Ihminen riippuvuuden takana unohtuu liian usein

Mediakeskustelu käyttötiloista ja niiden tarpeellisuudesta on ollut kiivasta kuluneen vuoden aikana. Artikkelit ovat olleet pääosin kunnioittavaa päihteitä käyttäviä ihmisiä kohtaan ja asiasisällöltään korrektia luettavaa, mutta kommenttiosioista ei voi sanoa samaa. Jokaisella tuntuu olevan sanottavaa siihen, miten päihdeongelma tulisi ratkaista ja miten päihteitä ongelmallisesti käyttäviä ihmisiä kohdella.

“Itse valitsevat tiensä ja sitten uhriutuvat ja ongelma on muissa. Huoh.”

“Käyttäjillä, kuten kaikilla muilla syrjäytyneillä ihmisillä, on liikaa oikeuksia ja liian vähän velvollisuuksia, mikä passivoi pahasti. Tough love on ainoa, mikä oikeasti voisi auttaa. Tahdonvastainen kuntoutus jossain vaikka leiritoiminta tyylisessä mestassa maaseudulla, kaukana houkutuksista ja huumekauppiaista, voisi toimia.”

“Ihan omalla toimillaan ovat tähän tilaan joutuneet kaikesta yhteiskunnan huolenpidosta huolimatta. Jossain vaiheessa ei vain enää jaksa ymmärtää niitä, jotka kokevat, että näitä pitäisi vielä auttaa, kun omasta tahdostaan ovat tässä tilassa.”

“En ole alan asiantuntija, mutta… jokainen päättää itse ensimmäisestä kerrasta ja siitä seuraava ns. sairaus on aika pitkälti itse aiheutettua.”

Ylen käyttöhuoneita käsittelevän artikkelin kommenttiosio

Kommentit kertovat mielestäni paljon ihmisten ajatus- ja arvomaailmasta. Ajatus, että päihdeongelmista kärsivien ihmisten kärrääminen eristyksiin poistaisi päihdeongelman niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla, on naiivi, mustavalkoinen ja epäempaattinen.

Päihderiippuvuus on sairaus, siinä missä muutkin

Lääketieteessä päihderiippuvuus tunnistetaan nykyään neurobiologiseksi sairaudeksi, joka ulottuu psyykkisille ja sosiaalisille elämän osa-alueille. Ongelman syntyyn, laajuuteen, vakavuuteen ja hoitoon vaikuttavat kaikki nämä kolme osa-aluetta ja tämän takia hoito on haastavaa. (Lääkäriliitto 2022).

Moni ihminen ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän päihdeongelmien juurien olevan muualla kuin fyysisessä riippuvuudessa, vaan ne nähdään pääasiassa itseaiheutettuna moraalisena ja sosiaalisena ongelmana. Päihteiden ongelmakäyttö nähdään valintana, jonka voisi lopettaa “ottamalla itseään niskasta kiinni”.

Päihde on harvoin, jos koskaan, ongelman alku.

Päihde on ennemminkin välikappale, jolla lääkitään, paetaan tai turrutetaan jo olemassa olevaa ongelmaa – pahaa oloa, tunteita, traumoja, vaikeita elämäntilanteita, kuormittavia ihmissuhteita ja esimerkiksi fyysisiä kipuja.

Päihteet eivät kuitenkaan ole ainoa keino. Meillä jokaisella on arjessa toimintoja tai asioita, joilla lievitämme huonoa oloa, raskasta viikkoa tai kiirettä, saamme keskittyä muuhun kuin mieltä painaviin asioihin, päästä hetkeksi pois todellisuudesta. Näitä voivat olla esimerkiksi työ, urheilu, sosiaalinen media, ruoka, shoppailu, pelaaminen, seksi, tupakointi. Näillä kaikilla on kääntöpuolensa ja niihin voi jäädä koukkuun, mutta ulkopuolelta tämä voi olla vaikeammin tunnistettavissa.

Jatkuvasti paljon työtä tekevä voi paeta työllään kotona painavia asioita ja työ toimii turvapaikkana. Työstä voi toisaalta tulla myös mielen sisällä oman ihmisarvon määrittäjäksi, eikä töidentekoa osaa vähentää edes uupumuksen keskellä. Urheilulla taas voi hakea endorfiiniryöppyä, itsensä voittamista ja ahdistuksen hallintaa, mutta se voi myös kääntyä pakkotoiminnoksi ja oman arvon määrittäjäksi aivan niin kuin työkin.

Some voi lisätä kuuluvuuden tunnetta, mutta samalla koukuttaa tuomalla tunnetta siitä, että on hyväksytty ja pidetty tykkäys- ja seuraajamäärien perusteella. Ruoka voi tuoda lohtua ja turvaa, mutta tunnepohjainen syöminen voi alkaa hallita syömistä niin, että fyysinen nälkä jää täysin taka-alalle. Tupakan terveysriskit taitavat tässä vaiheessa olla jo kaikille tuttuja, mutta silti tupakalle meneminen voi tuoda tauon hektiseen päivään töistä, koulusta tai ihan vain mielensisäisistä asioista ja antaa signaalin aivoille, että nyt saa hetken levähtää.

Voimme siis nähdä, että riippuvuus ei ole yksiselitteinen asia.

“Ei tukipalveluita minun verorahoillani”

Päihdeongelmasta kärsivien hoitoa jaksetaan vastustaa iänikuisella argumentilla verorahojen käytöstä ja pienikin empatianosoitus päihdeongelmasta kärsiviä kohtaan nähdään hyysäyksenä ja pään silittelynä.

Huoli yhteiskunnan verorahojen käytöstä tuntuu olevan ainoastaan silloin, kun on asenne päihdeongelmia ja päihdeongelmasta kärsiviä kohtaan on empaattinen, ymmärtävä ja keskittyy siihen, miten heitä voisi auttaa.

Yksilöt ovat paljon mieluummin käyttämässä verorahojaan päihdeongelmasta kärsivien ihmisten siivoamiseen pois katukuvasta, kuin siihen, että heille lisättäisiin tukipalveluita. Jyrkän näkökannan taustalla on usein ajatus siitä, että päihteiden käyttö on vapaavalintaista ja näin ollen päihdeongelma olisi itseaiheutettua.

Voidaan ajatella, että itse päihteiden käytön aloitus on oma valinta, sillä jokainen tekee valinnan ottaessaan ensimmäisen huikan tai ensimmäiset vedot. On mielestäni kuitenkin kohtuutonta syyttää ihmistä riippuvuudesta ja evätä ihmisarvoinen kohtelu tämän perusteella.

Tärkeämpää olisi pohtia, mikä saa ihmisen alunperin kokeilemaan päihdettä tai valitsemaan vedot jamiksi toiset jäävät koukkuun nopeasti ja jatkavat käyttöä, kun taas toiset pystyvät kieltäytymään useidenkin kokeilujen jälkeen.

Jokaisella ihmisellä on erilainen resilienssi eli asioiden sietokyky, emmekä käsittele asioita samalla tavalla. Elämäntilanteet, ihmissuhteet, tunteet, traumat jne. vaikuttavat meihin kaikkiin eri tavoin, ja niiden sietokykymmekin on erilainen. Esimerkiksi jotkut sietävät muutosta elämässään paljon paremmin kuin toiset. Uskon, että ihmisen psyykkisellä kantokyvyllä on paljonkin tekemistä sen kanssa, kuinka helposti ja usein tarvitsemme pakoa todellisuudesta.

Jokainen meistä tarvitsee rakkautta

Päihdeongelman tai muun addiktion alla on aina ihminen.

Ihminen, joka elää tai on ainakin ennen riippuvuutta elänyt tavallista arkea. Ihminen, joka käy kaupassa, imuroi, tiskaa ja pyykkää. Ihminen, joka käy töissä ja näkee ystäviä. Ihminen, joka kaipaa hyväksyntää, ymmärrystä, arvostusta ja rakastetuksi tulemista, tukea ja turvaa. Ihminen, jolla on ajatuksia, toiveita ja tunteita. Ihminen, jolla on ihmisarvo.

Riippuvuus ei poista näitä asioita, eikä tarkoita, ettei riippuvuudesta kärsivä ihminen ansaitsisi arvostavaa, hyväksyvää ja inhimillistä kohtaamista. Tämä tuntuu unohtuvan kommenttikentissä hyvin usein.

Lue lisää

Ala-Heikkilä, M. Tamperelaistutkija löysi kiinnostavan yhteyden alkoholiriippuvuuden ja todellisuuspaon väliltä – Jos hukuttaa ongelmiaan päihteisiin, kannattaa kysyä itseltään yksi kysymys. Aamulehti. 24.9.2022.Tamperelaistutkija löysi yhteyden alkoholiriippuvuuden ja todellisuuspaon väliltä – Uutiset – Aamulehti

Martikainen, A & Viitala, S. Täällä kovia huumeita käytetään nyt, kun valvottuja käyttöhuoneita ei ole – vaarana ovat pahat tulehdukset ja ryöstetyksi tuleminen. Yle. 23.9. 2022.Täällä kovia huumeita käytetään nyt, kun valvottuja käyttöhuoneita ei ole – vaarana ovat pahat tulehdukset ja ryöstetyksi tuleminen (yle.fi)

Lääkäriliitto. Potilaan päihdeongelma. Viitattu 7.10.2022. Potilaan päihdeongelma | Lääkäriliitto – Lääkärin etiikka -kirja (laakariliitto.fi)