Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

26.04.2021 | Yleinen

Tarja Virolainen

Alaikäisten päihdehoidossa paljon puutteita

Moni taho Suomessa tarjoaa erilaisia päihdepalveluita alaikäisille lapsille ja nuorille, mutta silti hoitoa ei ole riittävästi saatavilla. Ongelmana on myös, että edes kaikki hoitoa haluavat nuoret eivät löydä sitä.

Tuorein kokonaisarvio nuorille suunnattujen päihdepalveluiden tilasta löytyy maaliskuussa julkaistusta Nuorisobarometrista 2020. Nuorille suunnatut päihdepalvelut näyttäytyivät puutteellisina aluehallintovirastojen valtakunnallisessa peruspalvelujen arvioinnissa.

Arvion mukaan ehkäisevä päihdetyö on huonosti resursoitua, eikä se ole välttämättä kovin suunnitelmallista. Nuorille suunnattuja korjaavia palveluita on vain vähän tai ei ollenkaan. Vieroitushoitoon ja kuntoutukseen on vaikea päästä, ellei nuorella ole läheistä, joka vaatii palvelua. 

Lisäksi tuli esille, ettei nykyisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen koeta tavoittavan nuoria tai pystyvän ottamaan heitä vastaan tarpeeksi nopeasti.

Nuorten päihteidenkäyttö näyttää polarisoituvan: samaan aikaan, kun suuri osa nuorista voi yhä paremmin, osalle nuorista kasaantuu ongelmia, kuten päihteidenkäyttöä ja siihen usein kytköksissä olevia mielenterveysongelmia.

Koulukodit tuottavat pääosan erityisen huolenpidon palveluista.

Jokainen päihteitä käyttävä nuori on yksilö, eivätkä kaikki ole samanlaisen avun tarpeessa. Tarvittavan avun luonne vaihtelee suuresti iän, päihteidenkäytön määrän, nuoren kokonaistilanteen ja perheen tilanteen mukaan.

Toisessa ääripäässä on ensimmäisiä päihdekokeilujaan tekevä esiteini, joka saattaa päätyä koulujen päättäjäisbileiden jälkeen selviämisasemalle. Toisessa päässä on täysi-ikäisyyttä lähestyvä lastensuojelulaitoksessa asuva nuori, jolla on taustalla kovien huumeiden käyttöä, hatkaamista eli karkaamista lastensuojelulaitoksesta ja monia muita ongelmia. 

Tällöin saattaa olla tarpeen 90 vuorokauden mittainen erityisen huolenpidon jakso valtion koulukodissa. Koulukodit tuottavat pääosan erityisen huolenpidon palveluista. Erityinen huolenpito on moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa, jonka avulla pyritään katkaisemaan lapsen itseensä kohdistama vahingollinen käyttäytyminen.

Puuttuminen alaikäisen nuoren päihteidenkäyttöön tapahtuu useimmiten lastensuojelulain perusteella. Huostaanoton taustalla on teini-ikäisillä tyypillisesti psyykkinen oireilu ja mielenterveysongelma. HuosTa-hankkeen loppuraportin mukaan yli 13-vuotiaista huostaanotetuista 25 %:lla ilmeni paljon alkoholin käyttöä ja 23 %:lla arvioitiin olevan taustalla paljon muiden päihteiden ja huumeiden käyttöä.

Kuntaliiton lastensuojelukysely kertoo, että alaikäisten päihdehoito on vaikeimmin saatavilla oleva palvelu.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen arvioi, että vuosittain huostassa olevista noin 11 000 alaikäisestä päihdeongelmia on noin tuhannella.

”Kaikki heistä eivät tarvitse laitoshoitoa, mutta he kuitenkin tarvitsevat päihteisiin liittyvää työskentelyä. Päihteet liittyvät näiden lasten elämään jo siten, että ne uhkaavat heidän elämäänsä ja tulevaisuuttaan.”

Silti Kuntaliiton kunnille ja kuntayhtymille tekemä lastensuojelukysely kertoo, että alaikäisten päihdehoito on vaikeimmin saatavilla oleva palvelu.

Vuonna 2018 tehdyssä tuoreimmassa kyselyssä joka toinen vastaaja arvioi, että alaikäisen päihdehoito jää useimmiten kokonaan saamatta tai sen järjestäminen on hankalaa ja vie paljon aikaa. Vain 10 % vastasi, että palvelu saadaan useimmiten tarpeenmukaisena ja viiveettä. Kysely oli kattava: siihen vastasi 94 % manner-Suomen kunnista.

”Hyvin suuri joukko alaikäisiä jää vaille tarvitsemaansa päihdehoitoa. Meillä on palvelujärjestelmässä puutteita ja ne tulisi korjata”, sanoo Puustinen-Korhonen.

Puustinen-Korhonen muistuttaa, että päihdehuoltolain mukaan kunnat vastaavat päihdepalveluiden järjestämisestä, ja niitä tulisi järjestää siinä laajuudessa kuin kunnassa esiintyy tarvetta. Kunta voi tuottaa palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostaa ne muilta kunnilta, valtiolta tai yksityisiltä palveluntuottajilta.

Päihdeongelmaiset, vakavasti psykiatrisesti oireilevat nuoret ohjataan nuorisopsykiatriaan, mutta myös mielenterveyspalveluiden saamisessa on puutteita.

Alaikäisten päihdehoitoon ole riittävästi sijaishuoltopaikkoja.

Tilanne on ollut pitkään se, ettei alaikäisten päihdehoitoon ole riittävästi sijaishuoltopaikkoja. Yksi syy tähän on, että yhä suurempi osa sijaishuollosta tuotetaan yksityisenä palvelutuotantona, eikä palveluntuottajilla ole velvollisuutta järjestää tietynlaista palvelua.

”Tästä on puhuttu paljon kuntien kanssa parin viime vuoden aikana. Tämä on iso kysymys, jota pitää lähteä ratkaisemaan julkisen palveluntuotannon lisäämisen kautta”, sanoo Puustinen-Korhonen.

Palvelun järjestäminen on vaikeaa myös siksi, että useilla lapsilla päihdeongelmiin liittyy mielenterveyden haasteita ja traumatisoitumista. Työ on kuormittavaa. On vaikea saada vaativan hoidon yksiköihin riittävän osaavaa henkilökuntaa.

Sama ongelma on myös tavallisissa sijaishuoltopaikoissa. THL:n tutkimusprofessori Tarja Heinon mukaan henkilökunnalla on melko riittämättömästi osaamista. Näin vastasivat yksiköt itse vielä julkistamattoman kyselyn mukaan.

Uusi lastensuojelulaki antaa eväitä vaikeimmin oireilevien nuorten hoitoon laitoksissa.

Alaikäisten sijaishuollon piirissä olevien päihdehoitoon on luvassa parannuksia ainakin lain tasolla. Uuden lastensuojelulain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa.

Laki antaa eväitä vaikeimmin oireilevien nuorten hoitoon laitoksissa. Lakiesityksessä esitetään erityisen huolenpidon jakson pidentämistä 180 vuorokauteen. Vaativan sijaishuollon palvelut saavat määrittelyn. Vaativaksi sijaishuolloksi määritellään muun muassa päihdehoidon, vieroitushoidon ja kuntoutuksen sekä sijaishuollon integroitu palvelu.

Lisäksi säädetään uusista rajoitusmahdollisuuksista integroidun päihdekuntoutuksen yksikössä: nuorelle on mahdollista tehdä kehon ulkoinen tarkastaminen ja rajoittaa hänen yhteydenpitoaan henkilöihin, joiden henkilöllisyyttä ei kyetä yksilöimään.

”Nykyisen lain mukaan voidaan rajoittaa vain tietyn nuoren yhteydenpitoa tiettyyn, nimettyyn henkilöön. Jatkossa yhteydenpitoa voidaan rajoittaa myös esimerkiksi huumekauppiaaseen, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetä”, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.

Myös yhteydenpitoon käytettävät laitteet olisi mahdollista ottaa tarvittaessa yksikön haltuun.

Toinen pulma palveluiden saamisen rinnalla on se, löytävätkö nuoret tarvitsemansa palvelut. 

Aluehallintoviraston peruspalveluiden arviointikyselyyn vastanneet kuntien edustajat arvioivat, että nuoret eivät tunne hyvin päihde- tai mielenterveyspalveluja. 

Päihde- ja mielenterveyspalvelujen verkosto on sekava ja palveluista tiedottamisessa on puutteita.

Vastaajien mukaan vikaa ei kannata etsiä niinkään nuorista vaan palveluista tiedottamisen puutteista ja palveluverkoston sekavuudesta. Kuntien palveluita tuottavat tällä hetkellä myös seutukunnalliset ja maakunnalliset hyvinvointipalveluita tuottavat organisaatiot. Nuorisobarometrin mukaan palvelut ovat paikoin pirstaloituneet organisaatiomuutosten vuoksi, eikä tieto enää kulje nuorten parissa työskentelevien kesken. 

Myös Helsingin kaupungin nuorisoaseman johtava sosiaalityöntekijä Matti Määttänen sanoo, että päihdepalveluita on, mutta suurempi ongelma on, etteivät nuoret välttämättä löydä niitä. 

Siksi nuorisoasemalla toimitaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Vastaanotto on auki ilman ajanvarausta tietyn ajan. Nuorisoasema tekee myös kotiin tehtävää työtä, jos nuori ei kykene syystä tai toisesta tulemaan asemalle.

Nuorisoasemalla työllistävät alkoholi ja kannabis.

Nuorisoasema tarjoaa moniammatillisia palveluita 13–23-vuotiaille päihteillä ja lievillä mielenterveysongelmilla oireileville nuorille. Lastensuojelulla on vastuu päihteillä oireilevista alaikäisistä, mutta nuorisoasema järjestää avohoitoa ja tekee päihdearvioita. 

Helsingin nuorisoasemalla oli viime vuonna 1 500 asiakasta. Eniten työllistävät alkoholi ja kannabis. Työn lähtökohtana on toipumisorientaatio.

”Korostamme nuoren omia voimavaroja ja osallisuutta. Hoitosuhteen tulee olla vuorovaikutuksellinen yhteistyösuhde asiakkaan kanssa. Yhdessä sovitaan, miten edetään, mitä kokeillaan ja miten ongelmia ratkotaan.”

Määttäsen mukaan 18–23-vuotiaat pääsevät nuorisoasemalta nopeasti vieroitushoitoon ja laitoskuntoutusjaksoille.

”Ongelma ei ole niinkään se, ettei paikkoja olisi, vaan aloitukset monesti pitkittyvät nuoresta itsestään johtuvista syistä, esimerkiksi motivaation puutteen vuoksi.”

”Huumeita saa helpommin kuin hoitoa”

”Päihteitä on saatavilla joka puolella”, sanoo asiantuntija Onni Westlund Pesäpuu ry:stä. Näin ovat kertoneet sijaishuollon piirissä olevat nuoret, joita Westlund on kohdannut erilaisissa nuorille järjestetyissä tapaamisissa, viimeksi sijaishuollon piirissä olevien nuorten haastekisan yhteydessä.

Entä saako hoitoa helposti?

”Kun Pesäpuu työskenteli muutama vuosi sitten päihdeteeman ympärillä, yksi tapaamistamme nuorista kiteytti tilanteen niin, että huumeita saa helpommin kuin hoitoa.”

Kaiken päihdetyöskentelyn tulisi olla yksilöllistä.

Sijaishuollon haastekisassa kunniamaininnan saaneessa työssä nuoret laativat toimintamallin päihteiden käytön vähentämiseksi ja lopettamiseksi. Ratkaisuehdotuksen mukaan nuoren pitäisi itse saada valita mieleinen työntekijä, joka kulkisi aktiivisesti hänen rinnallaan. Lisäksi kokemusasiantuntija antaisi vertaistukea hoitoprosessin aikana.

Päihdehoidon työntekijän tulisi keskustella avoimesti nuoren kanssa päihteisiin liittyvistä asioista, antaa ammatillista tietoa ja tukea etenkin arjen rytmin löytämistä. Ammattilainen kartoittaisi yhdessä nuoren kanssa mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Jälkihuolto ja läheisverkosto olisivat mahdollisimman tiiviisti mukana, eikä työ loppuisi kuin veitsellä leikaten siirryttäessä sijaishuollosta jälkihuoltoon.

Westlund korostaa, että kaiken päihdetyöskentelyn tulisi olla yksilöllistä. Ammattilaisen tulisi olla kiinnostunut ja selvittää, miksi juuri tämä nuori käyttää päihteitä. Nuoret puolestaan ovat valmiita luomaan ratkaisuita ongelmaan. 

Teksti Ulla Ojala
Kuvitus Anna Makkonen

Juttu on julkaistu Tiimi-lehdessä 2/2021.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!

Lue lisää