Myös vapaus olla osallistumatta voi luoda osallisuutta

Matalan kynnyksen kohtaamispaikka tarjoaa mielenterveyskuntoutujille merkittäviä osallisuuden kokemuksia. Aina kyse ei ole aktiivisen toiminnan vahvistamisesta, vaan merkityksellistä voi olla mahdollisuus levätä ja olla toimeton.

Image
kahvikuppi kädessä
Julkaistu 19.10.2021 | Tutkimus
Jaa Artikkeli

Psyykkiset sairaudet rajoittavat usein osallisuutta, jonka vahvistaminen on palvelujärjestelmän keskeinen tavoite. Osallisuuteen liittyy kuitenkin myös paradokseja, joihin on syytä kiinnittää huomiota palveluja kehitettäessä. 

Sari Jurvansuun, Teemu Kaskelan ja Jouni Tourusen Tietopuun tutkimussarjassa julkaistussa artikkelissa tarkastellaan, millaista osallisuutta mielenterveyskuntoutujille suunnattu kohtaamispaikka mahdollistaa kävijöilleen. 

Tutkimus perustuu havainnointiin ja kävijöiden ja työntekijöiden haastatteluihin pääkaupunkiseudulla toimivassa kohtaamispaikassa. Se on tehty osana A-klinikkasäätiön koordinoimaa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0)

Keskeistä oli kokemus hyväksytyksi tulemisesta psyykkisen sairauden ja siihen liittyvän oireilun kanssa.

Kohtaamispaikassa kävijöiden osallisuutta vahvistivat mielekäs tekeminen ja arjen jäsentyminen. Tärkeitä olivat rutiinit, kävijöiden omien voimavarojen huomioiminen ja heidän valintojensa ja osallistumistapojensa kunnioittaminen. 

Kävijöiden vointi vaihteli paljon. Keskeistä oli kokemus hyväksytyksi tulemisesta psyykkisen sairauden ja siihen liittyvän oireilun kanssa. Osallisuus kohtaamispaikkayhteisössä hälvensi merkittävällä tavalla yksinäisyyttä ja siihen liittyvää ahdistusta.

Kävijät arvostivat kohtaamispaikassa sitä, ettei siellä tarvinnut käsitellä omaa sairautta eikä siellä odotettu sairauteen liittyviä toimia. Muihin palveluihin ja kohtaamispaikan ulkopuoliseen maailmaan liittyi usein stigman kokemuksia ja turvattomuutta. 

Esimerkiksi toimettomuus ja lepo ilman aktiivisen sosiaalisuuden pakkoa näyttivät tukevan osallisuutta ja kuntoutumista.

Kohtaamispaikka puolestaan hahmottui yhteisölliseksi turvapaikaksi sairauden erilaisissa vaiheissa. Kävijän oman kodin ja ulkomaailman välillä oli usein korkea kynnys, jota turvalliseksi koettu matalan kynnyksen kohtaamispaikka lähiympäristössä madalsi merkittävällä tavalla. 

Osallisuuteen liittyi ristiriitaisuuksia. Myös näennäinen osallistumattomuus hahmottui keskeiseksi osallisuuden ulottuvuudeksi ja edellytykseksi. Esimerkiksi toimettomuus ja lepo ilman aktiivisen sosiaalisuuden pakkoa näyttivät tukevan osallisuutta ja kuntoutumista. Aktivointitavoitteet tarjoavat liian suppean näkökulman mielenterveyskuntoutujien osallisuuteen.

Osallisuus ja osattomuus eivät ole yksiselitteisiä käsitteitä. Tutkimuksen perusteella palvelujen mahdollistamaa osallisuutta arvioitaessa ja palveluja kehitettäessä on tärkeää kuulla palvelunkäyttäjää itseään hänelle elämäntilanteessaan merkityksellisistä asioista. 

”Tämäkin tutkimus osoittaa, että kohtaamispaikkojen hyödyt omalle kohderyhmälleen ovat kiistattomat, vaikka ulkopuolelta niitä ei aina nähdä. Ilman kohtaamispaikkoja oman kodin kynnys on monelle vakavasti sairastuneelle liian korkea ylittää. Siksi paikka, jossa voi myös ’olla osallistumatta’, on toimintakyvyn kannalta erittäin tärkeä”, sanoo kehitysjohtaja Janne Jalava Mielenterveyden keskusliitosta. 

Sari Jurvansuu, Teemu Kaskela & Jouni Tourunen: Pienoisetnografinen tutkimus osallisuuden ulottuvuuksista mielenterveyskuntoutujien kohtaamispaikassa. Tietopuu: Tutkimussarja 5/2021.

Lisätietoa:
Sari Jurvansuu, tutkija, A-klinikkasäätiö, 046 9210 804, [email protected]

Muokattu viimeksi 19.10.2021.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti