09.03.2026 | MIPA 2.0
Päihde- ja mielenterveysyhdistysten kokemukset hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksista useammin kielteisiä kuin myönteisiä
MIPA 2.0 -hankkeen tekemässä kyselyssä lähes puolet yhdistysjohdosta (45 %) arvioi hyvinvointialueuudistuksen heikentäneen yhdistyksensä toimintamahdollisuuksia, viidennes (21 %) parantaneen. Kielteiset kokemukset liittyivät useimmiten yhteistyön heikkenemiseen sekä avustusten ja ostopalvelujen vähenemiseen.
Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa. Sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita olivat mm. yhdenvertaisten alueellisten palvelujen turvaaminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Sote-järjestöt nähtiin hyvinvointialueiden mahdollisina kumppaneina mm. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden välittäjinä, asiakas- ja palveluohjauksessa sekä täydentävinä palveluntuottajina ja matalan kynnyksen toimintojen tarjoajina. Paikallisten yhdistysten kannalta merkittävää oli kunta-avustusten siirtyminen pääosin hyvinvointialueille.
Päihde-, mielenterveys- ja rikosseuraamusyhdistysten johdolle tehdyssä kyselyssä lähes puolet (45 %) vastaajista arvioi hyvinvointialueuudistuksen heikentäneen yhdistyksensä toimintamahdollisuuksia, neljäsosa (27 %) arvioi niiden pysyneen ennallaan ja viidesosa (21 %) arvioi niiden parantuneen. Vajaa kymmenesosa (7 %) ei osannut arvioida vaikutuksia. Kokemukset ovat kriittisempiä kuin kaksi vuotta aiemmin tehdyssä kyselyssä, jossa vain neljäsosa vastaajista ennakoi hyvinvointialueiden aloittamisen heikentävän toimintamahdollisuuksiaan.
Kyselyn mukaan päihdeyhdistykset arvioivat hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksia kielteisemmin kuin mielenterveysyhdistykset. Yhdistykset, joissa on palkattuja työntekijöitä, arvioivat hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksia hieman myönteisemmin kuin vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset.
Muuttuneet käytännöt vaikeuttaneet yhteistyötä
Osalla yhdistyksistä hyvinvointialueen myöntämät järjestöavustukset olivat vähentyneet tai loppuneet kokonaan. 70 prosenttia kyselyyn vastanneista yhdistyksistä ilmoitti saaneensa hyvinvointialueen järjestöavustusta viimeisten kahden vuoden aikana. Reilu kolmannes (36 %) näistä yhdistyksistä ilmoitti avustuksen vähentyneen tänä aikana. Kielteiset kokemukset liittyivät usein myös hyvinvointialueiden ja järjestöjen aikaisempien yhteistyökäytäntöjen katoamiseen, muuttumiseen tai vaikeutumiseen. Yhdistysten näkökulmasta yhteistyötä olivat vaikeuttaneet hyvinvointialueiden taloudelliset vaikeudet sekä muutosneuvottelujen aiheuttamat henkilövaihdokset ja hallintorakenteiden muutokset. Monien yhdistysten mielestä järjestöavustusten hakuprosessit ja raportointivaatimukset olivat monimutkaistuneet. Muutoksien keskellä yhdistykset olivat jääneet päättäjille etäisiksi ja järjestöjen rooli epäselväksi.
”Aiemmin toimineet yhteistyöverkostot julkisen sektorin kanssa ovat loppuneet, verkostopalavereita ei enää ole.”*
Hyvinvointialueille palveluja tuottaneiden yhdistysten kielteisiin kokemuksiin olivat vaikuttaneet kilpailutusprosessien muutokset ja kriteerien tiukennukset. Osa yhdistyksistä ei ollut kyennyt enää vastaamaan kilpailutusten vaatimuksiin tai oli pitänyt niihin osallistumista taloudellisesti kannattamattomana. Vastaajien mukaan hyvinvointialueet olivat myös lisänneet huomattavasti omaa palvelutuotantoaan, mikä oli vähentänyt yhdistysten mahdollisuuksia tuottaa palveluja ja vähentänyt merkittävästi asiakasohjausta yhdistyksiin.
”Aiempien sopimusten siirryttyä hyvinvointialueille, sopimuksia on irtisanottu ja hyvinvointialueiden oma palvelutuotanto on lisääntynyt. Ammattilaisten ohjaus yhdistysten suuntaan on heikentynyt.”
Vaikeuksiin olivat joutuneet erityisesti ne yhdistykset, joiden toiminta oli painottunut kuntouttavaan työtoimintaan ja palkkatuettuun työllistämiseen. Yli puolet (58 %) vastanneista yhdistyksistä ilmoitti kuntouttavan työtoiminnan ja puolet (49 %) palkkatuettujen työntekijöiden määrän vähentyneen viimeisten kahden vuoden aikana. Näihin toimintoihin suunnattujen määrärahojen vähenemisen vuoksi mahdollisuudet palkata työntekijöitä palkkatuella yhdistyksiin olivat merkittävästi heikentyneet ja hyvinvointialueet olivat myös rajoittaneet ohjausta kuntouttavaan työtoimintaan.
”Koska kuntouttavan työtoiminnan ostot ovat vähentyneet, se vaikuttaa resurssiimme tarjota muita palveluita asiakkaillemme, kun ei ole tekijöitä.”
Joka kolmas yhdistys supistanut toimintaansa
Kiristynyt taloudellinen toimintaympäristö oli pakottanut monia yhdistyksiä sopeuttamaan toimintaansa. Joka kolmas vastanneista yhdistyksistä (34 %) oli supistanut toimintoja tai palvelutarjontaa, lähes kolmannes (29 %) oli joutunut vähentämään henkilökuntaa ja joka viides (20 %) oli lakkauttanut jonkin toiminnan kokonaan. Yhdistykset olivat vähentäneet esimerkiksi ryhmien kokoontumisia ja retkiä sekä rajoittaneet kohtaamispaikkojen aukioloaikoja. Jotkut yhdistykset olivat lopettaneet kokonaan esimerkiksi kohtaamispaikan tai päiväkeskuksen ylläpidon tai ostopalvelujen tuottamisen.
Osa yhdistyksistä kuvasi selviytyneensä taloushaasteista toistaiseksi tiukalla kulukurilla, osa kuvasi kamppailevansa työntekijöitä kuormittavassa ristipaineessa, jossa toiminnan kysyntä kasvaa, mutta resurssit ovat riittämättömät.
”Toistaiseksi on kulukuria noudattamalla pärjätty. Toiminta on erittäin kustannustehokasta ja kaikki ”ylimääräinen” on karsittu. Ongelmia tuottaa esim. vuokratason jatkuva nousu.”
”Asiakasmäärä kasvaa koko ajan, mutta resurssit ovat pienentyneet oleellisesti. Mahdollisuudet tukea asiakkaita ovat myös heikentyneet dramaattisesti. Teemme minimin, enempää ei voi.”
Myönteiset kokemukset perustuvat toimivaan yhteistyöhön ja ostopalveluihin
Reilu kymmenesosa (13 %) hyvinvointialueen järjestöavustusta saaneista yhdistyksistä kertoi hyvinvointialueen avustusten lisääntyneen viimeisten kahden vuoden aikana. Hyvinvointialueuudistukseen myönteisesti suhtautuneet yhdistykset olivat kokeneet yhteistyörakenteiden ja -suhteiden kehittyneen myönteisesti viime vuosien aikana esimerkiksi hanketyössä. Ne myös kokivat hyvinvointialueiden arvostavan yhdistysten tekemää työtä.
”Hyvinvointialueella on kehitetty järjestöyhteistyön rakenteita suunnitelmallisesti. Yhteistyö on vastavuoroista, tieto liikkuu menneisiin vuosiin nähden hyvin, hyvät suhteet.”
Viidesosa (22 %) vastanneista yhdistyksistä tuotti jotain ostopalvelua hyvinvointialueelle. Yhdistyksillä, jotka olivat menestyneet kilpailutuksissa ja saaneet solmittua kumppanuus- tai puitesopimuksia hyvinvointialueiden kanssa, olikin myönteisiä kokemuksia hyvinvointialueuudistuksesta. Hyvinvointialueet olivat ohjanneet asiakkaita esimerkiksi yhdistysten asumispalveluihin tai tehneet yhteistyötä yhdistyksen kokemusasiantuntijoiden kanssa aikaisempaa enemmän.
”Oma toimintamme on laajentunut ja asiakasmäärä on kasvanut. Hyvinvointialueen kanssa on kolmivuotinen kumppanuussopimus ja samansuuruinen rahallinen avustus kuin kaupungilta aiempina vuosina.”
Yhdistysten kokemukset heijastavat hyvinvointialueiden välisiä eroja
THL:n arvioinnin mukaan hyvinvointialueiden kahta ensimmäistä vuotta leimasi tiukka talouskuri, jonka vuoksi kumppanuuksien kehittäminen järjestöjen kanssa vaikeutui. VN Teas-selvityksen mukaan yhteistyö järjestöjen kanssa on jatkunut ja syventynyt niillä hyvinvointialueilla, jotka ovat muodostuneet aikaisemmista kuntayhtymistä. Sen sijaan uudistuksen myötä syntyneillä hyvinvointialuilla järjestöyhteistyön kehittäminen on siirtynyt usein käynnistysvaiheen jälkeiseen aikaan. Nämä hyvinvointialueiden väliset erot näkyvät kyselyyn vastanneiden päihde-, mielenterveys- ja rikosseuraamusyhdistysten vaihtelevissa kokemuksissa yhteistyöstä hyvinvointialueen kanssa.
Paikallista kansalaistoimintaa koskevan selvityksen mukaan yhdistykset tarvitsevat pysyviä tukirakenteita ja ennakoitavia tuen muotoja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä tukevassa toiminnassa. Kyselyn perusteella monien yhdistysten luottamus toiminnan rahoituksen ja yhdistyksen toiminnan jatkuvuuteen on kuitenkin horjunut. Samanaikaisten järjestöjen valtionavustusleikkausten kanssa hyvinvointialueuudistus on lisännyt epävarmuutta ja talouspaineita useimmille kyselyyn vastanneista yhdistyksistä. Alueilla, joilla järjestöyhteistyö on tietoisesti rakennettu kumppanuuden ja yhteistyön pohjalle, kokemukset olivat kuitenkin selvästi myönteisempiä.
Kyselyn taustaa
Tulokset perustuvat A-klinikkasäätiön koordinoiman Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA 2.0) tekemään Järjestökyselyyn. Kysely toteutettiin vuoden 2025 loka- ja marraskuun aikana. Siihen vastasi toiminnanjohtaja, hallituksen puheenjohtaja tai muu yhteyshenkilö 147 mielenterveys-, päihde- rikosseuraamusyhdistyksestä. Kyselyn tuloksia ei voi yleistää koko yhdistyskenttään.
*Sitaatit on poimittu avoimesta kysymyksestä, jossa vastaajia pyydettiin tarkentamaan kokemuksiaan hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksista yhdistyksen toimintaan.
Kirjoittajat: Jouni Tourunen, Sari Jurvansuu ja Taina Heinonen / Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)
Lähteet
Paananen, H., Jäntti. A. & Haveri, A. (toim) (2025): Hyvinvointialueet ja kunnat osana monitasoista hallintojärjestelmää. Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen suhde, johtaminen ja ohjaus. (HALKO) -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2025:6
Mäenpää, P. ym. (2025): Reaktionopeutta, paikallistietoa ja huolenpitoa. Paikallinen kansalaistoiminta vahvistaa yhteiskunnan pitkäjänteistä resilienssiä ja kriisivalmiutta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2025:2.
Tynkkynen, L-K. ym. (toim.) (2025): Tilannekuvia hyvinvointialueilta: muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. THL, Raportti 3/2025.
Lisätietoa
Tykkää, jaa