Peliklinikalle virtaa apua hakevia kaikista yhteiskuntaluokista

Peliklinikka on yksi merkittävimmistä ongelmapelaajien palveluista Suomessa – ja edelleen ainoa ilmiön kohtaamiseen erikoistunut yksikkö, joka tavoittaa näin laajasti ongelmallisesti pelaavia ja heidän läheisiään.

Image

Vuonna 2010 pääkaupunkiseudulle perustettiin Peliklinikka ja sen kylkeen matalan kynnyksen tieto- ja tukipiste Tiltti.

Peliklinikka avautui Helsingin Kaisaniemeen keskellä ennätyksellistä hellekesää. Sitä valmisteltiin levein hartein: mukaan kutsuttiin jo alkuvaiheessa valtio, pääkaupunkiseudun kunnat ja aiheeseen useamman vuoden perehtyneitä järjestöjä.

Suunnittelussa huomioitiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisella tasolla mielenterveys- ja päihdetyötä linjanneen Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset. Niihin kuuluivat matalan kynnyksen ja yhden oven periaate ja se, että toiminnan suunnitteluun otettiin mukaan alusta asti kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat. 

Peliklinikka avattiin haasteelliseen aikaan, mikä tuo selviytymistarinan tuntua alkuvuosiin. Kunnat räpiköivät peruspalveluiden rahoitusvajeessa maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Toisaalta arpajaislaki toi rahoitusta rahapelihaittojen ehkäisyyn ja peliongelmaisten hoidon kehittämiseen.

Silloinen Stakes eli nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca ottivat vetovastuun Peliklinikan tiedonkeruusta, kehittämisestä ja arvioinnista. Kunnat ja järjestöt puolestaan toteuttivat ongelmallisesti pelaaville ja heidän läheisilleen suunnatut palvelut.

Tieto- ja tukipiste Tiltin tehtäväksi tuli matalan kynnyksen neuvonnan ja vertaistuen kehittäminen hoitopalveluiden rinnalle. Se toimi sisääntuloväylänä muihin Peliklinikan palveluihin ja tarjosi tukea toipumisen eri vaiheissa olevien kävijöiden pohdiskeluille.

Peliklinikan ja etenkin Tiltin toimintaa varjostivat alkuvuosina pätkärahoitus ja eriaikaiset toimikaudet. Tavoitteet olivat melkoisen suuret siihen nähden, kuinka paljon aikaa ja työntekijöitä oli.

Esimerkiksi Tiltti polkaistiin käyntiin kahden työntekijän voimin. Meidän tuli kahdessa vuodessa suunnitella ja avata täysin uudenlainen palvelu ja löytää sille asiakkaat. 

Nyt tuntuu hengästyttävältä lukea Tiltin alkutaipaleen tavoitteita. Tekemistä olisi riittänyt parin vuoden sijaan kymmenelle vuodelle! Osa valtakunnallisista yhteistyötavoitteista oli sellaisia, joiden edistämisessä riittää yhä työtä.

Toisaalta korkeat odotukset pakottivat toimimaan tehokkaasti. Tärkein tuli tehtyä heti alusta asti: ovet avattiin nopeasti ja kävijät saivat mahdollisuuden matalan kynnyksen asiointiin nimettömänä ja aikaa varaamatta. Asiakkaat löysivät meidät, ohjautuivat eteenpäin tai saivat jäädä vertaistoimintaan vailla hoitoon hakeutumisen pakkoa.

Nyt tuntuu hengästyttävältä lukea Tiltin alkutaipaleen tavoitteita.

Peliklinikan yhden oven takaa löytyi jo syyskuusta 2010 lähtien monipuolisia palveluita. Asiakkaan oma arvio palvelujen tarpeesta on aina riittänyt oikeutukseksi tulla Tilttiin tai varata aika Peliklinikan avohoidon ajanvarauspuhelimesta.

Tämä näkyy edelleen Peliklinikan asiakastyössä: kasvokkaisissa palveluissa asiakkaita kohtaavien työntekijöiden arkipäivää on sen selvittäminen, mihin ovesta sisään tupsahtava asiakas on tulossa. Hän saattaa kertoa varanneensa ajan Peluuriin tai soittaneensa Tilttiin – kumpikaan ei ole mahdollista – vaikka onkin tulossa Peliklinikan avohoidon terapeutin vastaanotolle. 

Peliklinikalla on kohdattu kasvokkain, puhelimitse ja verkkopalveluissa yli 20 000 ensimmäistä kertaa apua hakevaa pelaajaa tai läheistä.

Vuosien varrella kuva peliongelmiin apua hakevista ihmisistä on monipuolistunut. Meillä asioi ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista: työssäkäyviä ja työelämän ulkopuolella olevia, perheellisiä ja yksin eläviä, hyvin toimeentulevia ja niukan toimeentulon kanssa kamppailevia.

Vaikka enemmistö ongelmallisesti pelaavista on nuoria tai keski-ikäisiä miehiä, kohtaamme yhä useammin myös kaikenikäisiä naisia.

Pääsemme kulkemaan kappaleen matkaa apua hakevien pelaajien ja läheisten rinnalla, kannattelemaan heitä matkalla kohti toipumista. 

Kaikki hoitoon hakeutuvat pelaajat kärsivät vakavista, pitkään kestäneistä peliongelmista. Verkossa pelaaminen ja kaikkiruokainen, monikanavainen pelaaminen ovat yhä tavallisempaa. Kivijalassa eli pelipisteissä pelaamisen osuus laskee vuosi vuodelta. Pelaamista rahoitetaan yhä enemmän pikavipeillä ja isoiksikin kasvavilla velkasummilla.

Työntekijöiden asiantuntijuus on kehittynyt vankaksi. Työtä tehdään paneutuen ja asiakkaan kokemuksesta käsin.

Kohtaamisissa kuullaan tarinoita, joista ei puutu traagisia elementtejä. Aina sekä surettaa että suututtaa ensikävijöiden puolesta, kun kuulee, mitä kaikkea liiallinen pelaaminen on heidän elämässään sekoittanut ja kuinka vähän tukea ja ymmärrystä he ovat kokeneet saaneensa.

Peliongelma on edelleen omalta lähipiiriltä salattu ja peitelty pulma.

Toisaalta meille on kerrottu myös monta todellista selviytymis- ja sankaritarinaa. Yhä uudestaan ihailen esimerkiksi sitä, millaisella sitkeydellä pelaamisesta aiheutuneita velkoja maksetaan, useampaakin työtä yhtäaikaisesti tehden ja kaikesta tinkien.

Peliongelma on edelleen omalta lähipiiriltä salattu ja peitelty pulma. Mediassa paljon palstatilaa saaneet kokemustarinat ovat ilmiöstä tuotetun tiedon rinnalla lisänneet ymmärrystä ongelmien yleisyydestä ja tuoneet samastumiskohteita avun hakemista miettiville. Enää emme joudu vakuuttelemaan Tiltin ensikävijöille, että muitakin ongelmallisesti pelaavia on olemassa ja ettei tulija ole tilanteessaan yksin. 

THL:n Kari Huotari totesi vuonna 2009 julkaistussa selvityksessään Sattumanvaraisuudesta koordinointiin: Ongelmapelaajien tuki- ja hoitopalvelut sekä hoitopalvelujärjestelmän kehittäminen, että ongelmapelaajille suunnatussa tuki- ja hoitopalvelujärjestelmässä on suuria aukkoja. Hän ehdotti yhdeksi ratkaisuksi alueellisena hoitopaikkana ja valtakunnallisena osaamiskeskuksena toimivan avopalveluyksikön perustamista pääkaupunkiseudulle.

Tätä tehtävää Peliklinikka on hoitanut keräämällä tilastotietoja asiakaskohtaamisista, pilotoimalla toimintamalleja ja tekemällä tutkimus- ja verkostoyhteistyötä.

Tietoa ja tutkimuksia rahapeliongelmista on nykyisin valtavasti verrattuna vuoteen 2003, jolloin auttavan puhelimen tarvetta selvittämään palkattu Tapio Jaakkola tuli töihin rahapelihaittakentälle. Tuolloin kaikki Suomessa aiheesta julkaistu mahtui liki peukalon ja etusormen hankaan: muutama pieni tietolehtinen ja pari kirjaa.

Alkuun rahapelihaittojen kentällä työskenteli kourallinen asiantuntijoita. Sittemmin ilmiön parissa työskentelevien määrä on kasvanut reilusti niin meillä Peliklinikalla kuin muuallakin Suomessa. Jo 1990-luvun puolivälistä kentällä toimineiden konkareiden, Sininauhaliiton ja A-klinikkasäätiön, rinnalle on tullut lukuisia muita järjestöjä.

Näyttää siltä, että palvelujärjestelmän tilkkutäkissä on tulevina vuosina vähemmän reikiä

Kertynyttä osaamista on koottu verkkokoulutuksiksi ja tietopaketeiksi ja viety myös kuntiin. Peluurin ja Tiltin matalan kynnyksen palvelut toimivat näköalapaikkana hienovaraisiin muutoksiin ilmiössä, mutta vahvaa osaamista ja toimivia palveluita alkaa olla jo muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Sosped-säätiön vertaistoiminta on valtakunnallista ja Sovatek-säätiö toimii laajalla alueella Itä- ja Keski-Suomessa.

Myös Tiltin toimintaa käynnistellään vuonna 2021 usealla paikkakunnalla. Näyttää siltä, että palvelujärjestelmän tilkkutäkissä on tulevina vuosina vähemmän reikiä ja yhä useampi pelaaja tai läheinen saa avun kotipaikkakunnaltaan.

Peliklinikan kohtaamisissa on läsnä koko elämä ja me Peliklinikalla työtä tekevät ammattilaiset saamme tehdä työtä joka päivä kiinnostavan ilmiön parissa. Pääsemme kulkemaan kappaleen matkaa meiltä apua hakevien pelaajien ja läheisten rinnalla, kuuntelemaan, kannattelemaan, tukemaan ja haastamaan heitä matkalla kohti toipumista.

Teksti: Jenni Kämppi

Tiltin koordinaattori Jenni Kämppi tuli Peluurin osa-aikaiseksi päivystäjäksi vuonna 2004 ja on siitä lähtien toiminut eri asiantuntijarooleissa pelihaittakentällä, esimerkiksi kouluttajana, projektipäällikkönä ja työnohjaajana. Koulutukseltaan hän on sosiaalityöntekijä, teologi ja voimavarakeskeinen työnohjaaja.

Peluuri on A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliiton yhteishanke. 

Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehden numerossa 5/2020.

18.2. ilmestyvä Tiimi-lehden teemanumero valottaa pelaamisen monia kasvoja. Lehdessä käsitellään  esimerkiksi ongelmallisesti rahapelaavan läheisen asemaa ja digipelaamista. 

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Painetun Tiimi-lehden tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat lehden kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!

Muokattu viimeksi 05.02.2021.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti