Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

09.01.2023 | Näkökulma

Tarja Virolainen

Järjestöjen toimintaedellytyksistä huoli

Hyvinvointialueiden valmistelijoiden sekä päihde- ja mielenterveysjärjestöjen työntekijöiden odotukset järjestöjen roolista hyvinvointialueilla ovat suhteellisen samanlaisia. Tutkimus osoittaa, että huolta kannetaan etenkin pienempien järjestöjen tulevaisuudesta hyvinvointialueilla.

Käynnissä on historiallisen suuri hallinnollinen uudistus, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyi vuoden 2023 alussa hyvinvointialueille. Uudistukseen liittyy paljon odotuksia ja toiveita, mutta myös huolia. 

Näitä ajatuksia, toiveita ja huolia kartoittaa Emmi KauppilanJouni Tourusen ja Sari Jurvansuun tutkimus. Tutkimuksen aineisto koostuu hyvinvointialueilla päihde-, mielenterveys- tai järjestöyhteistyön valmistelussa sekä päihde- ja mielenterveysalan järjestöissä työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluista.

Tutkimuksessa tarkastellaan järjestöjen, kuntien ja hyvinvointialueiden välille syntyviä uudenlaisia yhteistyön paikkoja, eli yhdyspintoja. Samalla selvitetään, minkälaisia rooleja eri toimijat päihde- ja mielenterveysjärjestöille hahmottelevat ja mitä hyvinvointialueelle siirtyminen järjestöiltä edellyttää.

Järjestöjen roolista yhteisymmärrys 

Järjestöjen ja julkisen sektorin työntekijöiden odotukset järjestöjen roolista ovat tutkimuksen perusteella suhteellisen samansuuntaisia. Järjestöyhteistyöllä nähdään olevan keskeinen rooli yhden sote-uudistuksen tärkeimmän tavoitteen saavuttamisessa: painopisteen siirtämisessä korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn. 

Keskeisinä yhdyspintoina työntekijät näkevät järjestöjen tuottamat ostopalvelut, välimuotoiset palvelut (eli esimerkiksi vapaaehtois- ja vertaistoiminta, läheisten tuki, matalankynnyksen palvelut ja yleishyödyllinen toiminta) sekä perinteisen kansalaistoiminnan. 

Eri tehtävien painoarvo jakaa kuitenkin työntekijöiden näkemyksiä. Osa työntekijöistä pitää ostopalveluita tärkeimpänä yhdyspintana, kun taas osa näkee, että palvelutuotanto korostuu jo nykyisellään liian vahvasti muiden järjestötoimintojen kustannuksella. 

Järjestöjen toiminnasta tarvitaan lisää tietoa 

Sekä järjestöjen että julkisen sektorin työntekijät näkevät palveluohjauksen keskeisenä päihde- ja mielenterveysalan järjestöjen ja julkisten palvelujen välisenä yhteistyön muotona. 

Työntekijöiden mukaan tätä yhteistyötä vaikeuttaa erityisesti tiedon puute järjestöjen palveluista ja toiminnasta. Asiakkaan ohjautuminen palveluihin nähdään sattumanvaraisena ja perustuvan yksittäisten työntekijöiden tietopohjaan ja aktiivisuuteen. 

Ajantasaisen tiedon omaksumista vaikeuttavat järjestöjen suuri määrä ja sirpaleinen rahoitus, jonka seurauksena hankkeen toiminta on saattanut jo päättyä siinä vaiheessa, kun tietoisuus siitä on levinnyt sote-alan työntekijöille. 

Yhtenä ratkaisuna esitetään, että hyvinvointialueelle keskeisistä järjestöistä laaditaan vuosittain päivitettävät palvelukuvaukset, jotka ovat virallisella alustalla sote-alan työntekijöiden löydettävissä. 

Syntyykö uudistuksessa väliinputoajia? 

Moni järjestötyöntekijä kertoo olevansa huolissaan, muuttuvatko yhteistyön kriteerit uudistuksen myötä. Erityisesti epätietoisuus avustusten tulevaisuudesta herättää pohdintaa järjestöjen toimintaedellytyksistä hyvinvointialueilla.

Huoli koskee etenkin pieniä paikallisyhdistyksiä ja ei-ammatillisesti johdettuja järjestöjä. Moni järjestötyöntekijöistä arvelee, että hyvinvointialue saattaa yhteistyössään priorisoida järjestöjä, jotka tarjoavat palveluitaan koko hyvinvointialueella. 

Järjestötyöntekijöiden mukaan tämä saattaa johtaa siihen, että osasta järjestöistä tulee väliinputoajia, jotka jäävät hyvinvointialueella sekä ostopalveluiden kilpailutusten että avustusten ulkopuolelle. 

Myös useat julkisen sektorin työntekijät pohtivat, pystyvätkö järjestöt tuottamaan koko hyvinvointialueelle tasalaatuisia palveluita. Työntekijöiden mukaan voisikin olla hyödyllistä, että pienemmät yhdistykset yhdistäisivät voimansa, jotta niiden asema pysyisi hyvinvointialueella turvattuna.

Lisätietoa

Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0), joka on yhdentoista päihde- ja mielenterveysjärjestön, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelman tutkimushanke. Tutkimukseen haastateltiin 26 päihde- ja mielenterveysjärjestöissä sekä julkisella sektorilla työskentelevää sote-alan asiantuntijaa.

Kauppila, E., Tourunen, J. & Jurvansuu, S. (2022): Ajatuksia, huolia ja toiveita hyvinvointialuevalmistelusta. Haastattelututkimus järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhdyspinnoista (pdf). Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2022:1–14. 

Anna arvio sisällöstä

This field is hidden when viewing the form
Voimakkaasti eri mieltäEri mieltäNeutraaliSamaa mieltäVoimakkaasti samaa mieltä
Oliko tämä sivu sinulle hyödyllinen?
1 tähti = Ei yhtään, 5 tähteä = Erittäin paljon