Päihdehoitoa ei voi yksinkertaistaa – ja juuri siinä keskustelu usein epäonnistuu 

Päihdeongelmat ja niiden hoito ovat aina herättäneet tunteita ja jakaneet mielipiteitä. Monella on omakohtaista kokemusta omasta tai läheisen alkoholinkäytöstä tai huumeiden käytöstä – ja myös niiden lopettamisesta. Kokemus voi lisätä ymmärrystä ja halua auttaa muita. Samalla se voi synnyttää vahvan, mutta väistämättä subjektiivisen käsityksen siitä, mikä on oikea tapa hoitaa päihdeongelmia.

Tämä on inhimillistä. Mutta päihdehoidon kehittämisen kannalta se on myös ongelmallista.

Yksi selitys ei riitä – eikä yksi hoitotapa

Jos ajattelemme, että yksi tapa lopettaa päihteiden käyttö pätee kaikissa tilanteissa, yksinkertaistamme liikaa riippuvuuden syitä ja taustatekijöitä. Jos hyväksyisimme yksiselitteisesti ajatuksen, että riippuvuuden syy on “riippuvuusgeenissä”, silloin myös hoito olisi kaikille samanlaista: sama diagnoosi, sama ratkaisu.

Tällöin sivuutamme joukon muita tekijöitä, joiden tiedämme vaikuttavan voimakkaasti riippuvuuksien syntyyn ja hoitoon. Mielen kehitykseen vaikuttavia ja riippuvuuksille altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi lapsuuden kaltoinkohtelu, pahoinpitely ja hyväksikäyttö, vanhempien päihdeongelmat, rikollisuus lähipiirissä tai turvattomat kasvuolosuhteet.

Vaikka genetiikalla on kiistatta yhteys riippuvuuksiin, päihderiippuvuutta ei voi hoitaa ottamatta huomioon sitä, mistä oloista ihminen tulee hoitoon – ja mihin olosuhteisiin hän palaa sen jälkeen.

Yksi ihminen palaa hoidon jälkeen kotiin, jossa odottaa turvallinen arki ja tukea antavat läheiset. Toinen palaa paikkaan, jossa raha ei riitä ruokaan, yöpaikka on epävarma ja ympärillä on ihmisiä, joille päihteet ja rikollisuus ovat ainoa tapa selvitä. Jos nämä kaksi ihmistä saavat täysin saman hoidon ja saman seurannan, yllättyisimme, jos tulokset olisivat samat.

Riippuvuus on krooninen, moniulotteinen ilmiö

Riippuvuus on tärkeää ymmärtää bio-psyko-sosiaalisena ilmiönä. Genetiikalla, aivojen palkitsemisjärjestelmällä, psykologisilla motiiveilla, fysiologialla ja ympäristötekijöillä on kaikilla oma, merkittävä roolinsa riippuvuuden kehittymisessä.

Aivan kuten monia muitakaan kroonisia sairauksia, myöskään riippuvuutta ja sen etenemistä ei pystytä selittämään täydellisesti, eikä siihen ole saatavilla yksiselitteistä parantavaa hoitoa. Tutkimus ja hoitomenetelmät kehittyvät jatkuvasti, mutta silti päihdehoitoa saatetaan kuvata julkisuudessa tuloksettomaksi.

Kritiikissä on usein mukana aito pettymys: “miksi tämä ei toimi?”, “miksi retkahdus tapahtui?”, “miksi apu ei riittänyt?”.

Tässä kohtaa meidän on kuitenkin oltava rehellisiä myös yhteiskuntana.

Päihderiippuvuudessa mittaamme onnistumista usein yhdellä mittarilla: päättyikö käyttö lopullisesti. Se on monille toipumisen tavoite, mutta hoidon vaikuttavuutta ei voi arvioida vain sen kautta.

Mitä pidämme onnistumisena ja miksi sillä on väliä

Päihdehoidon vaikuttavuutta on myös se, että ihminen:
• pysyy hengissä
• saa elämänrytmin takaisin
• vähentää käyttöä ja haittoja
• sitoutuu hoitoon
• pystyy käymään töissä tai opiskelemaan
• saa ihmissuhteet kuntoon
• ja löytää oman motivaationsa toipumiseen

Päihdehoidolta on vaadittava tuloksia. Samalla on tunnistettava, että vaikuttava päihdehoito toteutuu eri tavoin eri ihmisten kohdalla. Kaikille ei ole realistista eikä mahdollista sama tavoite samassa aikataulussa.

Hyvä hoito edellyttää aikaa, osaamista ja resursseja. Myös tutkimus maksaa. Jos päihdehoitoa arvioidaan ilman, että samalla tarkastellaan resursseja ja rakenteita, on asetelma epäreilu sekä sairastuneita että ammattilaisia kohtaan.

Mitä tarvitsemme vaikuttavaan päihdehoitoon juuri nyt

Päihdehoidon tuloksellisuudesta puhuttaessa on syytä varmistaa, että hoito on rakennettu tuottamaan tuloksia. Käytännössä tämä tarkoittaa mm.:

1. Hoitoon pääsyä ajoissa
   Kun apu viivästyy, kriisit syvenevät ja kustannukset kasvavat inhimillisesti ja taloudellisesti.
2. Katkeamattomia hoitopolkuja
   Vieroitus, kuntoutus, avohoito, lääkehoito, mielenterveyden tuki ja arjen palvelut eivät saa jäädä irrallisiksi paloiksi. Ihminen putoaa helposti väliin.
3. Yksilöllisiä hoitokokonaisuuksia
   Eri hoidot vastaavat eri tarpeisiin ja eri vaiheisiin. Kun hoito räätälöidään tilanteeseen, sitoutuminen paranee.
4. Riittävää osaamista ja resursseja
   Vaikuttava hoito ja vaikuttava tutkimus maksavat. Jos odotamme tuloksia ilman investointeja, petämme sekä ihmiset että ammattilaiset.
   Päihdehoidon kehittämisessä on varmistettava, että ihmiset saavat ajoissa sellaista apua, joka vastaa heidän todellista tilannettaan.

Vaikuttava päihdehoito on kokonaisuus

Päihdehoito rakentuu eri vaiheista ja tukimuodoista ihmisen tilanteen mukaan. Vaikuttava päihdehoito voi sisältää esimerkiksi:
• Varhaisen tuen ja neuvonnan, kun käyttö alkaa huolestuttaa
• Vieroitushoidon, joka vastaa akuuttiin fyysiseen tilanteeseen
• Lääkehoidon ja korvaushoidon, silloin kun se on lääketieteellisesti perusteltua
• Psykososiaalisen hoidon ja terapian, joka auttaa käsittelemään riippuvuuden taustalla olevia syitä
• Kuntoutuksen, joka tukee arjen, toimintakyvyn ja elämänhallinnan rakentumista
• Vertaistuen, joka vahvistaa osallisuutta ja merkityksellisyyttä
• Ohjauksen, joka tukee päihteetöntä elämäntapaa
• Haittoja vähentävän työn, joka ehkäisee vakavimpia seurauksia ja ylläpitää kontaktia silloin, kun muu hoito ei vielä ole mahdollista
• Jälkituen ja seurannan, jotta hoito ei katkea vaan jatkuu arjessa
Hoidon eri muodot vastaavat eri tarpeisiin ja eri vaiheisiin ja usein vaikuttava sekä tuloksellinen päihdehoito syntyy niiden yhdistelmästä.