”Päihteitä käyttävien ihmisten todellisuus on entistä kovempi”

Työskentelen asiantuntijana A-klinikkasäätiön Katuklinikka-hankkeessa. Kohtaamme täysi-ikäisiä, palveluiden ulkopuolelle jääneitä huumeita käyttäviä ihmisiä Tampereella, Helsingissä ja Oulussa.

Toimin työparini kanssa Helsingissä. Autamme asiakkaita ensisijaisesti kadulla ja kodeissa sekä matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa ja yhteistyökumppaneidemme kautta. Kysymme kuulumisia, annamme sosiaali- ja terveysneuvontaa ja autamme arjen asioissa kuten ajanvarausten tekemisessä tai viranomaisten kanssa asioimisessa.

Haittoja vähentävä työmme tähtää asiakkaan tukemiseen siinä tilanteessa, jossa hän kulloinkin elää. Jos asiakas haluaa jatkaa päihteidenkäyttöä, jaamme tietoa turvallisemmasta pistämisestä, polttamisesta ja puhtaista käyttövälineistä. Me myös jaamme välineitä, joiden käyttäminen voi estää tautien leviämistä.

Suuren osan työviikostani olen työparini kanssa liikenteessä. Meillä on käytössämme auto, joten voimme saattaa asiakkaita tarvittaessa myös päivystykseen tai muiden palveluiden piiriin.

”On innostavaa, kuinka tiiviisti työssäni seurataan päihdemaailman ilmiöitä ja päihdetyön kenttää”

Olen toiminut nykyisessä tehtävässäni puolisen vuotta. Minulla on pitkä työhistoria päihdetyön parissa.

Koulutukseltani olen sosionomi (AMK) Diakonia-ammattikorkeakoulun kansainväliseltä linjalta. Viimeisen opintoihini kuuluvan työharjoittelun tein Helsingissä Itäkeskuksen matalan kynnyksen päiväkeskuksessa, missä tein myös opinnäytetyöni huumeita käyttävien ihmisten vertaistukikoulutuksista.

Valmistumiseni jälkeen työskentelin Helsingin kaupungin intensiivisessä avokuntoutuksessa ja tuetun asumisen yksikössä. Sitten siirryin Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle, missä työskentelin sosiaaliohjaajana huumehoitopalveluissa.

Urallani olen nähnyt läheltä sen, että yhteiskunnan palveluissa on sokeita pisteitä, joista apua tarvitseva ihminen helposti putoaa läpi. Esimerkiksi päihteettömyys ei kanna ilman tarvittavaa tukea, mutta silti ihmisiä kotiutetaan päihdekuntoutuksesta liian heppoisilla jatkosuunnitelmilla.

Nykyisessä työssäni kuljen asiakkaideni rinnalla ja autan heitä tilanteissa, joihin he juuri siinä hetkessä tarvitsevat apua. Jos esimerkiksi hiv-pikatestiin tulee henkilö, jonka täytyy päästä päivystykseen, voin sanoa, että lähdetään heti. Tällainen joustavuus ei ole ihan itsestään selvää.

Minulle on tärkeää, että voin tehdä vaikuttavaa työtä, johon uskon. A-klinikkasäätiöllä onkin innostavaa, kuinka tiiviisti seuraamme päihdemaailman ilmiöitä ja päihdetyön kenttää myös globaalisti. Tietoa päivitetään ja siihen reagoidaan nopeasti. Tämäkin tukee työn vaikuttavuutta.

”On aina yhtä koskettavaa, jos ihminen haluaa avata jotain omasta maailmastaan”

Vuodet tällä alalla ovat laajentaneet omaa ymmärrystäni ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan. Huomaan, että olen kärsivällisempi muita kohtaan kuin ennen. En odota että muut toimivat samoin, kuin itse toimisin. Tämä ammatti on muokannut henkilökohtaista maailmankuvaani paljon, ja vieläkin minulla on paljon opittavaa.

Parasta työssäni ovat kohtaamiset ihmisten kanssa. Esimerkiksi hiv-pikatestaustilanteessa voin jutella ihmisten kanssa niitä näitä samalla, kun odotamme tuloksia. Joskus kuulumisten vaihtamisesta aukeaa luottamuksen ilmapiiri, jossa asiakas voi jakaa kipeän asian, kysyä vaikean kysymyksen tai kertoa jotain sellaista, mitä on pohtinut itsekseen pitkään. On aina koskettavaa, jos ihminen haluaa avata jotain omasta maailmastaan. Tällaisia tilanteita en ota itsestäänselvyyksinä, ja on aina yhtä merkityksellistä, jos näin käy.

Kohtaamisiin olen saanut tukea trauma- ja kriisityön opinnoista. Kaikki Katuklinikan työntekijät käyvät näitä läpi. Ehkä joskus tulevaisuudessa opiskelen vielä traumaterapeutiksi, että voin työskennellä päihdemaailmasta toipuvien kanssa. Terapiaan hakeutuessaan moni heistä toivoisi terapeutilta syvällistä ymmärrystä päihderiippuvuuksista, mutta harvalla terapeutilla sitä on.

”Toivon, että asenteet päihderiippuvuuksia kohtaan muuttuisivat”

Olen työskennellyt päihdetyön parissa yli 15 vuotta. Näinä vuosina maailma on muuttunut paljon.

Käyttäjät itse puhuvat siitä, että päihdemaailman säännöt ovat erilaiset kuin ennen. Alaikäisiä huumeidenkäyttäjiä on ollut aina, mutta nykyaikana heidän on entistä helpompi saada päihteitä. Muutenkin päihteitä käyttävien ihmisten todellisuus on entistä kovempi. Tämä linkittyy siihen, että yhteiskunnan arvot ja asenteet ovat tiukentuneet. Ihmiset putoavat entistä helpommin palveluiden ulkopuolelle ja voivat paljon huonommin.

Päihdetyökin jakaa mielipiteitä. Monet ajattelevat että me hyysäämme ja teemme asioita päihteidenkäyttäjien puolesta. Oma näkemykseni on, että teemme asioita yhdessä. Yhteiskunta ei vieläkään näe riippuvuuksia sairauksina, joita ne ovat. Toivon, että asenteet päihderiippuvuuksia ja myös päihdetyöntekijöitä kohtaan muuttuisivat.

On totta, että yhteiskunnassa on käynnissä monia suuria mullistuksia ja geopoliittisestikin ollaan kiperässä tilanteessa. Silti näen, että paljon korjaantuisi sillä, että kohtaisimme toiset ihmiset ihmisinä. Kovilla arvoilla ei rakenneta kestävää maailmaa.

Urapolkuja, jotka muuttavat maailmaa