04.03.2026 | Päivän puheenaihe
Korvaushoito antaa ihmiselle mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa
Opioidikorvaushoito on tutkitusti tehokkain keino vähentää huumausaineiden käyttöön liittyviä kuolemia. Suomessa se on lakisääteinen hoito, mutta sen toteutus vaihtelee alueittain. ”Korvaushoidon vaikuttavuutta tukisi se, että sille laadittaisiin valtakunnallinen hoitolinjaus”, sanoo A klinikka Oy:n lääketieteellinen johtaja Ulriika Sundell.
Vuonna 2024 kolme neljästä huumehoitoon tai -kuntoutukseen hakeutuneesta asiakkaasta sairasti opioidiriippuvuutta. Opioidien, kuten buprenorfiinin, oksikodonin, metadonin tai fentanyylin, aiheuttama riippuvuus on Suomessa yleisin syy hakeutua huumehoitoon.
Valtaosa opioideja ongelmallisesti käyttävistä ihmisistä on lakisääteisen korvaushoidon piirissä. Korvaushoito tarkoittaa opioidiriippuvuuden hoitamista lääkityksen ja psykososiaalisen tuen avulla: potilas saa maksutonta lääkettä, jonka annos säädetään niin, että se pitää ainehimot ja vieroitusoireet loitolla ilman päihdyttävää vaikutusta.
”Kun ihminen pääsee korvaushoitoon, voimavaroja vapautuu laittomien huumausaineiden hankkimisesta elämän muiden osa-alueiden, kuten ihmissuhteiden, asumisen tai työn järjestämiseen”, sanoo A-klinikka Oy:n lääketieteellinen johtaja Ulriika Sundell.
Korvaushoito yleistyy, mutta yhteinen pelikirja puuttuu
Korvaushoito säästää yhteiskunnan varoja.
Kun suonensisäinen käyttö vähenee, infektio- ja tulehdussairauksia kehittyy vähemmän ja ihmiset hakeutuvat hoitoon aiemmin.
Pitkällä aikavälillä vähenee myös laittomien aineiden hankkimiseen liittyvä rikollisuus.
Viime vuosina korvaushoitoa saavien potilaiden määrä on kasvanut huomattavasti, ja hoitokäytännöt ovat kehittyneet. Silti hoidon toteuttamiseen ei ole yhtenäistä, valtakunnallista hoitolinjausta.
Päihdelääketieteen yhdistys julkaisi vuonna 2023 suosituksen korvaushoidon toteuttamisesta. Sundell pitää sitä tärkeänä alkuna, mutta suositus jättää tulkinnanvaraa arjen käytäntöihin.
”Virallinen hoitolinjaus tukisi korvaushoidon vaikuttavuutta. Lisäksi tarvitaan valtakunnallinen kuvaus hoito- ja tukimuodoista, joita potilaalle tulisi pystyä tarjoamaan hoidon eri vaiheissa.”
Tavoite on elämänhallinta ja ennen kaikkea hengissä pysyminen
Aikaisemmin korvaushoidon tavoitteena oli opioideista vieroittuminen. Kuntouttavaan korvaushoitoon pääsyn edellytyksenä oli epäonnistunut vieroitushoito ja päihteettömyyttä seurattiin huumeseuloilla.
2020-luvun käänteessä rinnalle vakiintui haittoja vähentävä hoito, jonka tarkoitus on saada riippuvuus hallintaan.
”Nykymuotoinen korvaushoito yhdistelee kuntouttavaa ja haittoja vähentävää otetta potilaan tilanteen mukaan. Korvaushoidon tavoitteena on potilaan elämänhallinnan tukeminen”, Sundell sanoo.
Kun potilas on korvaushoidon piirissä, hän todennäköisemmin pysyy elossa.
Myös aikaisemmasta 18 vuoden ikärajasta on viime vuosina joustettu.
”Korvaushoito on tarkoitettu kenelle tahansa, jolla on riippuvuustasoista opioidien käyttöä, josta ei pysty vieroittautumaan. Jos 17-vuotiaalla on pitkä päihdehistoria, joka on edennyt opioidiriippuvuuteen, hänen ei tarvitse odottaa ikärajaa saadakseen apua.”
Sundell arvioi, että hoitoonpääsykriteerien muutos on osaltaan kasvattanut hoitoon hakeutuvien määrää. ”Lisäksi potilaita päätyy korvaushoitoon siksi, että Suomesta puuttuu pitkäjänteinen hoitomalli ja kuntoutus muihin riippuvuuksiin”, hän sanoo.
Injektiohoito vähentää katukauppaa
Korvaushoidon lääkehoito on kehittynyt viime vuosina nopeasti. Toteuttaminen herättää myös keskustelua.
Sosiaali- ja terveysministeriön korvaushoitoasetuksen mukaan lääkehoito toteutetaan hoitoa antavan yksikön valvonnassa. Asetuksen puitteissa hoitoon sitoutuneille voidaan antaa lääkkeitä myös kotikäyttöön.
”Kuitenkin kotilääkkeitä valuu tutkitusti katukauppaan. Siksi joillain paikkakunnilla kotilääkkeitä ei jaeta lainkaan”, Sundell sanoo.
Kotilääkkeiden väärinkäytön riskiä voidaan vähentää merkittävästi injektiomuotoisella lääkityksellä. Vuonna 2019 markkinoille tullut buprenorfiini-injektio on Suomessa jo yleisimmin käytetty korvaushoitolääke. Sundellin mukaan sen vaikutus on tabletteja tasaisempi ja se pitää ainehimot ja vieroitusoireet paremmin loitolla.
Viikoittain tai kuukausittain annettavat pistokset ovat potilaalle kevyempi vaihtoehto kuin päivittäinen tablettihoito.
Se, että potilaan ei tarvitse päivittäin asioida korvaushoitoklinikalla, vähentää potilaiden kokemaa stigmaa ja vapauttaa aikaa esimerkiksi kuntouttavaan toimintaan.
Pistoshoito antaa myös hoitohenkilökunnalle mahdollisuuden käyttää vapautuva aika esimerkiksi keskustelutukeen asiakkaan kanssa.
Ilman tukea lääkitys jää vajaaksi
Psykososiaalinen tuki on lääkityksen rinnalla olennainen osa korvaushoitoa. Se voi tarkoittaa keskusteluapua, palveluihin ohjausta tai psyykenhoitoa. Myös läheisten ja perheen osallistuminen hoitoon on tärkeää.
”Tutusta elämäntavasta irrottautuminen vaatii kovaa motivaatiota ja yleensä myös paljon työtä. Tähän potilaat tarvitsevat tukea, jota heidän voi olla vaikea pyytää tai ottaa vastaan”, Sundell sanoo.
Huolestuttaako oma tai läheisen päihteidenkäyttö?
Korvaushoito kestää tyypillisesti vuosia, joskus lopun ikää. Siksi hoito- ja tukimuotoja pitää arvioida ja räätälöidä yksilöllisesti.
Sundellin mukaan tätä tukisi valtakunnallinen prosessikuvaus niistä palveluista ja tukimuodoista, joita hoidon eri vaiheissa pitäisi olla saatavilla.
Yksi kiinnostava avaus tässä voisi olla palkkiohoito, joka on jo osa STM:n huumeriippuvuuksien palveluvalikoimaa.
”Palkkiohoidon vaikuttavuudesta on näyttöä sekä stimulantti- että opioidiriippuvuuden hoidossa. On mahdollista, että palkkiohoidolla voitaisiin motivoida myös korvaushoitopotilaita avun ja tuen vastaanottamiseen ja kuntoutumiseen. Vielä sitä ei systemaattisesti toteuteta osana korvaushoitoa.”
Lopulta kyse on myös resursseista: tukea ja kuntouttavaa toimintaa pitää olla riittävästi.
”Korvaushoito vaatii aina rinnalleen muutakin kuin lääkityksen. Kun ihminen saa oikea-aikaista tukea ja apua, hän voi saada mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa.”
Opioidikorvaushoito Suomessa
- Suomessa yleisesti väärinkäytettyjä lääkeopioideja ovat buprenorfiini, oksikodoni, metadoni, kodeiini, fentanyyli ja heroiini. Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa voimakasta riippuvuutta ja hengenvaarallisen yliannostuksen riskin.
- Rekisteriaineiston perusteella Suomessa oli 31 100–44 300 opioideja ongelmallisesti käyttävää henkilöä vuonna 2017. Tätä tuoreempaa tilastoa ei ole.
- Opioidiriippuvuus on Suomessa yleisin syy huumehoitoon hakeutumiselle. Sitä sairasti kolme neljästä (75 %) huumehoitoon tai -kuntoutukseen hakeutuneesta asiakkaasta vuonna 2024.
- Opioidien käyttäjistä lähes kolme neljästä (71 %) on opioidikorvaushoidon piirissä.
Lähde: THL
Ole mukana rakentamassa inhimillisempää yhteiskuntaa
Liity uutiskirjeemme tilaajaksi ja laajenna ymmärrystäsi addiktioista. Saat ajankohtaista tutkimustietoa, oivaltavia näkökulmia ja konkreettisia ratkaisuja, jotka edistävät hyvinvointia ja auttavat luomaan välittävämpää yhteiskuntaa.
Tykkää, jaa