Ennen ja jälkeen koronan

Näin kaikki muuttui hetkessä Katuklinikan toiminnassa tänä keväänä. Katuklinikan Minna Ursin piti päiväkirjaa Helsingissä ja Pirjo Tomperi Oulussa ennen koronavirusepidemiaa ja nyt sen aikana.

Image
Katuklinikan päiväkirja

Katuklinikka Helsinki 

Maaliskuun alussa meillä on vielä Helsingin Katuklinikan kalenteri buukattu täyteen pari viikkoa eteenpäin. Kevään aikatauluja ja työtehtäviä on suunniteltu toukokuun loppuun saakka. Kalenterissamme on useita asiakkaiden saattoja eri paikkoihin, niin terveydenhuollon yksiköihin kuin sosiaalipalveluihinkin. Sovittuna on myös C-hepatiittiin ja HIV-testaukseen liittyviä testauspäiviä niin useisiin eri matalan kynnyksen toimipaikkoihin kuin asumisyksiköihin, joissa myös vertaiset hoitavat pistovälineiden suurvaihdot.

Omien kentälle jalkautumistemme lisäksi suunnittelemme jalkautumisia yhdessä eri toimijoiden kanssa, koska kevät lähestyy hurjaa vauhtia, mikä tietää enemmän ihmisiä kaduilla. Olemme etsineet kalenterista sopivat päivät, samoin useille verkosto- ja yhteistyöpalavereille ja koulutuksille. Onpa siellä myös yksi festaritapahtumakin, johon aiomme ottaa osaa testauksen merkeissä. Kentällä mukanamme on vertaistoimijoita, jotka ovat iso apu meille. Sovittuna on myös työskentelyn aloittaminen muutaman uuden vertaisen kanssa.

Mutta sitten tapahtuu jotain. Tapahtuu korona. Ja se laittaa kalenterimme uusiksi. Tai sanotaanko, että se tyhjentää ne. Edessä on uusi ja tuntematon arki, kuten meillä kaikilla.

Kaikki verkosto- ja yhteistyökokoukset hoidetaan virtuaalisesti. Uusia kokouksia on koronavirusepidemian myötä tullut lisää, mikä on erittäin tarpeellista. Näissä kokouksissa on hyvä pohtia yhdessä ääneen sitä, mitä me voimme yhdessä työllämme tehdä kohderyhmän hyväksi tässä tilanteessa. Osa vanhoista verkostoista on tällä hetkellä tauolla ja myös koulutukset ja tapahtumat peruuntuivat.

Emme voi valitettavasti ottaa mukaan vertaistoimijoita. Vertaiset ovat mukanamme vain asumisyksiköiden kautta, joihin teemme edelleen pistovälineiden suurvaihtoja. Vaihtomäärät voitaneen ainakin tuplata tai triplata aikaan ennen koronaa, joten paljon aikaa viikostamme kuluu siihen, että haemme likaisia käyttövälineitä eri paikoista ja palautamme ne Symppikseen, josta saamme tilalle puhtaita käyttövälineitä, jotka toimitamme takaisin asumisyksiköihin.

Pelkonamme on, että mikäli puhtaita käyttövälineitä ei saada kentälle tarpeeksi, alkaa koronan lisäksi leviämään C-hepatiitti ja mahdollisesti myös HIV-tartunnat.

Jo maaliskuun lopussa puhumme tuhansista tai oikeastaan kymmenistä tuhansista käyttövälineistä. Luku kasvaa nopeasti, koska välineiden tarve ja menekki nousee huomattavasti. Onneksi täällä Helsingissä saamme jakaa niitä usealta eri taholta hyvinkin liberaalisti, koska totta kai meillä on takaraivossa pelkona se, että mikäli puhtaita käyttövälineitä ei saada kentälle tarpeeksi, alkaa koronan lisäksi leviämään C-hepatiitti ja mahdollisesti myös HIV-tartunnat. Tämän haluamme ehdottomasti estää. Jaamme myös itse jalkautuessamme kaduilla puhtaita käyttövälineitä 10 ja 20 kappaleen akuuttipusseissa, jotka kokoamme itse.

Kalenteristamme peruuntuvat kaikki asiakkaiden saatot, koska voimme toimia poikkeustilanteessa vain supistetuin työtehtävin, jotta voisimme ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti koronan leviämistä. Lisäksi meiltä peruuntuvat C-hepatiitti- ja HIV-testaukset. Emme tarjoa niitä myöskään kaduilla aktiivisesti.

Image

Mitä muuta Helsingin Katuklinikan päivään kuuluu tällä hetkellä? Me jalkaudumme eri puolille Helsinkiä kolmesta neljään kertaa viikossa. Etsimme ja tavoittelemme pääasiallista kohderyhmäämme eli pistämällä huumeita käyttäviä ihmisiä. Kerromme ja jaamme heille tietoutta tämän hetken tilanteesta, autamme ja neuvomme parhaamme mukaan. Olemme paljon yhteydessä yhteistyökumppaneihimme ja vaihdamme ajankohtaista tietoa siitä, missä kukakin meistä esimerkiksi jalkautuu tänään, huomenna ja tällä viikolla, jotta voimme estää päällekkäisyyksiä ja tavoittaa mahdollisimman paljon asiakaskuntaamme.

Mihin lämpimään pääsee yöksi, jos on asunnoton, ettei tarvitsisi nukkua viidestään kavereiden kanssa ulkosalla yleisessä vessassa? Voiko missään peseytyä, pestä pyykkiä tai säilyttää tavaroita?

Päivitämme tietomme siitä, mistä asiakkaamme voivat saada ruokaa, yösijaa ja peseytyä. Mitä tehdä ja minne ohjeistaa, jos epäillään koronaa tai on jokin muu terveydellinen haitta? Monella asiakkaallamme on aivan väärä käsitys esimerkiksi siitä, kuinka terveysneuvontapisteet ovat auki. Entä mistä ja milloin voi saada ruokaa tai ruokakasseja? Asiakkaillamme on nyt entistä enemmän nälkä ja toimintoja on rajoitettu. Mihin lämpimään pääsee yöksi, jos on asunnoton, ettei tarvitsisi nukkua viidestään kavereiden kanssa ulkosalla yleisessä vessassa, kuten eräs asiakas meille kertoi. Tai voiko missään peseytyä, pestä pyykkiä tai säilyttää tavaroita?

Jaamme myös saatuja ruokalahjoituksia, hankittuja proteiinipatukoita ja terveydenhuoltoon tarvittavia välineitä. Olemme poistaneet tikkejä, koska asiakasta ei ole päästetty terveysasemalle. Olemme toimittaneet asiakkaiden virkapapereita eteenpäin, jotta heidän tukensa eivät katkeaisi. Lisäksi vastailemme päivittäin moniin puheluihin, sähköposteihin ja vaikutamme sosiaalisessa mediassa.

Tämän hetken tilanteessa ei voi kuin toivottaa jaksamista ihan meille jokaiselle, varsinkin meidän asiakkaille, joihin tämä iskee ja lujaa. Ja lisäksi olla kiitollinen siitä, kuinka mahtava yhteishenki ja boogi meillä on täällä Helsingissä kaikkien toimijoiden kesken. Kaiken tämän keskellä, muistetaanhan olla edelleen ihmisiä ihmisille <3!

Image
Katuklinikka Helsinki (vas.) ja Katuklinikka Oulu (oik.)

Katuklinikka Oulu 

Tavallinen torstaiaamu kevättalvesta Oulussa. Autonmittari kertoo, että pakkasta on 13 astetta. Yön aikana puhelimen vastaajaan on jätetty viesti, jossa pyydetään pistosvälineiden vaihtoa ja samalla vilkaisemaan tulehtunutta pistopaikkaa jalassa, jos vain ehdimme tavata. Yritämme soittaa numeroon, puhelin on kiinni.

Suuntaamme auton keulan kohti Oulun pohjoispuolella sijaitsevaa Toppilan kaupunginosaa. Edellisellä viikolla kohtasimme siellä nuoren naisen, joka oli kaveriporukan kanssa vaihtamassa pistosvälineitään. Hän otti puheeksi toiveen hoitoon pääsystä, jotta saisi asioitaan pikkuhiljaa parempaan kuntoon. Kertoi jo pitkään suunnitelleensa katkolle ja vieroitukseen hakeutumista, mutta ei ollut saanut aikaiseksi lähteä asiaa viemään eteenpäin. Sovittiin, että lähdemme yhdessä. Muistutimme häntä vielä eilen sovitusta tapaamisesta.

Asiakas odottaa kahden muovipussin kanssa sovittuun aikaan kerrostalon alaovella. Toisessa muovipussissa on neljään maitopurkkiin huolellisesti laitettuja käytettyjä ruiskuja neuloineen. Nuori nainen laittaa pussin autossamme kulkevaan riskijäteastiaan.

”Siinä on ainakin sadatkahdekymmenet likaset.”

Maitopurkkien kylkeen on mustalla tussilla kirjoitettu Likaset tähän ja viereen piirretty pääkallon kuva. Nainen kertoo, että näin huolehditaan siitä, että kaveritkin tietävät, mihin käytetyt neulat kerätään.

Toisesta muovipussista asiakas kertoo löytyvän tölkkejä, joita hän on keräillyt kavereilla ollessaan ja kylillä kulkiessaan. Pyytää, josko voisimme takaisin tullessa jättää hänet lähikaupalle, jonne hän aikoo palauttaa tölkit.

Ennen asunnottomaksi jäämistä hänellä oli siisti asunto. Hän myös antoi usein yösijan kavereille, joilla ei asuntoa tai yöpaikkaa ollut.

Nuori nainen hyppää takapenkille. Kavereiden luona asustelua on kestänyt neljä kuukautta. Ennen asunnottomaksi jäämistä hänellä oli siisti asunto keskustan lähellä. Hän myös antoi usein yösijan kavereilleen, joilla ei asuntoa tai yöpaikkaa ollut. Yösijan saannin nainen korvaa siivoamisella ja ruoanlaitolla.

Rahapäivä on vasta kahden viikon kuluttua, ja suuri osa rahasta menee velkojen maksuun ja uusien aineiden hankkimiseen. Rahapäivä tarkoittaa toimeentulotukea alennetulla perusosalla, jonka määrä asunnottomalla Oulussa on 300–400 euroa. Perusosaa on alennettu, koska riittävän hyviä perusteluja ei ole löytynyt sille, miksi hän ei opiskele, ole töissä tai muutoin osallistu aktiivisesti toimintakykyä edistävään toimintaan. Ennen täysi-ikäisyyttään kontakteja nuorille suunnattuihin palveluihin ja tutkimuksiin hänelläkin oli, mutta 18 vuotta täytettyään hän lopetti kaikki kontaktit viranomaisiin.

Nuori nainen on hieman jännittyneen oloinen ja vastailee parilla sanalla. Yritämme saada kyytiläisemme hieman rentoutumaan laadukkaalla huumorillamme ja aamun kuulumisten kysymisellä. Hän kertoo syöneensä kunnolla viimeksi pari päivää sitten.

Oulun kaupungin Päiväkeskus Huili on kohtaamispaikka oululaisille asunnottomille. Siellä aloitellaan aamupalaa. Päätämme yhdessä ajaa Huiliin, jossa nainen voi käydä syömässä ilmaisen aamupalan ja juomassa kahvit ennen kuin lähdetään hoitamaan asioita. Huilissa on tuttu hyväntuulinen kuhina jo päällä ja nainen toivotetaan tervetulleeksi ja opastetaan aamupalapöytään. Jätämme nuoren ruokailemaan rauhassa ja istahdamme kahville vaihtamaan kuulumisia Huilin kävijöiden ja ohjaajien kanssa.

Aamupalan jälkeen hyppäämme autoon. Lähestyessämme Peltolan kaupunginosaa, jossa Oulun kaupungin päihdepäivystys ottaa asiakkaita vastaan ilman ajanvarausta arkiaamuisin, kysymme mitä nuori nainen toivoo käynniltä.

”Kai sinne katkolle ensin, tää on niin lähtenyt käsistä tää homma. Kunhan ne ei multa bentsoja heti vie, vaan niistä sais rauhassa päästä eroon. Amfetamiinista pois pysyminen ei oo niin paha. Ja kai tolle subuhommallekin jotain pitäs tehdä. En tiiä.”

Tapanamme on käydä läpi, miten toimia, jos vastaanotto ei sujukaan odotusten mukaisesti ja asiakas kokee pettymystä tai turhautumista. Usein tällainen tunne voi aktivoitua hyvinkin pienestä asiasta. Se muistuttaa meidän huumetyön ammattilaisten tärkeästä kyvystä traumasensitiivisyyteen kohtaamisissamme.

Autamme ilmoittautumaan päivystykseen ja lähdemme varastolle täyttämään auton pistoväline- ja pikatestivarastot sillä aikaa, kun asiakas käy päivystysvastaanotolla. Toisinaan meitä pyydetään mukaan vastaanotolle. Asiakas voi kokea jännitystä ja ahdistusta, ja jotain tärkeää voi jäädä sen vuoksi sanomatta. Sovimme, että soitamme hänelle puolen tunnin kuluttua, koska hänellä ei ole itsellään puheaikaa.

Reilun puolen tunnin kuluttua tapaaminen onkin lopuillaan päihdepäivystyksessä. Karautamme autolla päihdepalveluiden pihaan, ja hetken odottamisen jälkeen nainen astelee autoon. Kyydissä istuu silminnähden helpottunut ja hieman hymyileväkin takapenkkiläinen. Lähete katkolle on tehty, kuten toiveena olikin. Tärkeä askel on nyt otettu.

Onnistuneesta käynnistä rohkaistuneena nuori nainen kysyy, josko voisimme asuntoasioita hänen kaverinaan lähteä  selvittämään.

Onnistuneesta käynnistä rohkaistuneena nainen kysyy, josko voisimme asuntoasioita hänen kaverinaan lähteä joku päivä selvittämään. Ja mehän lähdemme! Päivä ja aika lyödään lukkoon. Sovitaan, että muistutellaan vielä edellisenä päivänä tapaamisesta. Rentoutunut ja hymyilevä nainen jää kaupan pihaan kahden muovikassin kanssa. Toisessa pussissa on samat tyhjät tölkit, toisessa 120 puhdasta pistovälinettä.

Kello lähentelee puolta päivää, ja on aika lähteä syömään. Hetki istahdetaan toimistolla yhteisten tuumailujen ääreen ja usein keskustellaan koetuista asioista ja niistä heräävistä tuntemuksista. Nämä ovat yksi tärkeimmistä hetkistä asiakaskohtaamisten rinnalla. Pysähtyä miettimään, mitä me tänään olemme saaneet olla oppimassa.

Image
Katuklinikan tekemän kotikäynnin tuliaisia: kahvipaketti ja raskaustesti.

Iltapäivällä tavoitamme vastaajaan viestin jättäneen miehen. Sovimme tapaavamme tunnin sisällä keskustan läheisyydessä. Hän palauttaa muovirasiaan kerätyt likaiset pistovälineet ja sillä aikaa, kun toinen meistä pakkaa tilalle uusia välineitä, toinen istuttaa miehen auton penkille ja pyytää näyttämään tulehtuneen jäljen jalassa. Miehen on vaikea riisua kenkäänsä, jalka on sen verran arka ja turvoksissa. Punoittava ja turvonnut alue nilkassa näyttää siltä, että se olisi tärkeä käydä näyttämässä akuuttivastaanotolla, jotta saisi antibioottikuurin.

Mies saa ohjausta tulehduksen ehkäisyyn jatkossa ja tietoa siitä, kuinka tärkeää on hakeutua varhaisessa vaiheessa lääkäriin, jotta vältyttäisiin pitkiltä sairaalajaksoilta ja yleisvoinnin heikkenemiseltä. Hän aikoo mennä lääkäriin.

On huhtikuinen aamu, lämpöasteita kaksi. Tässä sitä istutaan hetki toimistolla ja ihmetellään. Viime viikkoina muuttui lähestulkoon kaikkien suomalaisten arki. Rajojen sulkeminen, Uudenmaan sulkeminen, koulujen sulkeminen, kokoontumisten rajoittaminen, tapaamisten siirtyminen verkkoon, turvavälien pitäminen ja sosiaalisten kontaktien rajaaminen. Näiden noudattamisella pyritään vaikuttamaan koronaviruksen leviämiseen. 

Katuklinikankin toiminta on supistunut. Emme saata palveluihin saattoja, tarjoa asiointiapua, tee testauksia tai jalkaudu matalan kynnyksen paikkoihin. Vältämme kontakteja, joissa ollaan pidempään asiakkaiden kanssa. Keskitymme nyt siihen, että käyttäjäkunnalla olisi riittävästi puhtaita pistosvälineitä. Samalla annamme terveysneuvontaa normaalisti, myös koronaan liittyen.

Yhdentoista aikaan aamupäivällä lähdemme jalkautumaan Oulun keskustaan. Kevään edetessä ja lintujen laulaessa on ihmisiä liikkeellä, tosin koronan myötä kadut ovat hiljaisemmat kuin normaalisti.

Mutta korona-arki ei ole muuttanut kaikkien elämää. Kohtaamme meille jo entuudestaan tutun miehen, joka on yönsä viettänyt Oulun taivaan alla. Omaa asuntoa ei enää hänellä ole, ja kavereiden luona yöpyminen ei tällä kertaa ollut mahdollista. Miehellä on päällä revenneet tuulihousut, takkuuntunut karvareunainen huppari sekä kokoa liian iso takki, jonka tasku irvistelee muulle maailmalle.

Hymyä riittää kohdatessamme nuoren miehen, hän pyytää pistosvälinepussin, jonka sujauttaa takkinsa sisään. Pussissa on esite, josta selviää, missä voi käydä syömässä, nukkumassa ja peseytymässä ilmaiseksi. Kun kysymme, milloin viimeksi mies on saanut syödäkseen, tokaisee hän syöneensä niin hyvin kaduilla ja kivijalkojen nurkilla, ettette uskokaan.

Miehellä ei ole huoli niinkään omasta terveydentilastaan, mutta vaarin kylläkin. Vaarin, jonka tykönä mies on vieraillut viikoittain, hoitanut lumityöt ja auttanut kaupassa asioinneissa.

Keskustelu kulkee terveydentilaan ja koronaan. Miehellä ei ole huoli niinkään omasta terveydentilastaan, mutta vaarin kylläkin. Vaarin, jonka tykönä mies on vieraillut viikoittain, hoitanut lumityöt ja auttanut kaupassa asioinneissa. Nyt ei kyläillä, ja ilman puhelinta tai saldoa myöskään soitella. Nuori ei ole ymmärrettävästä syystä oikein juttutuulella ja istahtaa puiston penkille väsyneenä käärien vaarin vanhan takin päänsä alle. Jätämme hänet siihen levähtämään. Vielä tavataan, uskomme.

Jatkamme matkaamme keskustassa, pysähdymme juttelemaan tutuille kasvoille ja vastailemme puhelimeen. Saamme nyt puhelinsoittoja pääsääntöisesti pistosvälineiden vaihtoihin liittyen. Saatamme liikkua 20–30 kilometrin säteellä Oulun keskustasta ja vaihtaa jopa tuhansia pistovälineitä likaisista puhtaisiin päivän aikana. Saatamme tavata päivässä kymmeniä ihmisiä, joiden kanssa ainakin pikaisesti pyritään ihmettelemään elämänmenoa.

Inhimilliset kohtaamiset ja ihmisen perustarpeiden äärellä työskentely ovat työmme ydin. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja kohdatuksi, mutta usein omien inhimillisten tarpeiden ilmaiseminen voi olla hankalaa. Huumemaailmassa inhimillisyys nähdään herkästi heikkoutena, eikä niiden asioiden ilmaiseminen ole helppoa. Se vaatii aikaa. Ja luottamusta.

Muokattu viimeksi 24.09.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti