Professori Niemelä: Päihdehoito sakkaa Suomessa, koska osaamista ei ole

“Jos ei kysellä eikä kirjata oikeita asioita, hoitokaan ei voi olla hyvälaatuista. Tämä on iso haaste terveydenhuollossa”, sanoo päihdelääketieteen professori Solja Niemelä Turun yliopistosta.

Niemelä viittaa siihen, tunnistetaanko päihdehoidon tarpeessa olevia ihmisiä terveydenhuollossa. Jos tunnistetaan, miten heitä ohjataan ja kiinnitetään oikeanlaiseen hoitoon?

Niemelän mielestä päihdehoidon kenttä Suomessa on tällä hetkellä edelleen levällään. Ennen kunnat päättivät päihdehoidon järjestämisestä itse, nyt niin tekee reilu 20 hyvinvointialuetta.

“Sote-uudistus koskee nimenomaan päihdehoitoa, jossa yhdistyy ihmisen sosiaalinen ja terveydellinen puoli. Nämä eivät valitettavasti nyt keskustele keskenään.”

Niemelän työ professorina painottuu tutkimukseen, opetukseen ja yhteiskunnallisen vaikuttamiseen. Viime aikoina hän on penännyt Suomeen esimerkiksi palkkiomallia, joka motivoisi ihmisen sitoutumaan päihdehoitoon.

Professori työskentelee Varsinais-Suomen hyvinvointialueen ylilääkärinä. Hän johtaa loppuvuonna 2025 Suomen Akatemian rahoituksen saanutta hanketta, jonka tarkoitus on parantaa päihdeongelmien tunnistamista ja yhdenmukaistaa päihdeasiointeihin liittyviä kirjauksia terveydenhuollossa. Mukana ovat THL ja Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan hyvinvointialueet.

“Pyrimme määrittelemään päihdehoidon vaikuttavuusmittareita ja luomaan ohjeistuksen tai manuaalin, joka toivottavasti on skaalattavissa valtakunnalliseen käyttöön.”

Päihdehoitoon pääsy on usein hankalaa

Jotta ihminen saa julkisesta terveydenhuollosta hoitoa päihdesairauteen, hän tarvitsee siihen lääkärin diagnoosin. Näin ei kuitenkaan usein ole.

“Päihdesyin terveydenhuollossa asioineille arviolta vain joka toiselle kirjataan jokin päihdediagnoosi. Jos meillä ei ole laadukasta päihdediagnostiikka, ongelma jää todennäköisemmin huomaamatta ja hoitamatta.”

Toisinaan päihdehäiriö huomataan ja kirjataan potilaan tietoihin, mutta se ei johda hoito-ohjaukseen. Yksi syy on se, ettei varsinaiseen päihdehoitoon kiinnittäviä käytänteitä ole olemassa.

Jos päihteiden käyttäjä on tullut sairaalaan kiireellisessä terveydentilaa uhkaavassa asiassa, akuutti asia hoidetaan, mutta addiktiota ei. Päihdesairaus jätetään potilaan itsensä vastuulle.

Voi olla myös niin, etteivät palvelut kohtaa. Tarve on tunnistettu, mutta terveydenhuollon puolelta ei löydy päihdeosaamista. Tai jos palveluita on tarjolla, niihin voi joutua jonottamaan ja jonotuksen aikana ihmisen motivaatio heikkenee.

Hoidon tarpeessa olevan elämäntilanne voi olla myös sellainen, ettei päihdehäiriön hoitoa voida optimaalisesti toteuttaa.

Professorin linjaus on selkeä: vaikea-asteisen päihderiippuvuuden hoidossa tarvitaan sekä tutkimusnäyttöön perustuvia hoitomenetelmiä terveydenhuollossa että elämisen puitteita vahvistavaa sosiaalityötä. Kumpikaan yksin ei riitä katkaisemaan vakavaa päihderiippuvuutta.

“Onko ihminen päihdehoidon tarpeessa tai eikö päihdehoidon tarvetta ole tajuttu arvioida? Onko hän psykiatrisen hoidon tarpeessa? Onko hänen elämäntilanteensa sellainen, että hän hyötyy hoidosta?”, Niemelä pohtii.

Päihdekoulutus terveydenhuollossa on riittämätöntä

Professori Niemelä on taustaltaan psykiatri. Hän nostaa esiin psykiatrikoulutukseen liittyvän ongelman: päihdehäiriöiden hoitoa ei käsitellä psykiatrian erikoislääkärikoulutuksissa riittävästi. Erikoistumisvaiheessa ei vaadita työkokemusta päihdehäiriöiden hoidosta samaan tapaan kuin vaikkapa masennuksen hoidosta.

“Meillä on Käypä hoito -suositukset sekä alkoholin että huumeiden käytön hoitoon ja hyvin tehdyt terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston tekemät suositukset. Meillä ei ole valtakunnallista arviota siitä, kuinka hyvin nämä menetelmät ovat käytössä ja miten hoito toteutuu.”

Niemelän mukaan yksi syy on päihteisiin liittyvä stigma, joka elää terveydenhuollossa vahvana. Siitä huolimatta, että laki rinnastaa päihdesairaudet muihin sairauksiin.

Päihderiippuvuudet ovat vakavia sairauksia, joissa ennenaikaisen kuoleman riski on korkea. Päihdehoitoon liittyy usein myös lääkehoitoa, esimerkiksi opioidiriippuvuuden korvaushoidossa.

Palkkiohoito voi lisätä hoitoon kiinnittymistä

Niemelä toivoisi Suomeen matalan kynnyksen puheeksiottoa sekä monimuotoisia interventioita, joissa yhdistyvät esimerkiksi motivoiva haastattelu, kognitiivinen käyttäytymisterapia, palkkiohoito ja tarvittaessa perheterapia. Tarvitaan myös kohtaavaa ja jalkautuvaa päihdeosaamista niin kaduille kuin esimerkiksi päivystykseen.

Interventio on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen ihminen pitää saada kiinnittymään hoitoon.

Yksi ratkaisu voisi Solja Niemelän mielestä olla Varsinais-Suomen hyvinvointialueella käyttöönotettu sote-työparimalli, jossa sosiaali- ja terveyspuolen asiantuntijat toimisivat työparina. Näin ihmistä ei hyppyyteltäisi palvelusta toiseen, vaan hänestä pidettäisiin aidosti huolta.

Myös palkitseminen kiinnittää ihmisen hoitoon. Palkkiohoito löytyy terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suosituksista, mutta vain harvat päihdehoitoa tarjoavat ovat sitä kokeilleet. Kokemusasiantuntijoiden läsnäolo hoidossa lisäisi ymmärrystä puolin ja toisin.

Se, toipuuko ihminen päihdehoidon seurauksena eli pääseekö hän irti addiktiostaan, on monen tekijän summa.

Toipumispääomassa korostuu sosiaalityön rooli.

Päihdesairaudet ovat monimutkaisia mutta hoidettavissa

Päihdesairaudet ovat kirjo eri vaiheessa olevia vakavia riippuvuussairauksia. Ilmiö on monimutkainen, ja jokainen ihminen ansaitsee juuri omaan sairauteensa sopivan hoitopolun.

“Päihdesairauksienkin kanssa on mahdollista päästää remissioon, saavuttaa hyvä tilanne.”

Mikäli ihmistä ei saada kiinnitettyä hoitoon, päihteidenkäytöstä seuraa liitännäisvaikutuksia sekä terveydenhuollon että sosiaalityön puolelle. Se on kallista yhteiskunnalle, mutta myös inhimillisesti raskasta.

Kun päihdehoitoon panostetaan, se auttaa ihmistä yksilönä ja hyödyttää samalla yhteiskuntaa. Se auttaa myös läheisiä, jotka ovat usein kuormittuneita läheisensä sairauden vuoksi.

“Iso-Britannissa on tehty laaja selvitys, että punta päihdehoitoon tuo neljä takaisin. Kun näitä ihmisiä on paljon, se on yhteiskunnankin kannalta aika iso vaikutus.”

Päihdehoidon hoitopolun tärkeät kohdat

• Tunnistaminen. Päihdehäiriön ja hoidon tarpeen tunnistaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, diagnoosi ja hoitoon ohjaaminen.
• Oikeanlainen hoito ja muut palvelut. Vaikuttavien keinojen käyttöönotto ja yhteistyö terveydenhuollon ja sosiaalityön välillä.
• Hoitopolkuun kiinnittäminen. Moniammatillinen yhteistyö varmistaa, ettei ihminen katoa järjestelmästä. Hyviä menetelmiä esimerkiksi palkkiohoito ja kokemusasiantuntijan läsnäolo.
• Toipumispääoman vahvistaminen. Sosiaalisen elämän tuki, asunto, osallisuus ja mielekäs vapaa-ajan toiminta.

Vaikuttava päihdehoito on kokonaisuus