Turvattomuuden tunne estää mielenterveyskuntoutujanuorten osallisuutta – 4 huomiota tutkijalta

Mielenterveys on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa nuorten hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Mielenterveyshaasteiden kanssa kamppailevat nuoret kohtaavatkin liian usein arjessaan esteitä, jotka vaikeuttavat heidän osallistumistaan täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan.

Koska koulu on nuorten keskeinen toimintaympäristö, on tärkeää tutkia, miten mielenterveyskuntoutujien osallisuus rakentuu ja toteutuu kouluaikana. Tutkin väitöskirjassani 18–34-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien koulukokemuksia ja opintopolkuja, joista he kertoivat haastatteluissa ja kyselyissä.

Tutkimukseni oleelliset tulokset liittyvät eri tavoin nuorten kokemaan turvattomuuden tunteeseen, mikä on yksi suurimmista osallisuuden esteistä.

1. Yksinäisyys koulussa altistaa ahdistus- ja masennusoireilulle

Yksinäisyys on osallisuuden vastakohta. Ilman sosiaalisia kontakteja ei synny yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on osallisuuden kokemisen edellytys. Osattomuutta kokeneet nuoret aikuiset kertoivat haastatteluissa, että jatkuva yksinäisyys on varjostanut koko heidän kouluaikaansa.

Moni tutkittavista raportoi koulukiusaamisesta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, mikä heikensi heidän turvallisuuden tunnettaan. Kiusatuksi joutuminen onkin yksi merkittävimmistä yksinäisyyden syistä koulussa. Kiusaamisen uhriksi joutuneet oppilaat eristäytyvät usein muista ja väkivallan pelko voi johtaa runsaisiin poissaoloihin.

Yksinäisyys koulussa on vakava ongelma, joka pitkittyessään voi johtaa ahdistus- ja masennusoireiluun. Se vaikuttaa nuorten emotionaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä heidän kykyynsä menestyä koulussa ja elämässä. On tärkeää, että kouluissa ja oppilaitoksissa tunnistetaan yksinäisyyden ja koulukiusaamisen merkit, ja niihin puututaan aktiivisesti. Kouluyhteisön tulisi olla paikka, johon kaikki tuntisivat kuuluvansa.

2. Vanhempien alkoholismi liittyy nuorten keskeytyneisiin opintoihin

Tilastollisten testien mukaan vanhempien alkoholin ongelmakäyttö tutkittavien lapsuusaikana oli merkittävässä yhteydessä nuorten keskeytyneisiin toisen asteen opintoihin. Toisen asteen opintojen keskeyttäminen on pitkään tunnistettu yhdeksi keskeiseksi syrjäytymisen riskitekijäksi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ilman toisen asteen tutkintoa jääneiden on vaikea työllistyä.

Vanhempien alkoholismi saattaa aiheuttaa lapselle ja nuorelle läpi elämän kestävää turvattomuuden tunnetta, joka voi olla myös tiedostamatonta. Vaikka löydös tukee aiempia havaintoja, alkoholismin välillisiä vaikutuksia läheisiin ei ole huomioitu riittävästi poliittisessa päätöksenteossa.

Lapsuudessa koettu turvattomuus näyttääkin vaikeuttavan ihmissuhteiden muodostamista, sosiaalisissa tilanteissa olemista sekä vaikeuttavan opintoihin sitoutumista. Lapsuuden vaikeisiin kokemuksiin, kuten vanhempien alkoholismiin (ACE), tulisikin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

3. Nykyinen opintotukijärjestelmä ajaa nuoret työkyvyttömyyseläkkeelle

Tutkimukseen osallistuneista nuorista aikuisista kolmannes oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle pian korkeakouluopintojen keskeyttämisen jälkeen. Mielenterveysongelmat hidastivat opiskelua sen verran, ettei opintotuen suoritusvaatimukset täyttyneet. Taloudelliset vaikeudet ja niihin liittyvät turvattomuuden kokemukset kuormittivat tutkittavien mieltä entisestään, mikä johti lopulta opintojen keskeyttämiseen.

Osa nuorista oli kuitenkin jatkanut keskeytyneitä opintojaan eläkepäätöksen saamisen jälkeen. Voidaankin kysyä, että onko järjestelmä sosiaalisesti kestävä, jos se ohjaa nuoret opinnoista eläkkeelle?

Kun opiskelija täyttää työkyvyttömyysehdot, hänellä on toki oikeus hakeutua sairauslomalle. Tämä kuitenkin edellyttää voimavaroja perehtyä monimutkaiseen järjestelmään. Pitkäaikainen poissaolo opinnoista voi toisaalta myös nostaa kynnystä palata opiskelemaan ja lisää keskeyttämisriskiä. Tukemalla osaopiskelukykyisyyttä ilman turhaa byrokratiaa voidaan helpottaa nuorten aikuisten pysymistä yhteiskunnan toiminnassa ja tukea heidän toipumisprosessiaan.

4. Turvallisuuden tunteen vahvistaminen on yhteiskunnallinen velvollisuus

Turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista ja oikeuksista sekä tärkeä yksilön toimintaa ohjaava kokemus. Sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys luovat luottamusta ja turvallisuutta, mikä saa ihmisen tuntemaan olevansa osa yhteisöä.

Jos turvattomuuden kokemukset seuraavat toinen toistaan, nuoren on vaikea pysyä toiveikkaana tulevaisuutta kohtaan sekä tuntea itsensä merkitykselliseksi. Turvallisuuden tunteen vahvistaminen mielenterveyskuntoutujanuorten keskuudessa on yhteiskunnallinen velvollisuus. He tarvitsevat monitasoista tukea, joka kattaa niin sosiaalisen, fyysisen kuin taloudellisenkin turvallisuuden.

Tutkimukseni valossa tämä tarkoittaa muun muassa vankempien tukiverkostojen rakentamista, tiukempaa puuttumista koulukiusaamiseen ja yksinäisyyteen, alkoholin ongelmakäytön välillisten vaikutusten huomioimista päätöksenteossa sekä opintotukijärjestelmän joustavuutta mielenterveysongelmissa.

Jokainen nuori ansaitsee tuntea olonsa turvalliseksi ja kokea olevansa arvostettu yhteiskunnan jäsen. Turvallisuuden tunne ei ole vain yksilön asia, vaan yhteinen vastuumme.

Blogin kirjoittaja Taina Heinonen työskentelee tutkijana A-klinikkasäätiössä. Hän väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi Turun yliopistosta 26.4.2024 otsikolla ”Mielenterveysongelmien kehystämä osallisuus. Tutkimus nuorten mielenterveyskuntoutujien koulutuspoluista ja koulukokemuksista”.