kestävä painopiste toimintojen suuntaamisessa. 

Lupa tuntea ja osoittaa rakkautta

Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund (2023) kirjoittaa järjestöjen vahvuuden olevan lupa tuntea ja osoittaa rakkautta. Hän myöntää aatteellisuuden kuulostavan naiivilta, mutta rakkaus on todella tehokas liikkeellepaneva voima järjestöjen toiminnassa. Järjestöjen rakkaus asiakasta kohtaan välittyy asiakkaalle kohtaamisissa, mutta vaikuttaa myös työntekijän kokemaan merkityksellisyyteen ja motivaatioon edustaa työyhteisön arvoja.  

Pelkästään taloudellisesti kannattavalla pohjalla olevat palvelukohtaamiset eivät varmista tyytyväistä palveluiden käyttäjää. Palveluiden tulee edustaa arvomaailmaa, joka vastaa käyttäjien tarpeisiin myös emotionaalisella tasolla. 

Jurvansuun ja Niemisen (2019) toteuttama kysely kertoo julkisen sektorin tavoitteiden näkyvän sote-järjestöjen toiminnassa enenevässä määrin. Järjestöiltä odotetaan markkinalogiikan mukaista toimintaa. Tämä on järjestöille haaste, sillä monia järjestötoiminnan keskeisiä tavoitteita voi olla vaikea todeta määrällisillä mittareilla. Tällaisia arvoihin perustuvia tavoitteita on esimerkiksi edellä mainittu rakkaus sekä luottamus ja kuulluksi tulemisen kokemus. 

Rahoituskriteereissä painotetaan palvelutuotantoa 

Kun leikkauksia tehdään, on todennäköistä karsia ensin vaikuttamistyöstä. Tällöin järjestöjen rooli demokratian ylläpitäjänä kutistuu ja jäljelle jää päättävän tahon näkemyksien toteuttaminen.  

Vaatimus raportoida jatkuvasti järjestön toiminnasta rahoittajalle ohjaa järjestöjen toimintaa kohti ammatillisuutta, jolloin vapaaehtoistoiminnalle ja joustavuudelle ei jää tilaa. Kun ylhäältä päin ohjataan järjestöjä suuntaamaan toimintaa, on vaarana, että paikallisia tarpeita ei tunnisteta. Kansalaisten kokemus palveluista ei välttämättä enää vastaa odotuksia. Palveluita ei koeta omiksi ja luottamus hyvinvointijärjestelmään kärsii. Kun kaikista haavoittuvaisimmat ihmisryhmät eivät voi luottaa järjestelmään, alkaa epäluottamus näkyä yhteiskunnan toimintakyvyssä laajemminkin. 

Järjestöjen rooli osallisuuden, yhteisöllisyyden sekä hyvinvoinnin turvaajana on kokonaisturvallisuuden kannalta olennaista. Tällä hetkellä turvallisuus on kehityksen ja politiikan ytimessä. Kokonaisturvallisuuden tarkastelussa voidaan nähdä, että järjestöillä ja kansalaistoiminnalla on merkittävä rooli turvallisuuden tuottamisessa yksilöille ja yhteisöille. Vaikka sotilaallinen ja puolustuksellinen näkökulma saa enemmän median ja poliitikkojen huomiota, on yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuuden tunne kaiken ytimessä. Tämän turvallisuuden takaamisessa järjestöillä on tärkeä rooli, ja tätä järjestöjen olisi syytä nostaa vahvemmin keskusteluun ja näkyviin. 

A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki muistuttaa riippuvuuksien tunnistamisen ja hoitamisen olevan tärkeää nyt, jotta yhteiskuntamme pysyisi toimintakykyisenä mahdollisten yhteiskunnallisten häiriötilanteiden aikana: ”Kriisiolot paljastaisivat kuinka vahvasti addiktiot ohjaavat arkeamme” – A-klinikkasäätiö 

Sote-järjestöjen onkin hyvä pitää kiinni niiden tärkeästä ominaisuudesta: ketterästä kyvystä tarttua ajankohtaisiin ja nopeastikin nouseviin uusiin ilmiöihin sekä innovatiivisuudesta kehittää uusia ratkaisuja. Tällä se osoittaa erityisyytensä ja paikkansa osana yhteiskuntaa. Järjestöjen toimintaa ei saa pakottaa ylhäältä päin tietyn muotin mukaiseksi.  

Järjestöt ovat uuden edessä

Toisaalta samalla tulee kriittisesti tarkasteltua, ohjautuuko yhteiskunnan rajalliset resurssit vaikuttavaan toimintaan. Järjestöille tarjoutuu leikkausten myötä paikka arvioida omaa toimintaansa. Onko jotain vanhaa ja toimimatonta, mistä on syytä luopua, ja mikä toiminta on kestävää ja hyvinvointia tuottavaa? 

Uudet liikkeet ja kansalaisten aktivoituminen nostavat huomiota vaativia ilmiöitä esille. Lähtökohtaisesti uusissa liikkeissä ollaan jo some-aktiiveja ja haetaan some- ja muuta näkyvyyttä vaikuttamistyössä. Nämä uudet liikkeet tuovat uudenlaista edunvalvonnan ja vaikuttamisen kulttuuria sote-järjestöjen kentälle.  

Suomessa sote-järjestöjen vaikuttamista ja edunvalvonnallista toimintaa on toisinaan kritisoitu liian lempeäksi. Kärkeviä tempauksia tai kampanjoita ei ole oikeastaan ollut.  Samaan aikaan kuitenkin vaikuttamistyö yleisesti on muuttunut melko radikaaliksikin: tulisiko myös sote-järjestöjen olla painokkaampia?   

Lisätietoa

A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminta kehittää päihde- ja riippuvuustyön yhteistyötä, osaamista ja asiakaslähtöisiä palvelupolkuja järjestöjen, julkisten palveluiden ja sote-toimijoiden välille. Lisätietoa toiminnasta: Järjestölähtöisen päihdetyön kehittäminen – A-klinikkasäätiö 

Kirjoittajat

Marissa Rintala, A-klinikkasäätiö, korkeakouluharjoittelija 

Päivi Heimonen, TAMK, Soveltavan tutkimuksen keskus, yliopettaja 

Lähteitä

Heimonen, P. (2019) Järjestöt, muutos ja johtajuus. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ja johtajuuden rakentuminen yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Tampereen yliopiston väitöskirjat 119. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1223-7  

Jurvansuu, S. & Nieminen, N. (2019) Kolmannen sektorin autonomia. Päihde- ja mielenterveysyhdistysten johdon näkemyksiä rahoittajaohjauksesta. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2019: 1–13. 

Kumlin, S. (2004) The Personal and The Political: How Personal Welfare State Experiences Affect Political Trust and Ideology. New York: Palgrave Macmillan.    

Limnell, J. Keynote-puheenvuoro: Suomen turvallisuus vuonna 2025 – Mitä jokainen voi tehdä? TAMK-konferenssi 2025. 

Lund, P. (2023) Supervoimaiset järjestöt. Supervoimaiset järjestöt – Toivo. 

Matthies, A. (2024) Sote-palvelut tarvitsevat jatkossakin kansalaisten yhteisvastuullista omistajuutta. Aila-Leena Matthiesin kolumni. 

Matthies, A. (2007) Toisenlainen kolmas sektori. Pohjoismaiden sosiaali- ja terveysjärjestöt tutkimuksen valossa. Yhteiskuntapolitiikka 72:1. 

Metteri, A. (2012) Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö. Tampere: Tampere University Press, Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1252.  

Pyykkönen, M. (2010) Yhteisöistä yrityksiksi? Sosiaalinen yritys ja muuttuva kolmas sektori. Teoksessa Jani Kaisto ja Miikka Pyykkönen (toim.) Hallintavalta. Sosiaalisen, politiikan ja talouden kysymyksiä. Helsinki: Gaudeamus.    

Sorsa, V. (2017) Riittävätkö rahat yhteiseen hyvinvointiin? Teoksessa Johannes Kananen (toim.) Kilpailuvaltion kyydissä. Suomen hyvinvointimallin tulevaisuus. Helsinki: Gaudeamus.    

SOSTE (2024) Järjestöbarometri. JB-2024_01102024-1.pdf 

SOSTE (2025) Sosiaalibarometri. SOSTE-Sosiaalibarometri-2025-06-16.pdf  

Taylor-Gooby, P. & Wallace, A. (2009) Public Values and Public Trust: Responses to Welfare State Reform in the UK.  Journal of Social Policy 38:3, 401–419.    

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:1. Valtioneuvosto. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-762-1