A niin kuin addiktio -podcast: “Kun en saanut apua ongelmiini, ajattelin luoneeni ne vain itse”
Sote-palveluissa pitäisi aina kysyä alkoholin ja päihteiden käytöstä, ajattelevat somevaikuttaja Hanna Tikander sekä A-klinikkasäätiön kehittämispäällikkö Tiina Saarinen.
“Ajattelin, että juominen oli ainoa apukeino pahaan olooni. Ja jos en saa keskusteluapua mielenterveyden ongelmiin, en voi lopettaa lopettaa juomista”, sanoo somevaikuttaja Hanna Tikander. Tikander keskustelee riippuvuussairauksista A-klinikkasäätiön kehittämispäällikkö Tiina Saarisen kanssa A niin kuin addiktio -podcastsarjassa. A-klinikkasäätiön podcastissa toimittaja Asta Leppä etsii vieraidensa kanssa syitä addiktioihin.
Tikander alkoi käyttää alkoholia 13-vuotiaana hänen vanhempiensa erottua. “Etsin alkoholin ja myöhemmin päihteiden avulla seikkailuja. Näin jälkikäteen voisin todeta, että siitä tuli pakokeino”, hän kertoo.
Vuosien aikana alkoholista tuli lääke huonoihin tai haastaviin tunnetiloihin, sitten siitä tuli myös tapa maksimoida iloiset hetket. Parikymppisenä Tikander ymmärsi voivansa huonosti ja tarvitsevansa apua. Hän sai koulunsa terveydenhoitajalta akuuttia keskusteluapua. “Mietin tosi usein, etten jaksa elää näin. Nukahtelin tunneille tai en jaksanut tulla paikalle. Sekä koulupsykiatri että terveydenhoitaja halusivat laittaa nopeasti eteenpäin hakemukset, että pääsisin avun piiriin ja saisin jatkuvan keskusteluyhteyden ammattilaiselle.”
Tikanderista tehtiin lähete Helsingin Kalasataman psykiatriselle poliklinikalle kuntoutuspsykoterapiaa varten. Lähetteessä nostettiin esiin se, että Tikanderilla oli siinä vaiheessa paljon itsetuhoisia ajatuksia. Päätös tuli kuitenkin kielteisenä takaisin. “Se tuntui tosi pahalta. Kielteinen päätös osoitti, että olen vain itse luonut nämä ongelmani. Ajattelin, että kai tässä on vain pärjättävä.”
Tikander ei kuitenkaan edelleenkään ajatellut, että hänellä olisi ongelma juomisen kanssa. Saarisen mukaan onkin tavallista, ettei aina hahmoteta, milloin alkoholin käytöstä on tullut ongelmallista. Päihdeongelmaan liittyy tyypillisenä oireena myös riippuvuuden kieltäminen. “Se vaikeuttaa myös osaltaan oikea-aikaisen avun saamista. Lisäksi päihde- ja riippuvuusongelmiin liittyy edelleen häpeän tunnetta ja leimaantumisen pelkoa, mikä aiheuttaa sen, että hoitoon pääsy viivästyy.”
Huumeiden käytön kriminalisointi puolestaan estää sen, ettei käytöstä herkästi puhuta. “Silloin apua haetaan vasta kun riippuvuusongelma ja siihen liittyvät haitat ovat jo todella hankalia”.
Mielenterveys- ja päihdeongelmat kietoutuvat yhteen
Tiina Saarisen mukaan usein ajatellaan, että päihdeongelma itsessään aiheuttaa mielenterveysongelmia, kuten esimerkiksi masennusta ja ahdistuneisuutta. “Sen vuoksi saatetaan ajatella, että päihdeongelmat tulisi hoitaa ensin, ja sitä kautta myös mielenterveyteen liittyvät oireet vähenisivät. Palvelujärjestelmä ei aina pysty vastaamaan näihin samanaikaisesti esiintyviin haasteisiin, myös hajanaisesti ja erillään järjestetyt mielenterveys- ja päihdepalvelut voivat olla syynä tähän.”
Monesti päihteiden käytön vuoksi haetaan apua erilaisiin oireisiin, esimerkiksi unettomuuteen, ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Samalla saatetaan jättää kertomatta runsaasta alkoholin tai muiden päihteiden käytöstä. “Siksi on todella tärkeää, että sote-palveluissa kysyttäisiin aina aktiivisesti alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä, erityisesti silloin, kun määrätään keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Alkoholi ja päihteet voivat myös olla monien muiden terveysongelmien taustalla.”
Hanna Tikanderin kohdalla pyrittiin hoitamaan ensisijaisesti vain mielenterveyden haasteita. “En muista, että minulta olisi hirveästi tiedusteltu alkoholin tai päihteiden käytöstä.”
Saarinen uskoo, että päihde- ja mielenterveysongelmien hoitokäytäntöjen kehittämisessä voi auttaa vuoden 2023 alussa uudistunut päihde- ja mielenterveyslaki. “Tarkoituksena näissä lakiuudistuksissa sekä hyvinvointialueuudistuksessa on palveluiden saatavuuden paraneminen. Erityisesti on kehitetty integroitua hoito-otetta ja yhden oven periaatetta. Eli että asiakas saa jatkossa esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä sosiaalisiin ongelmiin yhtäaikaisesti apua ja tukea.”
Kolmannen sektorin toimijat, kuten järjestöt ja seurakunnat ovat edelleen isossa roolissa. Ne tarjoavat monimuotoista apua ja tukea myös päihde- ja riippuvuusongelmissa. A-klinikkasäätiön tunnetuin verkkopalvelu on Päihdelinkki, joka tarjoaa tukea ja tietoa päihteistä ja riippuvuuksista.
Kun Tikander 25-vuotiaana päätti lopettaa alkoholin käytön, ei hän vieläkään ajatellut olevansa alkoholisti. Terapiassa hän alkoi voida henkisesti paremmin, mutta huomasi, ettei tarve juoda ollut silti kadonnut minnekään. Oli lopetettava kokonaan. Nyt hän on ollut jo lähes neljä vuotta raitis. “Joskus tulee yhä tarve juoda vaikkapa sydänsuruihin, mutta en enää tunne itseäni sen takia huonoksi vaan ajattelen, että se kuuluu tähän riippuvuussairauteen. Se tunne tulee mahdollisesti iskemään vielä 20 vuoden päästä.”
Miten Hanna Tikander näkee pääkaupunkiseudun nykyisen päihdekulttuurin? Mikä suojelisi parhaiten addiktioilta? Kuuntele A niin kuin addiktio -podcastsarjan jakso “Koulupsykologin mukaan minulla oli itsetuhoisia ajatuksia, mutta en saanut apua”.
A niin kuin addiktio -podcastsarjan jaksot
- “Ehkä läheiseni joivat siksi, että olivat liian herkkiä tähän maailmaan”
Kirjailija Ville Verkkapuro ja A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki pohtivat, mistä addiktiot syntyvät. - “Valehtelin kaikesta, että pääsin pelaamaan”
Timpuri, vertaisohjaaja Jouko Vidgren ja A-klinikkasäätiön tutkija Emmi Kauppila miettivät, miten vastustaa uhkapelaamisen kutsua koko ajan pelillistyvässä maailmassa. - “Treenaamista ihannoidaan, joten sen pakonomaisuutta ei aina huomata”’
Entinen potkunyrkkeilyn maailmanmestari, personal trainer Elmeri Rantalainen ja A-klinikkasäätiön tutkimus- ja kehitysyksikön päällikkö Jukka Koskelo miettivät, mistä löytää kehotyytyväisyyttä ulkonäkökeskeisessä maailmassa. - “Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta tunteisiin, joita läheisteni juominen herättää”
Äidin, veljen ja hyvän ystävän alkoholismin varjossa kasvanut Aleksandra ja A-klinikkasäätiön tutkija Janne Takala keskustelevat riippuvuussairaan läheisen tuskaisesta osasta. - “Koulupsykologin mukaan minulla oli itsetuhoisia ajatuksia, mutta en saanut apua”
Somevaikuttaja Hanna Tikander ja A-klinikkasäätiön kehittämispäällikkö Tiina Saarinen pohtivat, onko riippuvuuksien hoito asianmukaisella tolalla.
Tykkää, jaa