Ei viinaa ruokakauppaan – alkoholipolitiikan kohtalonkysymys

Liian moni suomalainen ajattelee, että me emme mahda mitään alkoholin haitoille. Haitat leimataan luonnonilmiöiksi ja alkoholi vapauden symboliksi. Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Juha Mikkonen muistuttaa, että viinien vapauttaminen ruokakauppoihin johtaisi todennäköisesti myös väkevien alkoholijuomien vapautumiseen. Kansanterveydellisesti tätä ei ole mahdollista puolustaa.

Image
SuomiAreena paneelikeskustelija Mikkonen
Julkaistu 01.07.2022 | Alkoholi
Jaa Artikkeli

Kansanterveyttä edistävät toimijat leimataan suomalaisessa alkoholikeskustelussa herkästi – ja virheellisesti – tosikoiksi ja ikäviksi holhoajiksi. Liian usein keskustelussa unohdetaan kiistattomat faktat, jotka osoittavat alkoholin liittyvän lukuisiin ehkäistävissä oleviin terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Alkoholi lisää väestöryhmien eriarvoisuutta ja on lukuisien sairauksien riskitekijä.

Alkoholin aiheuttamilla haitoilla on merkittävä rooli suomalaisen kansanterveyden kokonaisuudessa. Kansanterveys tarkoittaa koko väestön terveyttä; sitä, millaisia sairauksia suomalaisilla on, mitkä tekijät niihin vaikuttavat ja miten terveys jakautuu eri väestöryhmien välillä. 

Kun vuoden 2018 alussa alkoholilaki toi 5,5-prosenttiset juomat ruokakauppoihin, alkoholinkulutuksen laskeva trendi jossain määrin hidastui. Lakimuutos lisäsi alkoholin tilastoitua kulutusta tutkijoiden mallinnuksen mukaan noin kolme prosenttia. Vuonna 2018 alkoholikuolemien määrä lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna 125:lla, mikä saattaa kertoa, että alkoholilain kielteiset vaikutukset kohdentuivat etenkin huono-osaisimpiin väestöryhmiin.  

Koronapandemian aikana sote-palveluihin ja järjestölähtöiseen auttamistoimintaan on tullut runsaasti hiljaisia signaaleja alkoholinkäytön polarisoitumisesta: vähän alkoholia käyttäneet ovat vähentäneet juomistaan, kun taas suurkuluttajien ja riskiryhmien ongelmat ovat kärjistyneet.  

Tällä hetkellä on viitteitä siitä, että alkoholin aiheuttamat maksasairaudet yleistyvät. Niitä voi jopa sanoa uudeksi kansantaudiksi.

Alkoholinkäyttö on arkipäiväistynyt ja nyt juodaan entistä pienempiä määriä entistä useammin. Tämän juomatavan haitat ovat erilaisia kuin suuren kertakulutuksen aiheuttamat ongelmat, kuten tapaturmat, väkivalta ja onnettomuudet.

Alkoholikeskustelu on mustavalkoista 

Näyttää huolestuttavasti siltä, että alkoholihaitat on Suomessa normalisoitu. Liian moni ajattelee, että me emme voi niille mitään. Suljemme silmämme alkoholin terveyshaitoilta ja sen aiheuttamalta inhimilliseltä kärsimykseltä, ja vaadimme alkoholia entistä helpommin saataville. 

Meillä pidetään eräänlaisina luonnonilmiöinä sellaisia haittoja, jotka olisivat vältettävissä.

Alkoholin laajemman saatavuuden puolustajat sanovat, että alkoholin suurkuluttaja löytää aina alkoholinsa – mutta samalla unohdetaan, että alkoholiongelma ja -riippuvuus syntyvät vain pitkän ja säännöllisen alkoholinkäytön seurauksena.

Alkoholin saatavuuden ja markkinoinnin sääntelyllä on merkitystä ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Vaikka alkoholinkäyttömme on keskimäärin ollut laskusuunnassa, ehkäisevää työtä ennen kaikkea nuorten parissa tarvitaan jatkuvasti. Yksilö- ja yhteisötason ennaltaehkäisy ja väestötason sääntely, kuten saatavuuden rajoitukset sekä hinta- ja veropolitiikka, eivät ole ristiriidassa. Eri tasojen erilaisia toimia tarvitaan, ja ne tukevat toisiaan.

Ironista on, että riippuvuutta aiheuttavaa alkoholia pidetään tässä keskustelussa vapauden symbolina.

Alkoholikulttuurin muutosta ei edistä suomalainen mustavalkoinen alkoholikeskustelu, johon liittyy paljon tunteita ja elinkeinopoliittisia intressejä sekä ideologista yksilönvapauden korostamista.

Alkoholihaitat kuormittavat sote-järjestelmää 

Alkoholinkäyttö ei ole yksityisasia. Käyttö on aina suhteessa muihin, ja myös sen aiheuttamat sosiaaliset haitat ovat merkittäviä. Pahoinpitelyistä, tapoista ja väkivaltarikoksista merkittävä osa tehdään päihtyneenä. Alkoholilla on osuutta liikenneonnettomuuksiin, tulipaloihin ja muihin onnettomuuksiin. Poliisin ja pelastustoimen työ pyörii pitkälti alkoholin ympärillä. Eräs käräjäoikeuden tuomari totesi, että 90 prosenttia hänen hoitamistaan oikeusjutuista liittyy tavalla tai toisella päihteisiin, useimmiten alkoholiin. 

Noin 70 000 suomalaista lasta elää perheessä, jossa vähintään toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma.

Lähisuhdeväkivallan keskeinen taustatekijä on alkoholi. Mielenterveysongelmia ”hoidetaan” alkoholilla, ja alkoholi itsessään aiheuttaa masennusta. Raskausajan alkoholinkäytöstä seuraa kehityshäiriöitä syntyvälle lapselle.   

Lääkärien ja muiden hoitoalan ammattilaisten työssä ja päivystysvastaanotoilla ilmiö on liian tuttu. Nyt sote-uudistuksen kynnyksellä sosiaali- ja terveysala on isojen haasteiden edessä. Niukkuutta jaetaan ja hoitojonot kasvavat. Jääkö tulevaisuudessa muita vakavia sairauksia hoitamatta siksi, että alkoholin aiheuttamat haitat ajavat niiden edelle?  

Miksi tekisimme tässä tilanteessa päätöksen alkoholin saatavuuden lisäämisestä ja kasvattaisimme tietoisesti sote-järjestelmän kuormitusta?

Alkoholin helpompi saatavuus lisää haittoja 

Päivittäistavarakauppoja, huoltoasemia ja kioskeja on Suomessa yli 5 000 ja Alkoja noin 370. Aloitteet viinien myynnin vapauttamiseksi ovat koskeneet kaikkia enintään 15-prosenttisia alkoholijuomia. Tämä kattaisi noin 75 prosenttia Alkon myynnistä.

Mikäli viinien myynti sallitaan ruokakaupoissa, Alkolla tuskin olisi enää toimintaedellytyksiä ”valtion viinakauppana”. Myyntiosuuden vähentyminen saattaisi myös murentaa monopolin EU-oikeudellisia perusteita alkoholin myynnin rajoittamiseksi kansanterveydellisin perustein. Oletettava lopputulos olisi suomalaisten alkoholimarkkinoiden laaja vapautuminen ja Alkon yli miljardin euron liikevaihdon siirtyminen pääosin päivittäistavarakaupalle.

Professori Tim Stockwellin johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on esittänyt, että alkoholimonopolista luopuminen lisäisi Suomessa alkoholikuolleisuutta 14 prosentilla ja alkoholin aiheuttamia kustannuksia 17 prosentilla.

Merkittävimmät muutosta selittävät tekijät olisivat myyntipaikkojen yli kymmenkertaistuminen ja hintojen alentuminen lisääntyvän hintakilpailun myötä.

Alkoholin haitat lisääntyvät, kun alkoholin fyysinen ja ajallinen saatavuus helpottuisivat, valikoima ja hintakilpailu laajenisivat, mainonta ja markkinointi yleistyisivät sekä alaikäisiä koskeva myyntivalvonta jossain määrin heikentyisi.

Alkoholipoliittiset mielipiteet -kyselyn (2022) valossa voi esittää suomalaisten ajattelevan alkoholipolitiikasta, että kakun voi sekä syödä että säilyttää. Väestökyselyssä 54 prosenttia vastaajista toivoi viinejä päivittäistavarakauppaan mutta vain 14 prosenttia toivoi sinne väkeviä alkoholijuomia. Kun molemmista kysyttiin samassa kysymyksessä, 29 prosenttia vastasi, että viinejä pitäisi saada ostaa päivittäistavarakaupasta, jos se tarkoittaisi myös väkevien myyntiä niissä.

Emme siis voi säilyttää nykyistä vähittäismyyntimonopolia ja samalla tuoda vastaavaa valikoimaa ruokakauppoihin. Todellisuudessa viinit ruokakauppaan -markkinointislogan tarkoittaa: ”viinat ruokakauppaan”. Poliittisten päättäjien on syytä muistaa, että suomalaisista 86 prosenttia perustellusti vastustaa vaihtoehtoa, jossa väkevät alkoholijuomat olisivat saatavilla ruokakaupoista.

Elinkeinointressit ja kansanterveys ristiriidassa

Alkoholia ei voi rinnastaa muihin tavanomaisiin kulutushyödykkeisiin, koska se aiheuttaa merkittävissä määrin haittoja yksilöille ja yhteiskunnalle. Tästä syntyy yhteiskunnan oikeutus ja velvollisuus säännellä alkoholin myyntiä. Yksinoikeusjärjestelmässä sääntelyn lähtökohta on, että haitalliseksi tiedettyjen tuotteiden myynnissä pyritään vastuulliseen toimintaan ja voitot menevät valtion kassaan, eivät sijoittajien taskuun.

Suomessa alkoholimyynnin kokonaisvolyymi on noin 5 miljardia euroa vuodessa kattaen ruokakaupat, Alkot ja ravintolat. Tästä noin 1,3 miljardin liikevaihto on Alkolla. Käytännössä päivittäistavarakauppa ei voi saada mistään muusta yksittäisestä tuotteesta yhtä suurta liikevaihdon lisäystä kuin alkoholista. Kaupan ala yrittää vaikuttaa alkoholin vapauttamiseen, ja kyse on lopulta rahasta.

Vapaassa yhteiskunnassa eri toimijoilla on täysin legitiimi intressi ajaa omia etujaan.

Harvoin elinkeinointressit ja kansanterveys ovat kuitenkaan samalla tavoin avoimessa ristiriidassa kuin alkoholikysymyksessä.

Poliittisten päättäjien on mietittävä kokonaisuutta sekä sitä, miten alkoholin myynnin vapauttaminen ajaisi yhteiskunnan kokonaisetua tilanteessa, jossa sote-järjestelmä kärsii jo ennestään niukkuudesta, eriarvoisuus kasvaa ja yhteiskunnan kriisinsietokykyä koetellaan lukuisilla eri tavoilla.

Suomalaisen alkoholipolitiikan suunta on iso poliittinen kansanterveyskysymys.

Keskusteluun tarvitaan mukaan myös suurta hiljaista enemmistöä, joka ei toivo viinaa ja viinejä omaan ruokakauppaansa.

Alkoholihaittojen lisääntyminen politiikkamuutoksen myötä olisi selvää. Poliittisten päättäjien ei tule langeta edunvalvojien seireenien kutsuun vaan edistää vastuullista alkoholipolitiikkaa myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on terveyspolitiikan ja -hallinnon tohtori ja sosiaalipsykologi.

Tervetuloa A-klinikkasäätiön paneelikeskusteluun SuomiAreenalle
ke 13.7.2022 klo 13-13:45, Kauppakeskus Puuvilla

Image

Pitäisikö viinit siirtää myyntiin Alkoista ruokakauppojen hyllyille? Tämä kysymys nousee pintaan säännöllisesti. Asiasta vallitsee vakaita näkemyksiä niin puolesta kuin vastaan. Kenen etua viinien tulo ruokakauppoihin palvelisi? Kuka kantaisi riskit ja haitat?

Kuumasta aiheesta keskustelemassa

Susanna Heikkinen, toiminnanjohtaja, Suomen Alkoholijuomakauppa ry: Viinit ruokakauppaan – vai väkevätkin? Kannat jakautuvat kaupan alalla

Juha Mikkonen, terveyspolitiikan asiantuntija, Lääkäriliitto 

Kari Luoto, toimitusjohtaja, Päivittäistavarakauppa ry: Viinit ruokakauppaan – vai väkevätkin? Kannat jakautuvat kaupan alalla

Pia Mäkelä, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Alkoholi ja kansanterveys ovat erottamattomat – lue tutkijan perustelut 

Kaarlo Simojoki, toimitusjohtaja, A-klinikka Oy

Toni Vanhala, puheenjohtaja, Tampereen A-Kilta ry: Paremman elämän rakentaja ei kaipaa viinejä ruokakauppaan

Keskustelun juontaa Hannu Jouhki, toimitusjohtaja, A-klinikkasäätiö

Muokattu viimeksi 02.07.2022.