Kuinka motivoida vertaistoimintaan osallistuvaa?

Vertaisuus herättää meissä palveluiden tuottajissa monenlaisia ajatuksia. Kukin katsoo vertaisuutta omasta näkökulmastaan, ja asiaan vaikuttaa suuresti myös työnkuva. Oma työni liittyy vahvasti vertaisuuteen ja vertaistoiminnan eri muotojen kehittämiseen. 

Kuka on kokemusasiantuntija ja kuka on vertainen? Kun puhutaan päihteitä käyttävistä ihmisistä, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus on yleensä erotettu toisistaan seuraavanlaisesti: kokemusasiantuntija on raitistunut ja toipunut päihdeongelmastaan sekä käynyt kokemusasiantuntijakoulutuksen. Kokemusasiantuntijoita palkataan jo jonkin verran päihdetyöhön. Heille maksetaan palkkaa tai palkkioita tekemästään työstä.

Vertainen saattaa edelleen käyttää päihteitä ja elää ikään kuin kahden maailman välissä. Kuitenkin halu osallistua ja vaikuttaa on vahvasti olemassa. Vertaisilla on mahdollisuus osallistua matalan kynnyksen toimintoihin toimintakyky huomioiden. 

Osiksen kokemusten mukaan toimintoihin osallistuneet ovat pääsääntöisesti tsempanneet ja jättäneet päihteidenkäytön vertaistoimintapäivinä pois. Se kuvastaa hyvin ihmisen halua ja tahtotilaa olla osana yhteiskuntaa ja tuntea itsensä hyväksytyksi. 

Voiko vertaista palkita toiminnasta ahkeruusrahalla tai muulla palkkiolla, riippuu taustaorganisaatiosta ja rahoitusmallista. Esimerkiksi sote-järjestöjä rahoittavan STEAn ohjeistuksessa on kielletty avustusten maksaminen vertaisille.

Millainen ero on kokemusasiantuntijan ja vertaisen toiminnalla? Esitän yhden esimerkin:

1. Kokemusasiantuntija on tavattavissa sosiaalitoimessa. Hän tukee palveluihin hakeutuvaa käyttäen omia kokemuksiaan ja koulutustaan toiminnassaan. Kokemusasiantuntija toimii siltana palvelun ja palvelua tarvitsevien välillä. Kokemusasiantuntijalle maksetaan tästä palkka tai palkkio. Se on hyvä, työstä tulee maksaa.
2. Vertainen kiertää kaupungilla tukien kohtaamiaan ihmisiä ja kertoen palveluista ja niihin hakeutumisesta käyttäen omia kokemuksiaan. Vertainen jakaa kohdattavilleen ja taustayhteisölleen tietoa, ja hänkin toimii siltana palveluiden ja palveluita tarvitsevien välillä. Riippuu taustaorganisaatiosta, voiko vertaiselle maksaa palkkaa tai palkkiota. Jos palkkaa tai palkkiota ei voi maksaa, se ei ole hyvä eikä niin tulisi olla.

Kuinka haasteellisessa elämäntilanteessa elävää vertaista sitten voisi huomioida ja motivoida vertaistoimintaan? Toiminta edistää vertaisen osallisuutta ja antaa myös hyvää mieltä. Kuinka voin osoittaa vertaiselle arvostusta muuten kuin kauniilla sanoilla? Kauniilla sanoilla ei voi maksaa ostoksia kaupassa. Kauniilla sanoilla ei saa ruokaa eikä uusia kenkiä rikkinäisten tilalle.

Ratkaisu tasavertaisuuden edistämiseksi ja päihteitä käyttävien ihmisten stigman häivyttämiseksi voisi olla yhteistyön lisääminen ja esilletulot eri toimijoiden kanssa. Näin lisäisimme ymmärrystä ja tietoa liittyen siihen osallisuuden ja arvostamisen tarpeeseen, joka on meissä kaikissa. Niin päihteitä käyttävissä, kuin raittiissa ihmisissä, ovatpa he sitten kokemusasiantuntijoita tai vertaisia. 

Mitä tulee palkkioihin, joiden kohdentamisissa epätasa-arvoa ilmenee, kuinka ratkaista tämä. Tähän ongelmaan ratkaisua ei ole helppo löytää. Toisissa järjestöissä ja kaupunkien palveluissa on maksumahdollisuus. Yksi ratkaisu voisi olla, että kaupunkien edustajien kanssa istuttaisiin saman pöydän ääreen pohtimaan menetelmiä, jolla pystyttäisiin korjaamaan ihmisten välille muodostunutta epätasa-arvoista tilannetta.

Jään edelleen etsimään tasavertaisuutta ihmisten välille. Ehkäpä löydän ratkaisun. Vielä antoisampaa se olisi löytää yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Kirjoittaja: 

Aino Rukkila 
Kehittämiskoordinaattori, Osis-hanke 

Kirjoittaja työskentelee vertaisten osallisuutta vahvistavassa Osiksessa ja on A-klinikkasäätiön päihdetyön eettisen toimikunnan jäsen. Toimikunta arvioi päihdetyötä ja -palveluja sosiaali- ja hoitoeettiseltä pohjalta sekä päihdepalveluja tarvitsevien, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta.