A niin kuin addiktio -podcast: “Edes kova kipu ei pysäyttänyt treenaamistani”

Vasta kun korona pysäytti potkunyrkkeilijä ja personal trainer Elmeri Rantalaisen, hän ymmärsi, että treenaamisesta oli tullut tapa paeta tukahdutettuja tunteita.

“Minulla ei jäänyt aikaa kavereille tai parisuhteille, urheilu meni kaiken edelle, elin vain tavoittaakseni asettamani saavutukset”, sanoo entinen potkunyrkkeilyn maailmanmestari, personal trainer Elmeri Rantalainen. Hän keskustelee pakonomaisesta treenaamisesta ja kehonkuvan ongelmista A-klinikkasäätiön tutkimus- ja kehitysyksikön päällikön Jukka Koskelon kanssa A niin kuin addiktio -podcastissa. A-klinikkasäätiön sarjassa toimittaja Asta Leppä etsii vieraidensa kanssa syitä ja ratkaisuja addiktioihin.

Elmeri Rantalaisella treenaaminen alkoi mennä jo teini-iässä äärimmäisyyksiin. “Lähdin joka aamu lenkille, ja pian mukaan tuli nilkka- ja rannepainoja ja painoliivit, joihin lisäsin punnuksia tasaiseen tahtiin.” Rasitusmurtuma pysäytti Rantalaisen vain hetkeksi. Pian hän alkoi treenata taistelulajeja niin, että voitti jo muutaman vuoden kuluttua potkunyrkkeilyn Euroopan mestaruuden, ja seuraavana vuonna maailmanmestaruuden. “Kun tämä ei riittänyt, niin armeijan jälkeen päätin, että haluan olla todella lihaksikas ja aloitin kehonrakentamisen.”

Lihaksikas keho ja hienoja saavutuksia kilpaurheilussa. Monen mielestä tämä kuulostaa kaikin puolin terveeltä ja tavoiteltavalta elämältä.

“Niin, atleettinen ja sporttinen koetaan automaattisesti terveeksi, vaikka taustalla olisi esimerkiksi pakonomaista treenaamista tai joskus dopingaineiden käyttöä. Pakkotreenaaminen on hyvin kuvaava termi sellaisella tilanteelle, jossa liikunta ei ole enää terveellinen elämäntapa. Jos treenaamisesta koituu haittoja tai se on häiritsevää itselle, ja sitä kuitenkin jatkaa, niin voidaan puhua addiktiosta tai pakkotreenaamisesta, sanoo tutkimuspäällikkö Jukka Koskelo.

Kun Rantalainen sairastui koronaan eikä voinut paeta treeneihin, hän havahtui, ettei elämässä ollut enää mitään muuta kuin treenaaminen. “Aloin miettiä, että urheilu on ainoa asia, minkä takia olen elänyt ja mistä olen saanut hyvää.“

Ahdistusta ja masennusta taustalla

Pakkotreenaamiseen ja kehohäiriöihin liittyy yleensä masennusta ja ahdistusta. Liikunnassa, syömisessä tai ulkonäössä asetetaan itselle korkeita tavoitteita, ja jos niiden saavuttamisessa ei onnistu, moni tuntee itsensä epäonnistuneeksi. “Ja kun aina priorisoidaan treeni, ei esimerkiksi ihmissuhteille jää aikaa. Kyllähän siinä tapahtuu sitten sellaista eristäytymistä”, sanoo Jukka Koskelo.

Elmeri Rantalainen ymmärsi paenneensa liikuntaan tukahdutettuja tunteita. Hän päätti mennä terapiaan, mutta pääsi psykoterapeutin pakeille vasta puolentoista vuoden kuluttua.

Koskelon mukaan hoitopolku on hyvin yksilöllinen, kun kyseessä on kehonkuvan, pakkotreenamisen tai syömisen häiriö. Hoito vaihtelee häiriön vakavuudesta ja oireista riippuen. “Tyypillinen hoito on moniammatillista. Se on havaittu hyväksi ja tarpeelliseksi monessakin tapauksessa.”

Tarvitaan myös matalan kynnyksen apua ja tutkittua tietoa, etenkin nuorille. “Etenkin kuntodopingiin liittyy paljon käytön salailua, vaikka niitä haittavaikutuksia ilmenisikin”, Koskelo sanoo.

Tutkimusten mukaan erilaiset kehonkuvan häiriöt on lisääntymässä erityisesti nuorilla sosiaalisen median takia. “Kyllä tällainen jatkuva altistus somen sisällölle tiedostamattakin muokkaa ajatuksia ja luo painetta siihen, että haluan olla tällainen”, Koskelo pohtii.

“Sosiaalinen media menee mielestäni koko ajan brutaalimpaan suuntaan”, sanoo Rantalainen. “Itsekin kamppailen edelleen näiden asioiden kanssa mutta yksi oppi on olla vertaamatta itseään muihin. Koskaan ei tiedä mitä siellä somessa olevalla ihmisellä on taustalla tai meneillään.”

Terapia opetti Rantalaista myös panostamaan ihmissuhteisiin. “Aloin viettää aikaa ystävieni kanssa, nautin hyvästä ruuasta, aloin taas matkustella. Toisin sanoen nautin elämästä. Samalla tuli tilaa muillekin unelmille.”

Urheilua hän ei aio lopettaa, mutta nyt hän treenaa kehoaan kuunnellen. “Ennen jatkoin treeniä kivusta huolimatta. Mutta jos nyt keuhkoissa tuntuu, etten ole palautunut juoksulenkistä, niin lepään päivän, kaksi, ehkä viikonkin. Kiputilat hoidan fysioterapeutilla tai muilla ammattilaisilla.”

Ensimmäistä kertaa Rantalainen voi myös jättää treenit väliin, jos siltä tuntuu. “Vitsi, se tuntuu vapauttavalta.”

Onko naisten ja miesten kehonhäiriöissä erilaisia oireita? Altistaako jokin laji erityisesti pakkotreenaamiselle? Kuuntele A niin kuin addiktio -podcastin jakso “Treenaamista ihannoidaan, joten sen pakonomaisuutta ei aina huomata”

Please accept statistics, marketing cookies to watch this video.

A niin kuin ad­dik­tio -pod­cast­sar­jan jak­sot

1. “Ehkä läheiseni joivat siksi, että olivat liian herkkiä tähän maailmaan”
   Kirjailija Ville Verkkapuro ja A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki pohtivat, mistä addiktiot syntyvät.
2. “Valehtelin kaikesta, että pääsin pelaamaan”
   Timpuri, vertaisohjaaja Jouko Vidgren ja A-klinikkasäätiön tutkija Emmi Kauppila miettivät, miten vastustaa uhkapelaamisen kutsua koko ajan pelillistyvässä maailmassa.
3. “Treenaamista ihannoidaan, joten sen pakonomaisuutta ei aina huomata”’
   Entinen potkunyrkkeilyn maailmanmestari, personal trainer Elmeri Rantalainen ja A-klinikkasäätiön tutkimus- ja kehitysyksikön päällikkö Jukka Koskelo miettivät, mistä löytää kehotyytyväisyyttä ulkonäkökeskeisessä maailmassa.
4. “Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta tunteisiin, joita läheisteni juominen herättää”
   Äidin, veljen ja hyvän ystävän alkoholismin varjossa kasvanut Aleksandra ja A-klinikkasäätiön tutkija Janne Takala keskustelevat riippuvuussairaan läheisen tuskaisesta osasta.
5. “Koulupsykologin mukaan minulla oli itsetuhoisia ajatuksia, mutta en saanut apua”
   Somevaikuttaja Hanna Tikander ja A-klinikkasäätiön kehittämispäällikkö Tiina Saarinen pohtivat, onko riippuvuuksien hoito asianmukaisella tolalla.