Kun digipelaaminen tuottaa tyhjyyden, apua saa Restart-kurssista

Rahapeliongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä ja heidän läheisiään auttava Peluuri avasi toimintaansa uusille urille vajaa vuosi sitten. Apua suunnattiin silloin myös digipelaajille, jotka pelaavat tietokoneella, pelikonsolilla tai mobiililaitteella ja tavoitteena on lähinnä viihtyminen. 

Restart-hanke käynnisti kahdeksan viikon mittaisen verkkokurssin digipelaamiseensa muutosta hakeville ihmisille. Maksuttomaan verkkokurssiin sisältyvät viikoittaiset puhelut oman valmentajan kanssa. Restart-ohjelmaan voi hakeutua itse eikä lähetettä tarvita. Osallistua voi myös nimettömänä. Työskentelyn tavoitteen asettaa osallistuja itse. 

Työ piti aloittaa kokonaan alusta, sillä ongelmia tuottavaan digipelaamiseen ei ole olemassa mitään vakiintunutta hoitomallia. Niinpä tutkittiin ja vertailtiin maailmalta löytyneitä erilaisia hoito-ohjelmia. Ajatus oli myös, että Peluurin rahapelaajille käynnistämää hyvin suosituksi tullutta Peli poikki -ohjelmaa voisi versioida soveltumaan myös digipelaajille.

Tämä ajatus kariutui pian. Peli poikki oli suunniteltu rahapelaajille. Rahapelaamista motivoi yleensä halu voittaa rahaa. Myös hoito-ohjelmassa käsitellään paljon esimerkiksi rahatilannetta ja rahaan liittyviä virheuskomuksia ja tunteita. 

Digipelaamisessa kyse on jostain muusta. Mutta mistä muusta? Siitä oli aluksi lähinnä vain arvailuja.

Rahapeliongelmissa ja digipeliongelmissa on jotain samaa ja jotain erilaista.

Restart-hankkeen projektipäällikkö Sanni Nuutinen on rahapeliongelmissa olevien ihmisten auttamistyön pioneereja. Hän aloitti työt rahapelaajille ja heidän läheisilleen suunnatussa matalan kynnyksen tieto- ja tukipiste Tiltissä 2010 ja siirtyi Peluurin Peli poikki -ohjelman terapeutiksi 2017.

Hän näkee, että rahapeliongelmissa ja digipeliongelmissa on jotain samaa ja jotain erilaista.

Rahapelaamisessa keskeistä on raha. Rahapelaaja voi esimerkiksi ajatella viimeiseen asti, että ongelmat ratkeavat sillä, millä ne ovat tulleetkin, eli rahalla: velat kuitataan voitoilla. Se on motiivi jatkaa pelaamista. 

Rahapeliongelmassa on monesti kiihtymisvaihe, kun rahaa alkaa kulua pelaamiseen kiihtyvää tahtia, Sanni Nuutinen sanoo. Kun rahat on loppu ja velkaa paljon, eteen tulee umpikuja. Tilanne kaatuu omaan mahdottomuuteensa. 

Sen sijaan digipelaajilla tilanne pahenee pikkuhiljaa.

”He löytävät itsensä miettimästä, miten tilanne on edennyt tähän. Tulee olo, että näin ei voi jatkua. On iso kysymys, miksi en ole tyytyväinen, mistä ongelmat johtuvat ja mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Rahapelaajilla tilannekuva on selkeämpi: rahaa ei ole ja velkaa on paljon. Siitä ihminen päättelee, että kyseessä on rahapeliongelma.”

Mikä ongelmallista rahapelaamista ja ongelmallista digipelaamista yhdistää? Se, että kumpikaan ongelma ei ole lompakossa vaan hyvin pitkälle ajatusmaailmassa ja korvien välissä, Nuutinen sanoo.

Harva haluaa lopettaa pelaamisen kokonaan.

Digipelaajien Restart-verkkokurssille oli tammikuun 2021 puoliväliin mennessä hyväksytty 32 henkilöä ja kurssin on ehtinyt suorittaa 12 henkilöä. Verkkokurssi on tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille. Hakijat ovat olleet 21–48-vuotiaita ja kolme neljäsosaa heistä on miehiä.

Kukin osallistuja hakeutuu Restart-ohjelmaan omista lähtökohdistaan. Jotkut ovat havahtuneet elämän taitekohdassa. Toisilla taustalla voi olla tilanne, jossa pelaamiseen paetaan stressiä. Jos esimerkiksi omaa aikaa on hyvin vähän, pelaaminen voi olla keino ottaa sitä. Joillakin voi olla elämässä vaikeuksia, joista ahdistus on luonnollinen seuraus. Mutta jos ahdistusta pakenee pelaamiseen, silloin ei tule tehneeksi mitään ahdistusta aiheuttaville asioille.

Myös pelaajien itselleen asettamat tavoitteet vaihtelevat. Harva haluaa lopettaa pelaamisen kokonaan. Yleisemmin tavoitellaan tasapainoa pelaamisen ja muun elämän välille vähentämällä pelaamista tai muuttamalla pelaamistottumuksia.

Suurin hakijaryhmä ovat olleet 30 ikävuoden rajapyykkiä lähestyvät miehet.

Vaikka volyymit ovat vielä pieniä, Sanni Nuutinen sanoo, että tyypillinen Restart-kurssille hakeutuva on alkanut hahmottua. 

Suurin hakijaryhmä ovat olleet 30 ikävuoden rajapyykkiä lähestyvät miehet. He ovat nuoria aikuisia, jotka ovat päätyneet elämässään taitekohtaan. Joillakin edessä on siirtyminen työelämään, parisuhde voi olla vakiintumisvaiheessa ja lapsikin ehkä tulossa. 

Tai sitten on huomattu, että omanikäiset kaverit ovat päässeet elämässään johonkin sellaiseen pisteeseen, jonne itsekin haluaisi. Tilanne voi näyttää siltä, että kun kavereilla on jo asunnot, autot, vakityöt ja perheet, itsellä aika on mennyt pelatessa. Elämä tuntuu tyhjältä eikä se sisällä riittävästi merkityksellisiä asioita.

”Siinä kohtaa on pysähdytty pohtimaan, millaista oma elämä on sillä hetkellä ja kuinka sitä haluaisi elää jatkossa”, Sanni Nuutinen sanoo. Oleellista on, että ihminen itse miettii, mitä hän elämältään toivoo. Jos haluaa elää pelaten ja esimerkiksi ilman perheenperustamishaaveita, sekin on ok.

Verkkokurssiin saatiin aineksia varsinkin hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisesta ajattelusta. 

Takaisin Restart-verkkokurssiin. Kun ongelmallisen rahapelaamisen käsittelystä oli hankala ottaa oppia ongelmallisen digipelaamisen käsittelyyn, pikkuhiljaa löydettiin muita lähestymistapoja. Aineksia verkkokurssiin saatiin varsinkin hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisesta ajattelusta. 

Sitä voi soveltaa monenlaisissa tilanteissa, joissa ideana on saada aikaan muutos omassa käyttäytymisessä. Hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisessa ajattelussa huomio käännetään ihmisen omien arvojen mukaiseen merkitykselliseen elämään. 

Ongelmallisen digipelaamisen yhteydessä kysymyksen arvojen mukaisesta toiminnasta voi esittää vaikkapa niin, että jos pelaamisen tarkoitus on hauskanpito, vieläkö pelaaminen palvelee sitä tarkoitusta. Onko pelaamisen lisäksi myös muita elämän osa-alueita ja mikä siellä on tärkeää? Haetaan tasapainon ajatusta.

Toinen ohjelmassa käytettävä keskeinen teema on ajatusten eriyttäminen. Kun ihminen kertoo esimerkiksi pakenevansa ahdistusta pelaamiseen, ajatuksia eriyttämällä haetaan sitä, että hän saa etäisyyttä ahdistaviin ajatuksiinsa. Silloin ne eivät tunnu niin todelta.

Restart-ohjelman rakensivat hankkeen projektipäällikkö Sanni Nuutinen ja projektisuunnittelija Petri Behm. Apua saatiin Peliklinikan työntekijöiltä, hankkeen ohjausryhmän asiantuntijoilta, työterveyspsykologi Arto Pietikäiseltä ja Peli poikki -ohjelman suorittaneilta kokemusasiantuntijoilta, joilla ongelmana oli ollut digipelaaminen ennemmin kuin rahapelaaminen.

Restart-kurssin keskeytysprosentti on ollut huikean alhainen.

Sanni Nuutinen on iloinen siitä, että ainakin tässä vaiheessa voi sanoa, että Restart-ohjelma on toiminut. Osallistujat vievät ohjelmaa läpi kurinalaisesti, tekevät tehtävät ja ovat yhteydessä valmentajaan sovitusti.

Keskeytysprosentti on ollut huikean alhainen, vain 17. Osallistujilta on tullut myönteistä palautetta. Moni on kertonut käyttäneensä ohjelmassa oppimiaan työkaluja muidenkin elämässään tapahtuvien muutosten työstämiseen.

Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi digitaaliseen tai videopelaamiseen liittyvän pelaamishäiriön ICD-11 -tautiluokitukseensa runsas kaksi vuotta sitten. Pelaamishäiriön kriteerejä ovat heikentynyt pelaamisen kontrolli, pelaamisen asettaminen etusijalle muihin elämänalueisiin nähden ja pelaamisen jatkuminen tai lisääntyminen haitoista huolimatta. 

Pelaamishäiriön lääketieteellistä diagnoosia on pidetty hyvänä asiana, sillä se tekee ongelmallista digipelaamista näkyväksi ja helpottaa avun hakemista. Diagnoosia on myös kritisoitu. On sanottu, että se medikalisoi pelaamishäiriön ja on omiaan lisäämään pelaamista koskevaa perusteetontakin huolta esimerkiksi lasten vanhemmilla.

Riippuvuudesta on järkeä puhua, jos siitä on hyötyä.

Myös riippuvuus-sanan käyttöä digipeliongelmien kohdalla on arvosteltu. Varsinkin nuorten pelaajien kohdalla sitä pidetään leimaavana. Lisäksi on huomautettu, että ihmisten elämäntilanteet ovat usein monimutkaisia eikä ongelmia voi pelkistää yksinomaan pelaamiseen.

Restart-hankkeen projektipäällikkö Sanni Nuutinen näkee, että riippuvuudesta on järkeä puhua, jos siitä on hyötyä. Se voi olla perusteltua, kun kyse on vakavasta ongelmallisesta digipelaamisesta, joka aiheuttaa paljon haittaa ja on pakonomaista. Varsinkin, jos ihminen itse kuvaa omaa tilannettaan riippuvuudeksi, sitä ei ole syytä kyseenalaistaa.

”Silloin kannattaa kysyä, mitä riippuvuus hänelle tarkoittaa? Edistääkö tilanteen kuvaaminen riippuvuudeksi hänen toipumistaan? Nämä ovat tärkeitä keskusteluja käytäväksi auttamisen kontekstissa.”

Nuutinen sanoo, riippuvuus ei kuvaa läheskään kaikkien ongelmallisesti digipelaavien tilannetta. 

”Riippuvuuden kehittyminen vie pitkän ajan ja sisältää erilaisia vaiheita. Ongelmaa pitää katsoa laajemmin kuin pelkästään riippuvuuden näkökulmasta.” 

Restart-ohjelman omat sivut Peluurin sivustolla.

Teksti: Auli Saukkonen
Kuva: Unsplash

Haastattelu on julkaistu Tiimi-lehdessä 1/2021.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!