27.06.2025 | Päivän puheenaihe
SuomiAreena-panelistit peräänkuuluttivat puuttumista digiaddiktioon – yleisö kaipasi yhteisöllisyyttä

SuomiAreena-paneelikeskustelussamme pureuduttiin riippuvuuksiin ja yhteiskuntamme kriisinkestävyyteen. Heikommassa asemassa olevien auttaminen, yhteisöllisyys ja digiaddiktio herättivät tunteita niin asiantuntijapaneelissamme kuin yleisössäkin.
Porin Eetunaukion lavan istumapaikat täyttyivät ääriään myöten, kun toimittaja Riku Rantala johdatti SuomiAreenan Hallitaanko himoja vai kaatuuko kansakunta? -paneelissa asiantuntijat ja yleisön pohtimaan riippuvuuksien yhteyttä huoltovarmuuteen.
”Jos kriisi sulkisi verkot, vedonlyöntisivustot ja viinakaapit, kestäisikö yhteiskuntamme?”, Rantala kysyi.
Puolet paikalle saapuneista nosti käden ylös: me selviäisimme. Työn ja talouden tutkimus Laboren johtaja Mika Maliranta, Valtion lastensuojeluyksiköiden johtaja Kaisa Tammi, toimittaja-kirjailija Anna Karhunen ja A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki olivat verrattain toiveikkaampia: kaikki uskoivat kansakuntamme pysyvän pystyssä.
”Olen nähnyt vankilassa ja lastensuojelulaitoksessa ihmisten selviävän hyvin vaikeassakin tilanteessa, kun kaikki riippuvuutta aiheuttavat aineet ja asiat viedään pois. Sitä emme kuitenkaan tiedä, mitä pinnan alta tällaisessa tilanteessa lopulta paljastuu”, Kaisa Tammi sanoi.
”Vaikka mielihyvänlähteitä ei olisi enää saatavilla, aivojemme palkitsemisjärjestelmää ei voi sammuttaa. Käteni nousi kuitenkin selviytymisen merkiksi, sillä toivon näkökulma on tässäkin keskustelussa tärkeä”, Hannu Jouhki perusteli.

Valtion koulukotien johtaja Kaisa Tammi ja toimittaja, kirjailija Anna Karhunen peräänkuuluttivat yhteisöllisyyden merkitystä ja toisista välittämistä vaikeina aikoina.
”Meidän pitää välittää toisistamme”
Rantala kysyi, löytyykö kuulijoiden lähipiiristä riippuvuuteen sairastuneita ihmisiä. Lähes kaikki yleisössä nostivat kätensä ylös, panelistit mukaan lukien..
”Uskon, että useat hoitavat mielenterveyshäiriötään alkoholilla. Olin yksi heistä, korkean toiminnankyvyn ongelmajuoja. Koin, että alkoholi auttoi stressiä ja ahdistusta, vaikka se vain ruokki ongelmia. Moni saattaisi yhteiskunnallisessa kriisissä tarttua ahdistusta lievittävästi pulloon. Näin minäkin tein koronapandemian aikana, aloin tissutella kotona”, vuonna 2022 juomisen lopettanut Karhunen sanoi.
Tammi oli samoilla linjoilla: kriisin tullessa addiktiot saattaisivat kasvaa. Hän peräänkuulutti yhteisöllisyyden merkitystä ja toisista välittämistä vaikeina aikoina.
”Osa väestä joutuisi hakemaan turvaa tutusta addiktiosta, jos yhteyttä toisiin ihmisiin ei ole. Siksi meidän pitää välittää toisistamme”, Tammi totesi, ja sai yleisöltä kannustusta.

Työn ja talouden tutkimus Laboren johtaja Mika Maliranta muistutti, että yksilön tragedia koskettaa myös aina läheisiä, ja ylisukupolvisen riippuvuuskierteen taloudellisia vaikutuksia on lähes mahdotonta laskea.
Psyykkinen kriisinkestävyys on koko yhteiskunnan asia
Maliranta muistutti, että yksilön tragedia koskettaa myös aina läheisiä, ja ylisukupolvisen riippuvuuskierteen taloudellisia vaikutuksia on lähes mahdotonta laskea.
”Riippuvuuksien talousvaikutusten arvioiminen on todella vaikeaa yhteisön kannalta, sillä me ihmiset olemme systeemi. Me taloustieteilijät käytämme termiä ulkoisvaikutukset eli kun yksi oireilee, se vaikuttaa muihinkin. On selvää, että riippuvuuksia aiheuttavien aineiden ja asioiden sääntelyä tarvitaan, sillä rationaalinenkin ihminen välillä ihmettelee omaa typerää käytöstään. Ja vaikka itsellä ei olisi ongelmaa, on järkevää tukea sääntelyä, jotta me yhteisönä pysymme rauhallisina”, Maliranta sanoi.
Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että psyykkinen kriisinkestävyys on koko yhteiskunnan asia.
”Me käsittelemme liian usein riippuvuuksia niin, että kyse on yksilön itsekuriongelmasta, vaikka kaupallisuus, yhteiskunnan rakenteelliset asiat ja teknologia muokkaavat käyttäytymistämme riippuvuuden suuntaan. Tämä pitäisi muistaa myös kriisitilanteessa”, Jouhki totesi.

Kaisa Tammi kertoi, että keskusteluissa lasten ja nuorten kanssa on korostunut, että he itsekin kaipaavat rajoja digilaitteiden käyttöön.
”Digiriippuvuudessakaan vastuuta ei voi jättää vain yksilölle”
Erityisesti digiriippuvuus kirvoitti keskustelun regulaation merkityksestä. Kun kaikkea muutakin riippuvuutta aiheuttavaa, kuten alkoholia, rahapelaamista ja tupakkaa säädellään, tulisiko digitaalisten palveluiden käyttöä rajoittaa, Rantala kysyi panelisteilta.
”Koko ajan tulee yhä vahvempaa näyttöä siitä, että digiriippuvuudessa on samankaltaisuutta peliriippuvuuden kanssa. Ei tässäkään vastuuta voi jättää vain yksilölle. Olen etenkin lasten digiaddiktiosta huolissani. Pelkään, että vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia ja vaikeasti hoidettavia”, Maliranta huomioi.
Kaisa Tammi kertoi, että keskusteluissa lasten ja nuorten kanssa on korostunut, että he itsekin kaipaavat rajoja digilaitteiden käyttöön.
”En minäkään tiennyt, miten iso ongelma meillä on ennen nykyistä työtäni. Lääkärithän tietävät jo, että digilaitteet muokkaavat kehittyviä aivoja. Eikä meillä monellakaan ei ole käsitystä siitä, mitä irrallaan olevat lapset ja nuoret katsovat puhelimillaan. Olemme nähneet nuorissa uskomattomia muodonmuutoksia, kun he ovat olleet kuukauden ilman puhelinta. He ovat itsekin toivoneet rajoja.”

A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki korosti järjestöjen roolia isommissa ja pienemmissä kriiseissä: ”Järjestöt pitävät huolta yhteisön yhteisistä asioista, ja tätä nimenomaan kriisitilanteissa tarvitaan." Kuvassa vasemmalla Anna Karhunen.
”Tutkittu tieto on hyvää lääkettä häpeään”
Keskustelussa nousi esiin haasteita ja huolia, mutta panelistit etsivät Rantalan johdolla aktiivisesti myös ratkaisuja.
Tammi huomioi toisten auttamisen ja läsnä olemisen merkityksen:
”Ihmisten mukaan ottaminen ja ovien auki pitäminen kaikille on tärkeää. Ihminen on laumaeläin, me tarvitsemme toisiamme.”
Karhunen nosti esiin avoimuuden merkityksen:
”On tärkeä tehdä ongelmat näkyväksi ja vähentää häpeää. Tarvitsemme tietoisuutta siitä, että emme ole yksin riippuvuutemme kanssa.”
Tutkittu tieto tuo ymmärrystä ja vähentää leimautumista, muistutti Maliranta:
”Talous koostuu ihmisyhteisöjen toiminnasta. Moni asia on vähemmän hävettävää, kun tietää itse ilmiöstä. Tutkimustieto on hyvää lääkettä häpeään – ja se vaikuttaa myös lainsäätäjiin.”
Jouhki korosti järjestöjen roolia isommissa ja pienemmissä kriiseissä sekä stigman vähentämistä.
”Järjestöt pitävät huolta yhteisön yhteisistä asioista, ja tätä nimenomaan kriisitilanteissa tarvitaan. Addiktiot ovat tämän ajan yhteiskunnallinen ilmiö, joka koskettaa meitä kaikkia. Tässä keskustelussa on hyvin noussut esiin, että ketään ei saa marginalisoida tai stigmatisoida niiden vuoksi.”
SuomiAreenan keskustelut MTV Katsomossa
Näkökulmia riippuvuuksista ja kriisinkestävyydestä
Ole mukana rakentamassa inhimillisempää yhteiskuntaa
Liity uutiskirjeemme tilaajaksi ja laajenna ymmärrystäsi addiktioista. Saat ajankohtaista tutkimustietoa, oivaltavia näkökulmia ja konkreettisia ratkaisuja, jotka edistävät hyvinvointia ja auttavat luomaan välittävämpää yhteiskuntaa.
Tykkää, jaa