Sanat ovat valtaa, siksi harkitse, mitä sanoja käytät

Kun asioista ja ihmisistä puhutaan, mitä sanoja käytetään? Sanat ovat merkityksellisiä, sillä niillä kuvataan ja myös rakennetaan todellisuutta. 

Yle julkaisi 9.3.2021 oikeustoimittajansa Päivi Happosen kolumnin, jonka otsikkona oli ”Olisiko aika lopettaa huumenuorten paapominen?” Kolumni oli syntynyt toimittajan taannoisen juttumatkan synnyttämistä pohdinnoista. Juttukeikka oli vienyt Satakuntaan, jossa toimii yksityinen lastensuojeluyksikkö. Siellä toimittaja oli haastatellut yksikön johtajaa ja ohjaajaa. Kolumnin pointtina oli tuoda esiin työntekijöiden viestiä, että uusi lastensuojelulaki ei enää anna mahdollisuuksia riittävästi valvoa lastenkotiin sijoitettuja nuoria.

Keskustelu lastensuojelun toimin kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja lastensuojelun rajoitustoimista on yksi asia. Toinen asia on, mitä sanoja käytetään. Puuttumatta sanaan paapominen – siihenkin olisi voinut puuttua – A-klinikkasäätiö puuttui Twitterissä sanaan ”huumenuori”. 

Milloin nähdään se päivä, jolloin missään mediasisällössä ei enää käytetä termiä ”huumenuori”. Se saattaa tuntua raikkaan suoralta mutta on itse asiassa erittäin leimaava ja voi toimia itsensä toteuttavana ennustuksena. #stigma

— A-klinikkasäätiö (@aklinikkasaatio) March 9, 2021

Tviitistä tuli tviittaushistoriamme suosituin. Se keräsi pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana yli 400 reaktiota: kommentteja, uudelleen tviittauksia ja tykkäyksiä. 

Suomen Vanhempainliiton puheenjohtaja, varatuomari ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Johanna Laisaari:

Toivottavasti pian. Lapset ja nuoret ovat erityisen suojelun kohde. Heitä tulee kohdella arvokkaasti ja arvostaen. Myöskään vaikuttamistyötä ei tule tehdä lasten ja nuorten kustannuksella. Asioita pitää pystyä muuttamaan muilla tavoin kuin lapsia ja nuoria leimaamalla. #los https://t.co/oyDnQ8ae5p

— Johanna Laisaari (@JohannaLaisaari) March 9, 2021

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen: 

Word ? https://t.co/E5ca2crapb

— Elina Pekkarinen (@PekkarinenElina) March 10, 2021

Kansanedustaja Anna Kontula: 

Ja valitettavasti mä joudun työssäni tuon tuosta huomauttamaan jopa erittäin näkyvillä positioilla istuville poliitikoille ja virkamiehille, että samoin kuin me emme puhu ”syöpä-äideistä” tai ”skitsoäideistä”, myöskään ”päihdeäiti” ei ole neutraali ja asiallinen ilmaus.

— Anna Kontula (@annakontula) March 10, 2021

Tviitistä oltiin kommenteissa lähes yksinomaan samaa mieltä. Päihteitä käyttäviin tai edes kokeileviin ihmisiin liittyy vahvasti stigma. Stigma vaikuttaa moneen asiaan: millaisina heidät nähdään, miten heitä kohdellaan ja kuinka heidän kanssaan toimitaan. Jäävuoren huippu  ja stigman konkretisoituma on se, mitä nimitystä ihmisestä käytetään. 

Twitter-keskustelussa tuli H-sanan lisäksi esiin muitakin epätoivottuja termejä: narkkari, narkki, päihdeäiti, päihdeperhe, huumehelvetti, päihdemaailma. Myös käsitteen ”huume” mielekkyyttä pohdittiin:

Ylipäätään koko sanan huume voisi poistaa käytöstä. Meillä on jo olemassa sana päihde. Ei ole mitään erillisiä huumeita. On vaan laillisia ja laittomia päihteitä. #Stigma https://t.co/eh2yazgfzi

— Lassi (@adborii) March 10, 2021

Toisaalta taas pohdittiin, miten voi puhua, jos ei ole sanoja:

Asioista on voitava puhua niiden oikeilla nimillä. Ei huume-käsitettä voi yhtäkkiä muuttaa muuksi lakaisematta maton alle samantien koko päihdesairauksien aiheuttamaa rikollisuutta ja kurjuutta. Se on todellinen ongelma, ei yksi sana.

— Vankien vanhemmat ry (@RyVankien) March 9, 2021

Termistössä on jäänteitä historiasta. Leimaava kielenkäyttö voi olla myös tahatonta, keskustelussa huomautettiin. Ihmiset tarvitsevat ohjausta leimaamattomaan kielenkäyttöön.

Ehkäisevän päihdetyön verkostossa laadittua listausta huumeisiin liittyvästä sanastosta ja vältettävistä ja enemmän suositelluista termeistä nostettiin esille. Älä puhu huumenuorista vaan huumeita käyttävistä nuorista.

”Kun nuori typistyy huumenuoreksi, olennaisia seikkoja ja avun tarpeita jää helposti huomaamatta”, keskustelussa huomautettiin. ”Olemme muutakin kuin ongelmamme tai diagnoosimme”, kuului toinen kommentti.

Huomioi julkaistun tekstin lisäksi myös esim. opetuksessa. Asiakas ei koskaan ole vain diabeetikko, astmaatikko tai vaikka sisätautipotilas. Puhutaan diabetesta sairastavista henkilöistä. Tai päihteitä käyttävistä nuorista. #sairaanhoitajat #hoitotyö ? https://t.co/r3H7glyDZ1

— niina glerean (@niinaglerean) March 10, 2021

Mitä tulee kolumnin toiseen asiaan eli siihen, onko lastensuojelulaitoksilla riittävät keinot rajoittaa lasten toimintaa, siitä näkemykset jostain syystä eroavat. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Susanna Hoikkala ottivat asiaan kantaa jo tammikuussa. Heidän kirjoituksensa julkaistiin monissa sanomalehdissä.

Lastensuojelulaitoksissa voidaan käyttää samoja rajoitustoimia kuin ennenkin, oli kirjoituksen pääviesti. Rajoitustoimien käytön edellytyksiä on kylläkin tarkennettu ja kirjaamisvaatimuksia täsmennetty. 

Toimittaja ehkä ajattelee, että hän on etulinjassa turvaamassa nuorten terveyttä ja lapsuutta. Tekstissä ei ilmene valvonnan lisäämiseksi kuitenkaan yhtään ratkaisuehdotusta. Missä apu/tuki? Pelkkä valvonna lisääminen voi johtaa täysin päinvastaisen tulokseen kuin tavoitellaan.

— Riikka Perälä (@riikkaperl) March 9, 2021

@PaiviHapponen On nuoria, jotka tarvitsevat tukea ja apua ongelmissa päihteiden ja elämänhallinnan kanssa, mutta he eivät tarvitse otsaansa ”päihdenuoren” leimaa. Ja kuten @Lapsiasia huomauttaa, niitä auttamisen mahdollisuuksia Lsl antaa jo nyt, osaamista tarvitaan.

— Matti Salminen (@MattiSalminen) March 9, 2021

Identiteetti, stigma ja sijaishuollon toimintakäytännöt herätti pohdintaa myös lastensuojelualan sisällä: 

Pohdimme usein työyhteisössäni sijaishuollon laitostyössä toimiamme, joilla mahdollisesti tahtomattamme vahvistamme lapsen tai nuoren päihdeindentiteettiä, esim toistuvat seulat, nuorisoasema-asiakkuus, päihdekyselyt ja -arvioinnit. Toki näitäkin tarvitaan, mutta 1/2

— Pokkinen Riikka (@RiikkaPokki) March 9, 2021

ensisijaisesti kohtaamme päihteiden käytöllä oireilevankin lapsena, joka tarvitsee päihteidenkäytön tilalle muuta, esim merkityksellisiä ihmissuhteita, (elämyksellistä/seikkailullista) toimintaa ja viihtyisän sekä turvallisen ympäristön ja kohtaavat aikuiset. 2/2

— Pokkinen Riikka (@RiikkaPokki) March 9, 2021

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille! Niin leimaava kielenkäyttö, sen tiedostaminen ja välttäminen kuin toimintakäytännöt lastensuojelun sijaishuollossa ovat tärkeitä teemoja. Keskustelu jatkukoon.

Toimittaja Päivi Happosen 9.3. julkaistun kolumnin voit lukea täältä.