Korvaushoitopotilaiden kuntoutuminen on pitkä ja haasteellinen prosessi. K- ja Vieroitus-hoitopoliklinikoilla vuosina 2002 – 2003 hoitonsa aloittaneiden opioidiriippuvaisten potilaiden korvaushoidon seuranta
Julkaisun nimi:
Korvaushoitopotilaiden kuntoutuminen on pitkä ja haasteellinen prosessi. K- ja Vieroitus-hoitopoliklinikoilla vuosina 2002 – 2003 hoitonsa aloittaneiden opioidiriippuvaisten potilaiden korvaushoidon seuranta
Tekijä:
Tourunen, J. Pitkänen, T. Harju-Koskelin, O. Häkkinen, A. Holopainen, A.
Ingressi:
Kansainvälisesti korvaushoitojen vaikuttavuutta on tutkittu paljon, mutta Suomessa vielä toistaiseksi vähän. Artikkelissa kuvataan hoitokertomustietojen perusteella Helsingin K- ja Vieroitushoitopoliklinikoiden potilaita ja heidän hoitoaan vuosina 2002–2004.
Julkaisukieli:
Suomi
Julkaisutyyppi:
Järjestötutkimus
Julkaisuvuosi:
2009
Julkaisun tiedot:
Yhteiskuntapolitiikka, 74 (4), 421 - 428.
Lyhyt kuvaus:
Artikkelissa kuvataan hoitokertomustietojen perusteella Helsingin K- ja Vieroituspoliklinikoilla vuosina 2002 ja 2003 aloittaneiden potilaiden (n = 85) tilannetta hoidon alussa sekä hoidossa vuoden 2004 loppuun mennessä tapahtuneita muutoksia.
Potilaista suurin osa oli alle 30-vuotiaita, miehiä ja työttömiä. Lähes puolet potilaista eli vailla vakituista omaa asuntoa ja kolmasosalla oli lapsia. Suurella osalla potilaista oli ongelmia useilla elämänalueilla, muiden päihteiden ongelmakäyttöä ja psykiatrisia sairauksia. Vuoden 2004 lopussa 34 potilaan (40 %) hoito jatkui samalla klinikalla, 32 potilasta (38 %) oli siirretty toiseen hoitoyksikköön, 17 potilaan (20 %) hoito oli keskeytynyt ja 2 potilasta (2 %) oli vieroittautunut korvaushoitolääkkeestä.
Valtaosalla potilaista oli ajoittaista päihteidenkäyttöä hoidon aikana ja reilu kolmannes potilaista oli lähetetty avohoidon tukitoimena päihdehuollon katkaisu- tai laitoskuntoutukseen. Toisaalta lähes puolella potilaista ei ollut mainintoja opioidien käytöstä, joka viidennellä ei ollut positiivisia huumeseuloja ja joka kymmenennellä ei ollut mitään merkintöjä päihteiden käytöstä. Hoitokertomustietojen perusteella päihteiden käytön määrä ja tiheys näyttäisivätkin useimmilla potilailla vähenevän vähitellen hoitosuhteen aikana.
Hoidon aikana monien potilaiden elämäntilanteessa tapahtui positiivisia muutoksia. Parhaimmillaan potilaan elämäntilanne rauhoittuu, rikosten tekeminen loppuu, asuminen ja toimeentulo säännöllistyvät, ihmissuhteet paranevat, opiskelu- tai työharjoittelupaikka löytyy sekä kyky omien asioiden hoitamiseen vahvistuu. Joissakin tapauksissa taas päihteiden oheiskäyttö ja rikosten tekeminen jatkuvat säännöllisinä, elämäntilanteessa ei tapahdu muutoksia, hoitosuhteessa syntyy ristiriitoja ja hoito keskeytyy. Suurin osa potilaista sijoittuu näiden ääripäiden väliin: asiakkaiden elämässä tapahtuu monenlaista vaihtelua sekä hyvään että huonoon suuntaan, mutta selkeiden, pysyvien muutosten saavuttaminen on vaikeaa vain muutaman vuoden aikavälillä.
Aineiston perusteella huonoimmassa sosiaalisessa asemassa olevien potilaiden hoidot ovat suurimmassa vaarassa keskeytyä, mikäli he ylipäänsä selviytyvät hoidon piiriin asti. Tärkeää olisikin lisätä haittojen vähentämiseen tähtääviä matalan kynnyksen korvaushoitopalveluja. Koska hoidot ovat pitkäkestoisia ja vieroittautumista tapahtuu vähän, potilaille tulisi löytää myös nykyistä nopeammin jatkohoitopaikkoja sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista. Korvaushoitopotilaista on muodostunut uudenlainen, kasvava ja pitkäaikainen ”väliryhmä”, jonka hoidon järjestämisessä, kuntoutumisen tukemisessa sekä hoitojärjestelmään ja yhteiskuntaan sijoittumisessa riittää edelleen monia haasteita. Tietoa potilaiden hoitourista, hoitojärjestelmän toimivuudesta ja hoidon vaikutuksista tarvitaan lisää.
Asia-/Avainsanat: korvaushoito, opioidiriippuvuus, kuntoutuminen, seuranta, hoitoon sitoutuminen
Tykkää, jaa