”Päihdetyön digimurros on madaltanut kynnystä hakea apua”

Olen tehnyt päihdetyötä yli 20 vuotta, ja tällä hetkellä työskentelen A-klinikkasäätiön Päihdelinkin ja Nuortenlinkin tiimipäällikkönä. Vuonna 1996 perustetun Päihdelinkin palvelut tähtäävät tiedon lisäämiseen ja muutosprosessin tukemiseen kaikentyyppisten riippuvuuksien kohdalla, ei pelkästään alkoholi- ja huumeriippuvuuksien osalta. Nuortenlinkin palvelut ovat puolestaan vuodesta 2012 lähtien tarjonneet tietoa ja tukea nuorille tärkeissä elämänhallinnan teemoissa. Sivustomme tavoittavat arviolta 125 000 ihmistä kuukaudessa.

Anonyymit ja maksuttomat digipalvelumme ovat madaltaneet ihmisten kynnystä hakea apua, mikä on olennaista riippuvuussairauksien kohdalla. On ollut merkityksellistä saada olla tässä kehitystyössä mukana. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin ja haasteisiin voidaan vaikuttaa, sitä suurempi on myös vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Diginä tai livenä, tärkeintä on tunnistaa ihmisen hyvinvoinnin kannalta vaikuttavin tapa auttaa.

Huumepolitiikkaa ja oppeja legendaariselta sosiaalineuvokselta

Lapsuuteni ja nuoruuteni oli suojattu ja turvallinen, mutta jostakin kumpusi suuri mielenkiinto päihdeilmiöitä kohtaan. Halusin ymmärtää, miksi ihmiset alkavat käyttää päihteitä ja mitä siitä seuraa. Päädyin lukemaan yliopistossa pääaineeni sosiaalipolitiikkaa, mutta sivuaineena myös sosiaalipsykologiaa. Tein graduni korvaushoidosta A-klinikkasäätiölle, mutta tuolloin en vielä tiennyt tulevasta urastani talossa.

Kaipasin yleismaailmallisten opintojen rinnalle konkretiaa ja hain harjoitteluun Sosiaali- ja terveysministeriöön. Onnekseni sain ohjaajakseni legendaarisen, nyt jo edesmenneen sosiaalineuvos Tapani Sarvannin. Pääsin avustamaan häntä kansallisessa ja kansainvälisessä huumausainepolitiikassa. Hän oli oman alansa huippu ja puhui paljon päihdehaittojen vähentämisen merkityksestä, josta ammensin suuntaa myös omalle uralleni.

Ennen A-klinikkasäätiötä ehdin työskennellä päihdealan arviointitutkimuksen parissa Sosiaalikehitys Oy:ssä, Pirkanmaan sosiaalialan kehittämiskeskuksessa Reitit selviksi -hankkeessa sekä Stakesissa, joka on nykyään Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.

Äitiyslomasijaisuus muuttui mittavaksi uraksi

Olin ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen vanhempainvapaalla ja harkitsin uutta suuntaa työelämässäni, kun huomasin Helsingin Sanomien paperilehdessä ilmoituksen A-klinikkasäätiön Päihdelinkin koordinaattorin äitiyslomasijaisuudesta. Muistan ajatelleeni, että tässä on unelmatyöni! Minua kiinnosti verkon tuomat mahdollisuudet ehkäisevässä päihdetyössä, mutta tuohon aikaan ei juurikaan ollut digitaalisia päihdepuolen palveluita.

Äitiyslomasijaisuus on muuttunut matkan varrella 18 vuoden uraksi. Olen tehnyt tosin pienen ”syrjähypyn” välissä, sillä kymmenen A-klinikkasäätiö-vuoden jälkeen perspektiivin vaihtaminen tuntui ehdottoman tärkeältä. Piipahdin vuorotteluvapaallani avustusvalmistelijana Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksessa (STEA). Oli opettavaista istua rahoittajan puolella pöytää, jossa kaikki toiminta perustuu tiukasti lainsäädäntöön. Se toi ymmärrystä valtavaan järjestökenttään ja siihen suureen vastuuseen, joka avustusrahojen jakamiseen liittyy.

Suurella sydämellä työtä tekevä tiimi

Niinhän sitä sanotaan, että joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen lähelle. Vuorotteluvapaalla huomasin kaipaavani nopeasti vaihtuvia tilanteita ja monipuolista työnkuvaani, johon olin alun perin halunnut vaihtelua. Kun vuoden jälkeen avasin jälleen A-klinikkasäätiön toimiston oven, tuntui kuin olisin tullut takaisin kotiin. Oli mahtavaa palata omaan tiimiin, joka tekee vuodesta toiseen töitä suurella sydämellä ja sielulla.

Toisten auttaminen on merkityksellistä, ja asiakaskokemus on lähellä sydäntäni. Asiakaspalaute ajaa minua kehittämään palveluitamme ja omaa osaamistani; olen opiskellut sosiaalialan digitaalisten palveluiden kehittämistä sekä suorittanut palvelumuotoilun erikoisammattitutkinnon. Kun riippuvuuden kanssa kamppaileva ihminen löytää apua ja tukea vaikeaan tilanteeseensa, on se yksilön, hänen lähipiirinsä ja koko yhteiskunnan etu.

Saamme palveluistamme paljon myönteistä palautetta, mutta myös kriittistä ja kehitysehdotuksia, joita on syytä kuunnella tarkalla korvalla. Tähän olemme aina pyrkineet vaikkapa lukuisissa sivustouudistuksissamme vuosien saatossa. Asiakkaiden saappaisiin voi yrittää mennä, mutta paras vaikuttavuus digipalveluidenkin kehittämisessä luodaan yhdessä heidän kanssaan.

Digipalveluissa häpeän kynnys on helpompi ylittää

Vaikka emme kohtaa asiakkaitamme verkkopalveluissamme kasvokkain, pääsemme anonyymien kirjoitusten sekä chat- ja neuvontapalvelumme kautta yllättävänkin lähelle ihmisiä ja mukaan heidän elämäänsä. Häpeän kynnys ja leimautumisen pelko on joskus helpompi ylittää turvalliselta tuntuvan etäisyyden päästä. Myös meille työntekijöille jokaisella kohtaamisella on suuri merkitys, ja puramme eteen tulleita haastavia tilanteita yhdessä työyhteisössämme.

Mieleeni on jäänyt eräs asiakas, joka oli vuosien ajan aktiivinen kirjoittaja palstallamme. Hän ei aina noudattanut keskusteluidemme sääntöjä, mutta pahoitteli myöhemmin kirjoituksiaan ja otimme hänet takaisin foorumille. Hänestä piirtyi kuva pohjimmiltaan herkkänä nuorena, joka kaipasi kovasti huomiota ja tukea. Eräänä päivänä toinen ryhmäläinen kirjoitti, että tämä tuttu nimimerkki oli menehtynyt – tuona päivänä ei kyyneliä säästelty. Meidän työyhteisössämme saa onneksi itkeä ja surra, siinä missä riemuitakin.

Olen urani aikana ymmärtänyt vertaistuen suuren voiman; näen foorumeillamme päivittäin sen positiivisen vaikutuksen. Kun ihminen oivaltaa, että hänen ei tarvitse sinnitellä yksin ja joku toinenkin on selvinnyt samasta tilanteesta, voi tuo pienikin samaistumisen hetki olla käänteentekevä. Olen oppinut arvostamaan jokaista kohtaamista ja sitä, kuinka tärkeää on luoda ympäristö, jossa jokainen voi tuntea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Uskon, että toivoa on aina, ja jokainen meistä voi vaikuttaa positiivisesti toisten elämään.

Urapolkuja, jotka muuttavat maailmaa