18.12.2025 | Addiktioiden asiantuntija
Tarja Virolainen
”Riippuvuuteen riittää se, että on ihminen – ja siksi olen tutkinut addiktioita ja niiden hoitoa yli 40 vuotta”
”Kun aloitin kesätyöntekijänä katkaisuhoitoasemalla yli 40 vuotta sitten, en tiennyt, että se määrittelisi koko urani. Alkoi matka, joka on vienyt minut päihdehoidon arjesta vankiloihin ja järjestökentän ytimeen tutkimushankkeiden pariin”, kirjoittaa A-klinikkasäätiön tutkijoiden tiimipäällikkö Jouni Tourunen.
Minulla on 40 vuotta kestäneen urani aikana ehtinyt olla A-klinikkasäätiöllä monta roolia. Tällä hetkellä työskentelen tutkijana ja tiimipäällikkönä. MIPA 2.0 -tutkimusohjelmassa selvitämme päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toiminnan merkitystä ja vaikutuksia asiakkaiden kokemusten kautta sekä vahvistamme järjestöjen välistä tutkimusyhteistyötä. HANSKU-hankkeessa tutkimme haavoittuvassa asemassa olevien nuorten sosiaalisen kuntoutuksen tarpeita ja niiden toteutumista. Ulos epätoivosta -hankkeessa etsimme keinoja nuorten huume-, väkivalta- ja itsemurhakuolemien ehkäisyyn.
A-klinikkasäätiön toiminta nojaa vahvasti tutkimukseen. Digipalveluidemme tärkeä pohja on tutkitun tiedon jakaminen, mutta myös inhimillinen kohtaaminen ja kuunteleminen. Pitkä urani säätiöllä perustuu arvoihin ja tavoitteisiin, joihin ollut helppo sitoutua kaikki nämä vuosikymmenet.
Kiinnostus päihdetyöhön heräsi yliopistoluennolla
Päädyin A-klinikkasäätiön entisen toimitusjohtajan Lasse Murron luennolle, kun opiskelin sosiaalipolitiikkaa Tampereen yliopistossa. Luento sai minut kiinnostumaan aiheesta ja hakemaan kesätöitä alalta. Työskentelin opintojen ohella kahtena kesänä A-klinikan katkaisuhoitoasemalla, jossa syvennyin päihdehuollon ja -hoidon maailmaan.
Kiinnostuin päihdetyöstä siinä määrin, että valitsin myös graduni aiheen sen parista. Haastattelin ensimmäistä kertaa katkaisuhoitoon hakeutuneita ihmisiä: minkälainen heidän alkoholinkäyttöhistoriansa oli ja millaisista syistä he olivat joutuneet hakeutumaan katkaisuhoitoon.
Sain pro gradu -tutkielmastani Alkoholitutkimussäätiön Vuoden gradu -palkinnon, mikä antoi pontta jatkaa tutkijan uralle. Olin välissä kuitenkin sosiaalityöntekijänä Hollolassa, minkä jälkeen pääsin Lahden A-klinikalle sosiaaliterapeutiksi. Keskityin vahvasti käytännön työhön, sillä koin terapeuttisen asiakastyön hyvin merkitykselliseksi ja vaikuttavaksi. Palkitsevinta oli, kun pystyi luomaan yhteyden ihmisen kanssa ja tukemaan häntä.
Edessä oli kuitenkin ratkaiseva risteyskohta: keskitynkö terapiaopiskeluihin vai tutkimustyöhön. Sosiaaliterapeutin ja tutkijan työssä on paljon samaa. Molemmissa rooleissa täytyy kuunnella ja yrittää ymmärtää ihmistä. Kyse on lopulta asioiden tutkimisesta, vaikkakin eri näkökulmista.
Tilanne ratkesi, kun sain Alkoholitutkimussäätiöltä apurahan väitöskirjaa varten: päätin pysyä tutkimuksen parissa ja väittelin lopulta tohtoriksi. Etnografisessa väitöskirjassani tutkin terapeuttista hoitoyhteisöä vankilassa. Työskentelin noin 10 vuotta Järvenpään sosiaalisairaalaan tutkimusyksikön esihenkilönä ja tutkijana, minkä jälkeen olen vuodesta 2012 lähtien toiminut A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.
”Meissä kaikissa on alttius riippuvuuteen – ja me voimme myös toipua siitä”
Tutkijana minua on aina kiinnostanut addiktion ristiriitainen luonne. Miksi päihteidenkäytöstä tai toiminnallisesta tavasta tulee merkittävä osa jonkun elämää, ja miten siitä voi irrottautua? Entä millaiset yhteiskunnalliset olosuhteet voivat vahvistaa yksilön addiktiota? Miten päihdepalveluja voitaisiin kehittää tutkimuksen avulla?
Olen tutkinut ilmiötä päihdekuntoutuksessa, terveysneuvontapisteissä, opioidiriippuvuuden korvaushoidossa, järjestöjen matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa ja vankiloissa. Parasta tutkimusprosessissa on aina se hetki, jolloin pääsee kentälle tapaamaan ihmisiä – ja vielä parempi, jos pystyy tutkimuksen kautta antamaan takaisin jotakin hyödyllistä.
Riippuvuuteen riittää se, että on ihminen. Siksi addiktiotutkimus on ollut itselleni aina merkityksellistä.
Jo urani alussa ymmärsin, että meissä kaikissa on alttius riippuvuuteen, eikä kenelläkään ole syytä toisten moralisointiin.
Vaikka maailma muuttuu ympärillämme, ihmisyytemme ja perustarpeemme pysyvät hämmästyttävän samoina. Yhtä tärkeä oivallus on, että toipuminen on mahdollista ja vertaistuki ja ammatillinen apu voivat tukea siinä merkittävästi. Nämä ovat tärkeitä viestejä, joita pyrimme työmme kautta välittämään niin yksilöille, yrityksille ja yhteisöille kuin yhteiskunnan päättäjillekin.
”Nuorempien tutkijoiden kehitystä on ollut hienoa seurata”
A-klinikkasäätiöllä on vahva ja pitkä tutkimusperinne. Hankeyhteistyö muun muassa THL:n, yliopistojen ja muiden järjestöjen kuten Nuorisotutkimusseuran kanssa on meille tärkeää. Oppia, tietoa ja tukea on jaettu myös työyhteisössämme yli hankerajojen. Hyvät työkaverit ja taitavat tutkijat ovat olleet omassa työssäni tärkeitä tukipilareita.
Ajassa, jossa akateemisen tutkimuksen arvostus on heikentynyt maailmanlaajuisesti, on tärkeää, että olemme voineet ylläpitää tutkimusta yhtenä osana A-klinikkasäätiön toimintaa.
On ollut hienoa seurata, kuinka nuoremmat tutkijat ovatkin menneet jo monissa taidoissa itsestäni ohi.
Oman 40-vuotisen työurani aikana A-klinikkasäätiön A-kirjain on muuttunut kuvaamaan alkoholin sijaan laajemmin addiktiota. Muutos heijastaa isompaa yhteiskunnallista kehitystä: riippuvuudet ovat laajentuneet alkoholista muihin päihteisiin ja toiminnallisiin addiktioihin, kuten rahapelaamiseen ja digipelaamiseen.
Tutkimuksen peruslainalaisuudet ovat pysyneet vuosikymmenten saatossa ennallaan, mutta tutkimusmenetelmät ja -aiheet elävät ajassa. Internet ja chat-palvelut ovat tuoneet tutkimukselle uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Addiktioiden nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitsemme entistä enemmän haittoja vähentävää työtä. Addiktiotutkimuksen merkitys yhteiskunnallisten ratkaisujen tukena on aiempaakin suurempi.
Jouni Tourunen
- Työskennellyt A-klinikkasäätiöllä 37-vuotisen uransa aikana useassa eri roolissa. Toimii tällä hetkellä tutkijoiden tiimipäällikkönä.
- Opiskeli Tampereen yliopistossa sosiaalipolitiikkaa ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi vuonna 2000, minkä jälkeen keskittyi tutkijanuraan. Sosiaalityön, erityisesti päihdetutkimuksen dosentti 2017 Tampereen yliopistossa.
- Työskennellyt uransa aikana valvojana katkaisuhoitoasemalla, sosiaalityöntekijänä ja A-klinikan sosiaaliterapeuttina.
- Vapaa-ajalla Jounin voi löytää lukemasta dekkareita, konserteista, teatterista tai kävelemästä metsässä kartan kanssa suunnistuskisojen ratoja suunnitellen.
Urapolkuja, jotka muuttavat maailmaa
Ole mukana rakentamassa inhimillisempää yhteiskuntaa
Liity uutiskirjeemme tilaajaksi ja laajenna ymmärrystäsi addiktioista. Saat ajankohtaista tutkimustietoa, oivaltavia näkökulmia ja konkreettisia ratkaisuja, jotka edistävät hyvinvointia ja auttavat luomaan välittävämpää yhteiskuntaa.
Tykkää, jaa