”Lasisen lapsuuden äärellä tarvitaan tukijaa ja tutkijaa”

Työskentelen tutkijana ja Lasinen lapsuus -toiminnan asiantuntijana A-klinikkasäätiöllä. Tarjoamme tietoa ja tukea vanhempien alkoholinkäytöstä haittoja kokeville nuorille ja aikuisille. Yksi vaikuttavimmista työskentelymuodoistamme on vertaisryhmät, joihin voi osallistua nimettömänä verkossa.

Asiantuntijoidemme kanssa voi varata myös yksilöchatin tai lähettää kysymyksiä neuvontapalveluumme. Koulutamme ja teemme yhteistyötä ammattilaisten kanssa, jotka kohtaavat työssään lasisen lapsuuden kokeneita. Päihderiippuvaisen läheiset tunnistetaan tänä päivänä yhä paremmin tärkeänä kohderyhmänä myös hyvinvointialueiden palveluissa. Tutkijana olen mukana tutkimushankkeissa, joissa erityinen kiinnostukseni on läheisten osallisuus palveluissa.

”Halusin ymmärtää, miksi laiminlyödyt lapset olivat lojaaleja vanhemmilleen”

Tuntuu, että kohtalo on tuonut minut tähän työhön. Olen aina ollut kiinnostunut musiikista ja taiteesta sekä laajemmin kaupunkikulttuurista – ihmisten, paikkojen ja yhteisöjen vuorovaikutuksesta. Helsinki tuntui nuorena kiehtovalta paikalta kotikaupunkiini Seinäjokeen verrattuna. Päätinkin hakea mihin tahansa oppilaitokseen, jotta voisin muuttaa pääkaupunkiseudulle.

Opiskelin opistotasolla sosiaalialaa, jonka jälkeen pääsin töihin lastensuojelulaitokseen. Työ oli eräänlainen johdatus Lasinen lapsuus -toimintaan. Mieleeni ovat jääneet vahvasti kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa lastensuojelulaitoksessa.

Olen tutkijana ja Lasisen lapsuuden asiantuntijana palannut nuorten kanssa kokemiini hetkiin vuosikymmentenkin jälkeen. Halusin ymmärtää, miksi heillä oli laiminlyömisestä ja traumaattisista kokemuksistaan huolimatta suuri sisäinen tarve olla lojaaleja vanhemmilleen.

Ne olivat merkityksellisiä hetkiä, kun lapsi koki olonsa turvalliseksi ja uskalsi kertoa kokemuksistaan. Luottamuksen rakentaminen myös vanhempien kanssa oli tärkeää, sillä täysi rehellisyys ja avoimuus sai joskus vanhemmat etsimään itselleen apua. Joskus sain olla nuoren tukena saattamassa vanhempaa päihdehoitoon. Salaisuuksien muurin kaatuminen nuoren, vanhemman ja työntekijän väliltä on vaikuttavaa.

Kulttuurilla ja taiteella on voimaannuttava vaikutus

Palasin kuuden vuoden lastensuojelutyön jälkeen opintojen pariin ja pääsin yliopistoon lukemaan sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa. Lastensuojelutyön jälkeen erityisesti vallankäytön ja kontrollin kysymykset kiinnostivat. Suoritin myös minua kiehtoneen kaupunkitutkimukseen ja -kulttuuriin liittyvän opintokokonaisuuden.

Työskentelin opintojen loppuvaiheessa Helsingin kaupungin tietokeskuksessa ja ajattelin tulevaisuuteni olevan kaupunkitutkimuksessa. Kun näin Lasinen lapsuus -toiminnan hakevan työntekijää, tuli kuitenkin vahva tunne, että paikkaa oli haettava. Lastensuojelutyö oli tehnyt minuun suuremman vaikutuksen kuin tuolloin osasin ajatellakaan. Kokemus on tuonut konkretiaa ja merkitystä myös tutkijan työhöni, sillä parikymppisenä tekemäni havainnot elävöittävät edelleen sosiologista mielikuvitustani tärkeiden asioiden hahmottamisessa tutkimuksia suunnitellessa ja aineistoja analysoidessa.

Henkilökohtainen, ammatillinen ja tiedollinen kiinnostukseni ovat kietoutuneet mielekkäällä tavalla yhteen urani aikana. Olen saanut tehdä 16 vuoden aikana A-klinikkasäätiöllä tutkimusta, vaikuttamistyötä, isoja kampanjoita, palvelusuunnittelua ja nykyisin myös hyvin palkitsevaa kohtaamistyötä. Olemme hyödyntäneet kulttuurialojen ammattilaisia matalankynnyksen palveluissamme, sillä taideilmaisulla voi olla vahva voimaannuttava vaikutus. On ollut innostavaa tehdä monimuotoista yhteistyötä kirjailijoiden, kuvittajien, muusikoiden, elokuva- ja teatteriväen sekä luovien mainosalan tyyppien kanssa. Parhaillaan vedän lukupiiriä, jossa käsittelemme lasinen lapsuus -aihetta sivuavia romaaneja vertaistuellisesti.

Palveluiden kehittäminen vaatii herkkyyttä kuunnella kohderyhmää

Työni on muuttanut muotoaan vuosien saatossa. Digitalisaatio on mahdollistanut uudenlaisten, monipuolisempien palvelujen kehittämisen. Anonyymit vertaisryhmät tavoittavat nykyään verkossa aiempaa laajemmin ihmiset ympäri Suomea.

Päihdeongelmat ja niiden läheisiin jättämät syvät jäljet ovat kompleksisia ja vaativat usein monimuotoista apua ja hoitoa. Ihmisten tarpeiden perässä pysyminen on tärkeää.

Kaikki vaikuttavimmat ideamme ovat lähteneet siitä, että olemme kuunnelleet kohderyhmäämme, ihmisiä, joille palveluja tehdään. Herkkyys kuunnella ihmisten tarpeita ja kokemuksia sekä mahdollisuus havainnoida heidän toimintaansa on olennaista, kun kehitämme palveluitamme pysyäksemme nopeasti muuttuvan maailman mukana. Myös parhaat kampanjat ja tutkimukset syntyvät ihmisten aidosta kuuntelemisesta.  

Olimme esimerkiksi vuonna 2015 Ylen Pullopostia lapsuudesta -ohjelman verkkosivujen chatissa vastaamassa kysymyksiin, kun eräs kirjoitti, että olisipa tällaisia nimettömiä chatteja aina. Perustimme heti Facebookiin suljetun keskusteluryhmän, jossa on edelleen tuhansia jäseniä. Joidenkin ujosteltua some-ryhmään tulemista perustimme suljetun foorumin, jossa pystyi keskustelemaan täysin anonyymisti. Siellä aloitimme myös aikuisten vertaisryhmätoimintamme. Ihan vastaavasti vuoden 2025 Luottoaikuinen-kampanjamme juuret ovat jo kymmenen vuoden takana. Kohtaamiemme ihmisten lämminhenkiset spontaanit muistelut kodin ulkopuolisten aikuisten hyvyydestä ansaitsivat tulla kuulluksi.

Vertaisten kanssa toivottomuudesta voi syntyä puhdistava oivallus

Emme koskaan voi tietää, mitä toinen ihminen kantaa syvällä sisimmässään. Empaattinen lähestyminen on kaikissa arjen kohtaamisissa tärkeää. Uskon puhumisen voimaan, ja omien haavoittuvien puoliemme avaaminen lähellä oleville ihmisille voi johtaa avun saamiseen.

Autan heitä sanoittamaan lapsuudessa tapahtuneita vaikeita asioita, joskus puhumalla ja toisinaan kirjoittamalla. Kun ihminen kirjoittaa kokemuksensa näkyväksi, hajanaisesta toivottomuudesta voi syntyä helpottava ja puhdistava oivallus: koettu tuska ei ole omaa syytä, vaan seurausta kaltoinkohtelusta. Kirjoittamalla myös se mikä on jo hyvin vahvistuu. Tärkeä huomio on, että toipuminen on mahdollista.

Vertaistuen voima on yhteisessä kokemuksessa, joku toisella puolella Suomea ymmärtää minua ja tunnistaa tunteeni. Se on voimaannuttavaa asiakkaillemme, mutta motivoi myös minua. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä empaattisten ja välittävien ihmisten kanssa – ja heidän hyväkseen. Jokainen jaettu helpotuksen hetki muistuttaa työni merkityksestä. Nuo hetket ohjaavat myös palvelujen kehittämistä oikeaan suuntaan ja herättävät tarpeen jalostaa kokemuksista myös muita hyödyttävää tietoa.

Urapolkuja, jotka muuttavat maailmaa