Vanhemmat kantavat hoivataakkaa lapsen mielenterveys- ja päihdeongelmista

Mielenterveys- ja päihdeongelmat vaikuttavat harvoin vain yksilöön itseensä, vaan niiden vaikutukset ulottuvat myös läheisiin ihmisiin ja etenkin perheenjäseniin. Vanhemman rooliin kuuluu omasta lapsestaan huolehtiminen, ja siksi yhteiskunnan palvelujen ja tukien pettäessä hoivavastuu siirtyy helposti vanhempien harteille.

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) toteutettiin keväällä 2025 kyselytutkimus, jossa kartoitettiin omaisten hyvinvointia ja palvelujen saantia. Kyselyyn vastasi 474 omaista joko järjestöjen verkkosivujen kautta tai tukipalvelujen yhteydessä. Omaisista 64 prosenttia oli vanhempia. Tässä artikkelissa keskitytään erityisesti näihin 298 vanhempaan. Vanhemmista 56 prosenttia ilmoitti tarvitsevansa tukea lapsensa mielenterveysongelmien, 10 prosenttia lapsen päihteidenkäytön ja 31 prosenttia molempien takia. Joillain tuen tarpeet liittyivät lapsen rahapelaamiseen tai rikosseuraamuksiin. Vanhemmista 97 prosenttia oli äitejä.

Vanhemmat kokevat palvelut riittämättömiksi

Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta vanhemmasta koki, että heidän lapsensa saama palvelu ei ollut ongelmaan riittävää (59 %) tai tämä ei hakemisesta huolimatta ollut saanut tarvitsemaansa hoitoa tai palvelua (9 %) (kuvio 1). Aiempi mielenterveys- ja päihdeomaisille tehty kyselytutkimus osoitti, että omaisten hyvinvoinnilla on suora yhteys siihen, onko tukea tarvitseva läheinen palvelujen piirissä vai ei [1].

Kuvio 1. Vanhempien arvio lastensa hoidon tai palvelujen saannista (%).

Kyselyssä vastaajia pyydettiin myös kertomaan omin sanoin elämäntilanteestaan. Näissä vastauksissa 48 vanhempaa nosti erikseen esille, että yhteiskunnan tuki tai palvelut olivat olleet puutteellisia. Vastuu jäi omaisten harteille, mistä seurasi uupumus, joka johti vanhempien oman mielenterveyden heikkenemiseen. Yksi vanhempi sanoitti omaisten tilannetta seuraavasti:

Vanhemmat tukevat lastaan kokonaisvaltaisesti

Avoimissa vastauksissa korostui omaisen roolin kokonaisvaltaisuus. Vanhemmat kantavat lapsistaan erityistä huolta ja ottavat usein harteilleen raskaamman taakan kuin muut läheiset ihmiset. He toimivat hoitajina, auttoivat tukien tai palveluiden hakemisessa, tarjosivat taloudellista tukea sekä kantoivat jatkuvaa huolta läheisestään. Ongelmat kasautuivat ja asettivat vanhempia kohtuuttomiin tilanteisiin, joissa lapsen etu asetettiin usein oman edun edelle.

Lähes kaikki vanhemmat tukivat lapsiaan taloudellisesti (91 %) sekä palvelujen, hoidon ja etuuksien saannissa (85 %) (kuvio 2). Avun tarpeen oli viimeisen vuoden aikana koettu kasvaneen, sillä tukea tarjoavista läheisistä 37 prosenttia auttoi lastaan taloudellisesti ja 32 prosenttia palvelujen saannissa enemmän vastaushetkellä kuin vuotta aiemmin.

Kuvio 2: Kuinka paljon vanhemmat tukevat läheisiään taloudellisesti tai palvelujen, hoidon ja etuuksien saannissa (%).

Vanhemman rooli jatkuu läpi elämän

Kyselyyn osallistuneiden vanhempien ikä vaihteli 38 ja 85 vuoden välillä, mikä kuvastaa vanhempien huolten jatkumista vielä senkin jälkeen, kun heidän lapsensa ovat kasvaneet aikuisiksi. Aikuisen lapsen ongelmat voivat kuormittaa vanhempia yhtä paljon kuin alaikäisen lapsen tai nuoren. Avoimissa vastauksissa muutamat vanhemmat kertoivat pelon lapsen hyvinvoinnista kasvaneen sen jälkeen, kun lapsi muutti omaan asuntoon, sillä silloin he eivät enää pystyneet jatkuvasti seuraamaan lapsen vointia.

Vastauksissa ilmeni myös, että aikuiselle lapselle voi olla vaikea asettaa rajoja ja moni kuvasikin tukevansa jo varttuneita lapsiaan taloudellisesti ja henkisesti oman kantokykynsä äärirajoilla. Vanhemmat saattoivat myös kokea syyllisyyttä, jos he eivät pystyneet tukemaan lastaan riittävästi tai jo etukäteen pelätä, miten omat taloudelliset muutokset vaikuttaisivat lapseen.

Palvelujen turvaaminen ehkäisee uusia ongelmia

Mielenterveyteen ja päihteidenkäyttöön liittyvät ongelmat vaativat monipuolisia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon elämäntilanteen kokonaisuus. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että mielenterveys- ja päihdekuntoutujille tarjottavan avun lisäksi myös suoraan omaisille tarjottu tuki parantaa heidän mielen hyvinvointiaan [2]. Omaisille tarjotun avun kohdalla tulee tiedostaa ketkä ovat ne ihmiset, jotka eniten tukevat läheisiään ja miten juuri heitä voitaisiin parhaiten auttaa. Etenkin äidit kantavat suurta vastuuta epävirallisesta hoivasta. Siksi olisi erityisen tärkeää mahdollistaa palveluja, jotka tutkitusti parantavat heidän hyvinvointiaan, kuten joustoja työpaikoilla, hoitovapaita tai vertaistukipalveluita [3] [4].

Omaisten tarjoama hoiva otetaan usein kuitenkin itsestäänselvyytenä, eikä heidän tarpeitaan huomioida riittävästi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten viime aikoina on kohdistettu useita leikkauksia niin sosiaaliturvaan, kuntoutujien tarvitsemiin palveluihin kuin usein omaisille tukea tarjoavien järjestöjen toimintaankin. Näiden muutosten vaikutukset näkyivät kyselyssä omaisten tyytymättömyytenä lapsensa saamiin palveluihin ja etuuksiin sekä lasten kasvaneessa tarpeessa vanhempiensa tukeen. Nopeita säästöjä tavoitellessa olisi tärkeää muistaa, että yhteiskunnan tuen heikentämisellä ei ainoastaan kasvateta olemassa olevia ongelmia, vaan lisätään myös omaisten kuormittuneisuutta. Tämä voi lopulta johtaa uusien ihmisten sairastumiseen ja pudottaa myös heidät avun tarpeen piiriin.

Lähteet

1. Jurvansuu, S. & Tourunen, J. (2019): Myös omainen voi paremmin, kun tukea tarvitseva läheinen saa apua. Tiimi 5/2019, 22–23.
2. Jurvansuu, S. & Ringbom, H. (2020): Mielenterveys- ja päihdeomaisten saama sosiaalinen tuki ja sen yhteydet mielen hyvinvointiin. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2020,1–13.
3. Shemeikka, R., Butchert, U., Pitkänen, S., Pehkonen-Elmi, T & Kettunen, A. (2017): Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviytymiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2017.
4. Hoeck, S., Van Hal, G. (2012). Experiences of parents of substance-abusing young people attending support groups. Arch Public Health 11/2012, 70.

Kirjoittaja: Taika Uusimäki, Helsingin yliopisto, Fysikaalisten tieteiden kandiohjelma.

”Olin A-klinikkasäätiöllä korkeakouluharjoittelussa MIPA 2.0 – ja Ulos epätoivosta -hankkeissa. Kesän aikana pääsin tutustumaan tutkimuksen tekemisen prosesseihin ja opin paljon uutta muun muassa tutkimusaineistojen keräämisestä ja raportoinnista. Läheisten asemaan tutustuin, kun tehtäväkseni annettiin heidän hyvinvointiaan koskevan kyselyn avointen vastausten luokittelu. Avointen vastausten läpikäyminen avasi hyvin läheisten elämän todellisuutta ja herätti kiinnostuksen perehtyä aiheeseen lisää.”